Hyveellinen johtaja huomioi päivittäisessä toiminnassa siis myös ympäristökysymykset, väittää Luonto-Liiton pääsihteeri ja esittää johtajille viisi ympäristöhyveellistä haastetta.
Ympäristökysymykset ovat tällä hetkellä kaikkien huulilla. Ympäristöherätyksen taustoja pitää kuitenkin hakea paljon kauempaa kuin viime vuosien ilmasto- ja ympäristökeskustelusta.
Ympäristöhyveellisyyden yhtenä esikuvana voidaan pitää vuonna 1852 kirjoitettua Henry Thoreaun kirjaa Walden – Elämää metsässä. Kyseessä on tarina siitä, kuinka Thoreau muutti Walden-järven rannalle keskelle metsää, omin käsin rakentamaansa mökkiin. Hän halusi selvittää, miten elää yksinkertaisimmin ja aidoimmin, liitossa luonnon kanssa. Teoksessa on paljon sellaista yhteiskuntakritiikkiä, joka on tänä päivänä edelleen ajankohtaista.
”Mielessäni on luokka, joka näyttää varakkaalta mutta joka on itse asiassa kauhistuttavavimmin köyhtynyt. Se on haalinut itselleen roinaa mutta ei osaa käyttää sitä tai hankkiutua siitä eroon. Tuota luokkaa pitävät vankina kultaiset ja hopeiset kahleet.”
Modernin ympäristöherätyksen ja tietoisuuden alkuna voidaan pitää Rachel Carsonin Silent Spring -kirjaa vuodelta 1962, joka herätti voimakasta keskustelua ympäristön saastumisesta ja kemikalisoitumisesta. Edelleen myös Paul R. Ehrlichin kirja The Population Bomb (1968) sekä 1970-luvulla tapahtunut öljykriisi ja kasvun rajat keskustelu Rooma klubin ”The Limits to Growth” -raportin (1972) myötä ovat olleet omiaan lisäämään modernia ympäristötietoisuutta.
Yllä mainitut teokset ovat olleet keskeisiä yhteiskunnallisia innoittajia sille, että yhteiskunnan luontosuhdetta on jouduttu pohtimaan kokonaan uudesta näkökulmasta. Rajattomasta ja villistä cowboy-taloudesta on jouduttu siirtymään rajalliseen avaruuslaiva maa (Spaceship Earth) -ajatteluun.
Ympäristölainsäädäntö ja kansainvälinen ympäristöpolitiikka on samalla kehittynyt huimasti. Kansainväliset kestävän kehityksen huippukokoukset Tukholmasta (1972), Rio de Janeiroon (1992) ja Johannesburgiin (2002) sekä ilmastosopimusneuvottelut Kiotosta (1997) Kööpenhaminaan (2009) ovat lisänneet tietoisuutta ympäristökysymyksistä dramaattisesti. Ympäristöhallinto on perustettu ja yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkimus omana tieteenalana on syntynyt. EU:n ympäristöpolitiikka on kehittynyt kohisten. Julkisuudessa ympäristökysymykset ovat esillä päivittäin. Yritykset miettivät omaa ympäristövastuutaan ja yksilöt hiilijalanjälkeään. Ympäristöliike niin Suomessa kuin muualla maailmassa on saanut asiansa esille ja ihmisten tietoisuuteen.
Hyveellinen johtaja huomioi päivittäisessä toiminnassa siis myös ympäristökysymykset. Ympäristöhyveellisen johtajuuden voi tunnistaa ainakin siitä, että ympäristön huomioiminen näkyy niin pienissä kuin suurissa teoissa. Hyväksyntää esimerkiksi omalle vastuuttomalle toiminnalle ei haeta sillä, että toiminta on pienimuotoista tai markkinoilla on suurempia pelureita. Pientä pahaa ei hyväksytä sillä, että muut tekevät suurempaa pahaa. On moraalisesti kestämätöntä hakea hyväksyntää omalle toiminnalleen sitä kautta, että jossain muualla joku muu toimii vielä huonommin.
