Tarina halonhakkuukilpailusta kertoo työnteosta ja lepäämisestä.
Vanha konkari haastoi työmaalle vasta saapuneen nuoren miehen koko päivän kestävään puunpilkkomiskilpailuun.
Nuorukainen ahkeroi voimansa tunnossa koko päivän ja keskeytti työnsä vain lyhyen ruokatauon ajaksi. Toinen mies söi lounaansa kaikessa rauhassa ja piti useita lepohetkiä päivän aikana.
Kilpailun päättyessä nuorukainen oli yllättynyt ja harmissaan. Hän totesi hävinneensä – ja vieläpä reilusti.
”En ymmärrä tätä”, hän sanoi. ”Aina kun katsoin, sinä olit tauolla ja kuitenkin pilkoit enemmän puita kuin minä.”
”Sinä et tainnut huomata”, hän sanoi, ”että minä teroittelin kirvestäni aina kun istahdin lepäämään.”
Lepäätkö? Jatkuva, tauoton työnteko tuntuu hyvältä, koska se luo illuusion kovasta työnteosta ja hurjista tuloksista. Mutta sitä se on — illuusiota — eikä vastaa todellisuutta. Rankka työ vaatii (ei rankkoja huveja, vaan) kunnon lepoa.
Pidä taukoja.
Millaisia taukoja (lyhyitä ja pitkiä) ja kuinka paljon sinä tarvitset?
Kuinka sinä yleensä lepäät? Esim. Facebook on aktiivista ”lepoa”, joka myös tuntuu ihan kivalta, mutta aivot eivät vain pääse lepotilaan.
Lepää kokonaisvaltaisesti. Millainen lepo sopii parhaiten sinulle?
Tarina on Positiivareiden tarjoamasta Ajatusten aamiainen -sähköpostista. (Jaoimme tämän linkin blogin alkuaikoina, mutta lukuisat uudet lukijat tuskin ovat noita arkistoja niin pitkälle selanneet.)
