Olin mukana eräässä pörssiyhtiössä auttamassa laajan organisaatiomuutoksen läpivientiä. Muutos tulisi vaikuttamaan monen ihmisen työhön nopealla aikataululla. Usealla työntekijällä oli edessään uusi työrooli ja siitä seurauksena hetkellinen epämukavuusalue.
Hankkeen alkuvaiheessa organisaatiossa ymmärrettävästi kuohui. Osa työntekijöistä oli nopeammin uuden toimintamallin takana, osa taas oli uudistuksia kohtaan kriiittinen. Kaikkia uudistuksia ei perusteltu riittävän ymmärrettävästi. Lisäksi organisaation johto ei kestänyt kritiikkiä. Se alkoi syyllistää kriittisiä työntekijöitä ‘negatiiviksi ajattelijoiksi’.
Keskustelin yhden näistä ns. ‘negatiivisista ajattelijoista’ kanssa. Tämä keskustelu todella herätti itseni pohtimaan tätä merkittävää teemaa. Kyseessä on ilmiö, jolla saatetaan saada monesti yksilön kohdalla paljon pahaakin aikaiseksi. Se on nimeltään ’Ajattelen positiivisesti vaikka hampaat irvessä’ -ajattelumalli.
Kriittinen ajattelu ei ole aina negatiivista
Tässä tapauksessa johdolla ei ollut ymmärrystä siitä, että osa ihmisistä haluaa ymmärtää muutoksen taustaa. He eivät ole valmiita ilman perustelua täysin muuttamaan omaa arjen tekemistään. Ihmisille pitää antaa hetki aikaa ja oikeus olla myös kriittisiä. Henkilö, jonka kanssa keskustelin kertoi, että tämä on yleistä heidän yrityksessään. Hänellä on jo pitkään ollut sekä omassa tiimissään että koko organisaatiossa ‘negatiivisen ajattelijan’ leima otsassa. Hänen mielestään ihmiset eivät kuitenkaan näe sitä, miten useasti hänen kriittiset kommenttinsa ovat saaneet aikaan jatkokeskustelua, joka on johtanut entistä parempaan loppuratkaisuun.
Positiivinen ajattelu on amerikassa syntyneen self-help busineksen rakentama kapea näkemys ihmisen ajattelusta. Se loi asetelman, että hyvä ja menestyvä ihminen ajattelee aina vain positiivisesti. Äkillisen vakavan sairastumisenkin eteen tullessa mennään suoraan peilin eteen ja vaikka hampaat irvessä toistetaan ’olen helvetin positiivinen tänään’.
Kuka päättää mikä on negatiivista ajattelua?
Usein self-help bisneksen mukaan ihminen on huono ja surkea, jos ajattelee negatiivisesti. Tässä ajattelumallissa kriittinenkin ajattelu ja pohdinta usein liitetään negatiivisuuteen ja organisaatiotasolla muutosvastarintaan. Mutta miten määritellään kussakin tilanteessa, mikä on negatiivista ajattelua? Positiivisen muikeilun edustajat katsovat tätä asiaa aivan liian mustavalkoisesti.
Pessimistinen ajattelukin on joskus positiivista
Tutkimukseen on helppo vedota. Positiivisuus on hyvästä ihmisen hyvinvoinnille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se on aina paras ajattelustrategia valittavaksi. Myönteisellä ajattelumallilla on vaarana ohjautua yltiöoptimistisuuteen. Itselläni on tästä useita omakohtaisia esimerkkejä, joiden seurauksista olen saanut maksaa jälkikäteen. Otetaan esimerkiksi talokaupat. Ostaessasi vaikka uutta sijoitusasuntoa yltiöoptimismi ei usein toimi. Ostoaikeen alussa on järkevää olla ‘negatiivinen’ ja kriittinen. Yltiöoptimisminen ajattelu johtaa helposti liian positiiviseen asunnon arvonnousun arviointiin ja huonoon ostopäätökseen. Tämän tilanteen ja onnistumisen kannalta positiivista ajattelua on kriittinen ja pessimistinen tilannearvioajattelu.
Vastakkainasettelusta pitää päästä paremman ymmärryksen tasolle
Mielestäni meidän pitäisi päästä eteenpäin tästä positiivisen vs. negatiivisen ajattelun vastakkainasettelusta. Toimivampaa on käyttää termejä ratkaisu- ja ongelmakeskeinen ajattelutapa.
