Viime aikoina olen miettinyt usein luopumista. Useat ihmiset ovat puhuneet tavaroista luopumisen innostuksesta KonMari-kirjan hengessä. Monet ovat innostuneet järjestelemään maallista arjen omaisuuttaan kirjan tarjoamilla vinkeillä.
Luopumisen hyve auttaa keskittymään oleelliseen. Tavaroista luopuminen säästää aikaa. Tekemisestä luopuminen tuo menestystä. Niin, tarvitsinko tosiaan seitsemät farkut (kahdet puhki kuluneet)? Kuinka suurta osaa vaatteistani
Jokainen ansaitsee ainakin yhden Porschen elämässään. Mutta miksi kirjoittaja uhrasi omansa hyveiden alttarille? On kahdenlaisia ihmisiä: Niitä tasapainoisia, perustyytyväisiä sopeutujia, jotka ottavat arjen velvollisuudet enempiä