Hyve on hyvä luonteenpiirre, joka näkyy teoissa. Sanotaan, että hyve (engl. virtue, lat. virtus) on kultainen keskitie, joka sijaitsee kahden paheen välissä. Näin esimerkiksi aito rohkeus välttää sekä pelkuruuden että uhkarohkeuden, jotka ovat molemmat paheita eli huonoja luonteenpiirteitä.
Hyveitä voidaan harjoittaa. Koska hyveet liittyvät ihmisen luonteeseen, niitä voidaan harjoittaa. Luonne (engl. character) on vapaan tahdon aluetta, kun taas temperamentti (engl. temperament) on pitkälti jotakin synnynnäistä. Ihminen kehittää itseään kehittämällä hyveitään eli hyviä tottumuksia. Ennen pitkää näistä hyvistä tottumuksista tulee pysyviä ominaisuuksia. Tottumus on toinen luonto, sanotaan.
Hyveitä on monenlaisia. Päähyveet, jotka jo Platon listasi, ovat viisaus, oikeudenmukaisuus, rohkeus ja kohtuullisuus. Päähyveitä kutsutaan myös kardinaalihyveiksi (lat. cardines, saranat), joista muut hyveet riippuvat. Johtajille yrityisen tärkeitä hyveitä ovat nöyryys (lat. humilitas) ja suurisieluisuus (lat. magnanimitas). Uskonnollisia hyveitä ovat usko, toivo ja rakkaus.
Lue lisää hyve-etiikasta ja hyvejohtajuudesta yleisesti:
- Hyve-etiikka vs. sääntöetiikka (Jason Lepojärvi)
- Hyveet ja rakasteleminen (Jason Lepojärvi)
- Hyveiden hauraus osa 1, osa 2 (Vieraskynä: Amélie Liehrmann)
- Hyvejohtajuus – kovien jätkien juttu (Jussi Kari)
- Hyvejohtajuus – mitä helvettiä? (Jussi Kari)
- Hyvetreenit: kuinka kehittää hyveitä? (Isa Merikallio)
- Miten hyveitä vahvistetaan? (Jason Lepojärvi)
- Pahejohtajuus on Perkeleestä (Miikka Niiranen)
- Parvi kanadanhanhia (Jussi Ruokomäki)
- Pomon paheet ja parannuksen portit (Isa Merikallio)
- Syväjohtaminen ja hyvejohtajuus (Jussi Kari)
- Voiko hyvettä olla liikaa? (Jason Lepojärvi)