Aika usein ihmiset kuitenkin odottavat, että hallinto asettaa lainsäädännön kautta eri toimijoille kestävät pelisäännöt, hallinto taas odottaa markkinoiden ratkaisua ja markkinoilla toimivat yritykset puolestaan vetoavat siihen, että asiakkaat ja sijoittajat eli ihmiset ratkaisevat sen, miten toimitaan. Seurauksena on vastuun ulkoistamisen kehä, jossa kukaan ei tee yhtään mitään.
Syvenevän ilmastokriisin, kiihtyvän sukupuuttoaallon ja luonnonvarojen ylikulutuksen ratkaisemiseksi tarvitaan kuitenkin kaikkia toimijoita – niin yrityksiä, yksityisiä ihmisiä kuin yhteiskunnallista sääntelyäkin.
Ympäristövastuullisuus on siis vastuun ottamista ja toimimista ympäristön ja tulevien sukupolvien puolesta. Omalla esimerkillä toimiminen saa myös muut mukaan. Ympäristöhyveellinen johtaja vastaa päivittäisessä toiminnassa ainakin seuraaviin viiteen haasteeseen.
1. Vähennä omasta toiminnasta aiheutuvia päästöjä. Parhaiten tämä onnistuu pienentämällä omaa energiankulutusta minimoimalla hukkaneliöt. Oma tai yrityksen sähkösopimus kannattaa vaihtaa ekoenergiaan. Lisäksi kannattaa liittyä WWF:n Green Office järjestelmään.
2. Liiku julkisilla kulkuvälineillä, pyöräile ja kävele. Vältä lentämistä, laivamatkustamista ja autoilua. Oma asuin- ja työpaikka kannattaa valita ja suunnitella siten, että autoilun ja lentomatkustamisen voi minimoida. Monet kokoukset voi hoitaa matkustamisen sijaan puhelimitse tai videoneuvottelulla.
3. Suosi ilmastoystävällistä kasvisruokaa. Vähennä lihansyöntiä. Erityisesti naudanliha ja juusto kuluttavan paljon luonnonvaroja. Ympäristövastuullinen johtajuus ei perustu paljon päästöjä aiheuttavalle ja luonnonvaroja kuluttavalle eläinten hyväksikäytölle.
4. Älä osta mitään ellei ole pakko ja mieti kulutuksesi vaikutuksia. Luonnonvarojen kulutus on ilmastonmuutoksen ja kiihtyvän sukupuuttoaallon syy. Kannattaa miettiä, mitä oikeasti tarvitsee ja miten sen voisi hankkia mahdollisimman ympäristöystävällisesti.
5. Kannusta muita johtajia ja päättäjiä toimimaan tulevaisuutemme puolesta ja ottamaan ympäristöasiat huomioon päätöksenteossa. Yhteiskunnalliseen päätöksentekoon voi vaikuttaa äänestämisen lisäksi ottamalla aktiivisesti yhteyttä päättäjiin sekä osallistumalla poliittisten puolueiden tai kansalaisjärjestöjen toimintaan.
Ympäristövastuullisuus ei ole pelkkää tietoa ja ymmärrystä ihmisen ja ympäristön suhteesta. Kyse on siitä, että ihmiset myös toimivat konkreettisesti ympäristön ja luonnon puolesta. Tietojen ja taitojen ohella tarvitaan luonnon arvostusta ja voimaantumista. Yhteistä ympäristövastuullisille ihmiselle on usein ympäristöherkkyys, ympäristöystävälliset arvot ja asenteet sekä tieto ympäristöasioista. Lisäksi tarvitaan luottamusta omiin kykyihin ja vaikutusmahdollisuuksiin sekä halua ja kykyä toimia ongelmien ratkaisemiseksi.
Suosittelisin kenen tahansa luettavaksi myös v. 1990 suomeksi ilmestynyttä saksalaisen sosiologin Ulrich Beckin kirjaa ”Riskiyhteiskunnan vastamyrkyt”.
Kiitos tästä kirjoituksesta. Kiinnostavaa historiaa ja käytännöllisiä neuvoja sopivassa suhteessa.