Ratkaisukeskeiseen liittyy tilanteen analysointia, joka voi olla osaltaan pessimististäkin tilannearviointia. Ratkaisukeskeinen ajattelumalli analysoi tilannetta ja suhtautuu siihen tavalla, että haaste on ratkaistavissa. Kun pohdimme tilannetta usealta eri kannalta, meillä on erilaisia ratkaisuvaihtoehtoja. Ongelmapohdinnan ja analyysin jälkeen suunnataan sitten kaikki paukut ratkaisuihin.
Ongelmakeskeinen ajattelumalli eroaa siitä, että se fokusoi ongelmaan liian pitkäksi aikaa. Vaikkakin tämä voi olla positiivistakin höpötystä. Usein se sitoo meidät märehtimään liian pitkäksi aikaa ongelmaa ja sen seurauksena löydämme jatkuvasti lisäongelmia. Ihminen tarvitsee muutoksista selviämiseen märehtimistä, mutta levy ei saa jäädä päälle liian pitkäksi aikaa. Muuten se syö energian ratkaisuun tarttumisesta. Muistuta itseäsi, että nyt on aika alkaa rakentaa ratkaisuja.
Olemme kaikki sekä ratkaisukeskeisiä että ongelmakeskeisiä
Meillä kaikilla on kyky molempiin ajattelutapoihin. Harva ihminen on täysin joko ongelma- tai ratkaisukeskeinen. Joskus olemme tilanteen tai ympäristön uhreja. Tilanne, ympäristö ja ihmiset ympärillä vaikuttavat ajattelutapaamme.
Tutkimuksen mukaan ihmiset, jotka ovat tyytyväisiä elämäänsä, energisiä ja onnellisia, käyttävät pääasiassa ratkaisukeskeistä ajattelutapaa. He ovat kuitenkin samalla tavalla aika ajoin negatiivisia, tuskissaan ja jopa märehtivät asioita. He eivät jää kuitenkaan märehtimiskierteeseen. Heillä on kyky löytää ongelmasta eteenpäin pääsemiseksi ratkaisuja sekä energiaa viedä ratkaisut käytännön tasolle.
Kaksi kysymystä pohdittavaksi:
1. Tunnista tilanteet, joissa olet ratkaisukeskeinen ja jossa ongelmakeskeinen. Minkälainen tilanne ajaa sinut ongelmakeskeiseksi?
2. Tunnista ihmiset, joiden seurassa olet usein ratkaisukeskeinen ja toisaalta ongelmakeskeinen. Mieti, mitä se kertoo sinusta.
Makes sense. Mutta mielestäni lyöt hieman vyön alle positiivisuuden osalta. Siis jos ollaan positiivisiä silloinkin kun on ajateltava ratkaisukeskeisesti, niin kysymys on henkilöstä joka ei myönnä tosiasioita. Toisaalta jos myönnät ne, silloin on aika siirtyä positiiviseen melentilaan. Uskoa itseesi, ja siihen että pystyt hoitamaan asiasi. Kuten sinullakin, minulla on tästä vaikka kuinka monta henkilökohtaista kokemusta.
Muutosvastarintaisuus ja sen nujertaminen muutoshallinnan ykköskohteena on juuri tuota kuvaamaasi positiivisuuden toteuttamista vaikka hampaat irvessä. Muutoksessa on niin monta näkökulmaa kuin on toimijaakin. Se, mikä on omistajan intressi ja ylimmän johdon mielestä hyvä asia, ei välttämättä ole sitä työpaikkansa menettävän asiakaspalvelijan mielestä. Muutosvastainen ihminen saattaa olla hyvinkin analyyttinen ja ansiokkaasti tilannetta ymmärtävä henkilö, jonka mielipidettä kannattaa kuunnella. Mutta hän voi myös olla aidosti muutosta vastaan, omien intressiensä ja muutoksen tavoitteiden ristiriidan vuoksi. Vaikka tekee kipeää, ei haittaa -meininki ei silloin auta. Silloin pitää luoda kanavat tunteiden purkamiselle ja oikeuttaa ketutus.
