Alla olevien aforismien, mietelauseiden lisäksi selaa myös artikkeleitamme aiheesta ”vanhemmuus”.
Äiti
Kun Corazon Aquino kampanjoi Ferdinand Marcosin syrjäyttämiseksi, kyseinen diktaattorivanhus väitti, ettei hänestä – vaimosta ja kotiäidistä – ollut johtotehtäviin. Tämä kotiäiti kuitenkin voitti vaalit, ajoi Marcosin maasta ja uudistin Filippiinit perinpohjaisesti.
Äidit ovat vaistomaisia filosofeja.
Vasta äidiksi tullessasi arvostelusi muuttuu vähitellen myötätunnoksi ja ymmärrykseksi.
Äitini oli kaunein koskaan kohtaamani nainen. Kaikesta mitä olen, saan kiittää äitiäni. Elämäni onnistumiset ovat häneltä oppimani moraalin ja häneltä saamani älyllisen ja fyysisen kasvatuksen ansiota.
Hetken aikaa äitiemme keho on kaikki, mitä maailmasta tiedämme.
Ole kuin ankka, äitini tapasi sanoa minulle. Ole rauhallinen pinnalla, mutta melo hullun lailla pinnan alla.
Tärkein asia, jonka isä voi lapsilleen tehdä, on rakastaa heidän äitiään.
Äiti on todellisin ystävämme, kun yllättävät ja raskaat koettelemukset iskevät; kun vastoinkäymiset korvaavat menestyksen; kun ystävät hylkäävät; kun ikävyydet ympäröivät meidät, yhä hän pitää meistä kiinni ja kannustaa ystävällisin ohjein ja neuvoo hajottamaan pimeyden pilvet, ja saa rauhan palaamaan sydämiimme.
Kun tunnet itsesi hylätyksi, muista lohi-äitiä, joka munii 3.000.000 munaa, mutta jota kukaan ei muista äitienpäivänä.
Joka kerran on äidiksi syntynyt,
hän äiti on kaikkien lasten,
ja kaikkia maailman lapsia
hän on painanut rintaansa vasten,
ja maailman lasten itkua
hän on korvissaan alkanut kuulla,
sillä maailman lapset puhuvat
hänen omien lastensa suulla.
Mi ‘ lempi kaikissa vaiheissamme,
kuin enkel’ armias puolestamme.
Alati valvoo ja huolta kantaa,
ei mitään vaadi, vaan kaiken antaa?
On joukossa ihmistunteiden,
vain äidinrakkaus sellainen.
Se miten hyvä koti on,
ei riipu rikkaudesta,
eikä väljyydestä,
eikä kauneudesta,
eikä ylellisyydestä.
Kaikki riippuu äidistä.
Sinä joka kannoit
minut maailmaan,
lämpöäsi annoit,
siitä vielä jaan.
Sinä joka hiljaa
hoidit minua,
silmissäsi ilo,
valo hehkuva.
Sinä joka jaoit
vuodet nuoruuden,
kuinka ymmärtäisin
merkityksen sen?
Yhä vielä jaksat
muistaa minua.
Sinua nyt kiitän
rakkaudesta.
Tahdotko nähdä
ihmeen kauniin kuvan,
kun äiti ja lapsi istuvat
portailla tuvan?
Mitäpä lapsen
kuiskaavan luulet,
noin kun on kirkas sen katse
ja hymyssä huulet?
Sanaan siihen
liittyy kaikki, mi hyvää,
kaikki mi maassa on kaunista,
tunnetta syvää.
Oi, oppinut
yhden sanan on vasta,
sitä ei lakkaa kyyhkynen
kujertamasta.
Äiti, oi, äiti,
maailman kaunein sana –
se sointuu kuin ihana sävel
lapsen lausumana.
Ota vastaan äiti-kulta
kaunein ja kallein lahja multa,
mitä voisin koskaan lahjoittaa,
rakkaudella kaulaan ripustaa;
nämä lapses käsivarret,
jotka sua rakastaa.
Tähtien tuikkeessa taivaalla
taas äitini katseen mä nään.
Se kulkijan tiellä on lohtuna
se lämmittää hyytävän sään.
Mitä se rakkaus on?
lapsi kysyy
lämpimänä sylissä.
Rakkaus on sitä,
että pitää sylissä,
sinä vastaat,
annat sormiesi lipua
hentojen hiusten läpi.
Hento kuin lapsen hius
on rakkaus,
yhtä hauras,
yhtä puhdas ja väkevä.
Mikset sinä sitten ole
koskaan minun sylissäni?
lapsi kysyy vakavana,
eikä suostu hyväksymään,
että yksikään rakkaus olisi
toista suurempi tai pienempi.
Ne nousevat lapsuusmuistot nuo,
ne aukee maailmat armaat,
näen silmät mä äitini lempeän taas
ja taattoni hapset harmaat.
Elä murehdi turhia, äitini mun,
me tullaan, tullaanhan kyllä,
me tulemme poskin niin lämpimin,
meill’ onhan villaista yllä,
ja jos kylmäksi jää
sormi yks tai tää,
sun suukkosi kyllä sen lämmittää.
Teillä maailman liukkahilla
äiti seuraa lastansa aatoksilla
ja eksyksissä kun harhailemme,
hän huutaa taivasta turvaksemme.
Oi äiti, siunattu on sun virkas!
Se murheen yössä on tähti kirkas
ja lohtu aikojen vaihteluissa
ja itsekkäiss’ elon taisteluissa.
Sun sydämeesi saa liittyä,
sen rakkaudesta saa lämmintä!
Sä, Herra, palkitse äidin vaivat!
Sun taimes hoitoa hältä saivat;
sun suuren lempesi kirkkaudesta
nään säteen äitini katsehesta.
Kotiäitinä toimiminen on alani kovapalkkaisimpia töitä, sillä maksuna on puhdas rakkaus.
Lausahdus ”työssä oleva äiti” toistaa itseään.
Jos evoluutio todella toimii, niin miten äideillä on vain kaksi kättä?
Nyt, kuten aina, kotitalouden automatisoiduin kone on äiti.
Akatemioista parhain, äidin polvi.
Jokainen kuoriainen on gaselli äitinsä silmissä.
Äiti ei ole henkilö, jota vasten voi nojata, vaan henkilö, joka tekee nojaamisen tarpeettomaksi.
Hulluus kulkee suvussa. Se tulee lapsista.
Yllä olevien aforismien/mietelauseiden ja sitaattien/lainauksien lisäksi lue myös Hyvejohtajuus.fi-blogissa julkaistuja kirjoituksia aiheesta ”vanhemmuus”.