Hmmm… otsikko provosoiva, sisältö asiaa, mutta kirjoitusvirheitä… onkohan julkaisua nyt ajateltu arvostetussa blogissa ihan loppuun saakka…
Asiaa.
NO joo, positiivinen tai ei, minä ainakin haluan mielummin, että ajattelen siten, että minulla on hyvä olla. Silloin kyllä hymykin on herkässä. En jaksa mörristellä. Hymyilevänä on paljon mukavampi olla.
Hyviä pointteja ja sitten raskaita asiavirheitä 🙂 positiivisen psykologian juuret eivät ole amerikkalaisessa business maailmassa, self help kirjoissa. Positiivinen ajattelu pitää sisällään kriittisen ajattelun.
Erilaiset ihmistyypit indikoivat erilaisia lähestymistapoja ja tuovat itsensä julki sen pohjalta mitä siinä tilanteessa kykenevät, ei se sen kummempaa ole. Muutosjohtajat omalla kyvykkyydellään taas ottavat viestin vastaan juuri sellaisena mihin oma osaaminen ja voimavarat riittävät. Käyttäytyminen ja ajattelu on jossain määritelty positiiviseksi tai negatiiviseksi tarkoitusperiensä vuoksi.
Hyvejohtajuus edustaa kai kuitenkin jotain muuta kuin perinteistä tarkoitushakuista ihmisten arvoasettelua oman edun saavuttamiseksi?
Muutosprosesseissa todellinen haaste on saada ihmiset tajuamaan realiteetit, olemaan liioittelematta tai vähättelemättä ongelmia. Fiksut johtajat tajuavat, että ihmiset pitää houkutella muutoksiin eikä pakottaa. Liian monilla päättäjillä on yksiulotteinen ja naiivi käsitys ihmisen mielestä mekaanisena aparaattina. Tämä näkyy siinä, että typeriä muutoksia vastustavia pidetään vastarannan kiiskinä sen sijaan, että heidät osallistettaisiin muutoksen onnistumiseen.
Positiivinen ajattelu ei auta silloin kun ongelma ei ole asenteissa vaan systeemissä, joka pakottaa ihmiset alistumaan. Muutoksissa on aina monimutkaisia ja vaikeasti hahmottuvia rakenteita, joita on hankala hahmottaa saati ”ratkaista” työkalulla, joka ei tarkoitukseensa sovellu.
Mahdollisuus- vs. estekeskeskeiayys on hyvä sanapari kuvaamaan ratkaisu- ja ongelmakeskeisyyttä. Mahdollisuuskeskeisyyteen kuuluu tärkeänä osana kriittisyys
Ratkaisukeskeisyydestä ja ymmärryksen tasolle pyrkimisestä olen kanssasi pitkälti samaa mieltä. Positiivisen ajattelun määritelmäsi on sen sijaan aivan omasi. Kun määrittelet sen tuolla tavalla, on helppo todeta, että se on syvältä.
Oma käsitykseni on hieman erilainen.
Joka hetki meissä itsessämme ja meidän elämässämme on lukematon määrä asioita ja ’ominaisuuksia’. Tuntuuko tuoli hyvältä? Millainen olo on oikeassa polvessa? Entä vasemmassa? Miten puoliso käyttäytyi aamulla? Millainen sää on? Entä lämpötila tai valaistus? Nälkä? Jano? Viimeksi tapaamani ihmisen käyttäytyminen? Ja niin edelleen aivan loputtomasti.
Osan näistä asioista koemme olevan hyvin, osan huonosti. (Tietenkin se, mikä on hyvä ja mikä huono, on oma arviomme sekin.) Jos koemme, että ’asiat ovat huonosti’. oma olomme, energiamme ja toimintakykymme ovat erilaiset, kuin jos koemme, että ’asiat ovat hyvin’.
Oma ’positiivinen ajatteluni’ on sitä, että
– uskallamme analysoida sitä, miten eri asiat itsessämme ja elämässämme ovat
– uskallamme nähdä sekä ne asiat, jotka ovat oikeasti ’hyvin’, että ne asiat, jotka ovat oikeasti ’huonosti’
– uskallamme antaa arvoa (myös) niille asioille, jotka kiistatta kussakin hetkessä ovat ’hyvin’ emmekä anna (pelkästään) ’huonosti’ olevien asioiden määrittää sitä, millaiseksi itsemme ja elämämme koemme.