Online-rehellisyyden puolustuspuhe: Miksi yritykset yrittävät näyttää täydellisiltä?
Kun vierailet lähes minkä tahansa suomalaisen yrityksen web-sivuilla, kohtaat 99% todennäköisyydellä ylistäviä sanoja siitä, kuinka juuri tämä yritys ratkaisee kaikki ongelmasi. Sen lisäksi yritys ilmoittaa toimivansa eettisten arvojen mukaan, lupaa missiosivullaan tehdä maailmasta paremman paikan ja korostaa vakavaraisuuttaan komealla AAA-luottoluokitusleimalla.
Webissä on kovin helppoa tehdä itsensä täydellisen näköiseksi, mutta kuinka moni yritys on todellisuudessa sellainen kuin miltä ulospäin näyttää? Yrityksillä tuntuu olevan pakonomainen tarve peitellä omia puutteitaan, vaikka juuri ne puutteet saisivat yrityksen näyttämään inhimilliseltä.
Katteeton lupaus on vaarallinen lupaus
Muistat varmasti Sampo Pankin verkkopankki-episodin, jolloin Sammon verkkopankki ja maksukortit toimivat yhtä varmasti kuin koukuton mato-onki kalaretkellä. Teknisistä ongelmista tiedotettiin kliinisesti virallisia kanavia pitkin ja ongelma luvattiin korjata pikapuoliin. Ihmiset olivat suorastaan raivoissaan, kun mitään ei tapahtunutkaan luvatussa aikataulussa.
Miten tilanne olisi muuttunut, jos Sammon toimitusjohtaja olisi esimerkiksi Sammon web-sivuilla myöntänyt, että nyt mokattiin oikein kunnolla? On paljon parempi kertoa miten tilanne aiotaan ratkaista ja miten kauan siihen realistisesti menee, kuin toivoa, että täydelliseksi kiillotettu yrityskuva säilyisi valheellisia lupauksia latelemalla.
Kolme teesiä rehellisyyden puolesta
Rehellinen online-presenssi on poikkeuksetta parempi vaihtoehto kuin täydellisyyden näytteleminen kolmesta syystä:
1. Lupauksia on helppo tehdä, mutta vaikea pitää
Esimerkkinä toimii NCC:n web-sivujen Yhteiskuntavastuu –osio:
”Haluamme rakentaa kaikkiin sidosryhmiimme pitkäaikaiset ja hyvät suhteet, joiden tulee perustua molemminpuoliseen kunnioittamiseen ja tarpeiden ymmärtämiseen.”
Kuinka hyvin tämäkin lupaus toteutuu ja näkyy käytännössä? Onko NCC:llä ollenkaan lyhytaikaisia tai huonoja suhteita? Mitä tapahtuu, jos asiakkaiden tarpeisiin kuuluu halvat asunnot, mutta NCC:n tarpeisiin taas hyvä kate? Yrittääkö NCC tällöin ymmärtää asiakkaiden tarpeita ja keskustella hinnoista?
Esitin paljon kysymyksiä, joilla haluan havainnollistaa sitä, kuinka helppoa on tehdä lupauksia ja toisaalta kuinka vaikeaa niitä on pitää. Idealismi on hyvä aate, mutta sitä ei saisi harrastaa rehellisyyden kustannuksella.
2. Näytteleminen on työlästä ja läpinäkyvää
Kun ”täydellinen” yritys haluaa kertoa itsestään julkisesti, se on erittäin hankalaa, kun jokaista sanaa on pakko varoa, jottei viesteihin lipsahtaisi mitään epäilyttävää. Ääritapauksissa työntekijöitä jopa kielletään puhumaan yrityksestä Internetissä, jotta julkisuuskuvan ylläpitäminen olisi helpompaa.
Paras esimerkki tästä on mielestäni Facebook-kirjoittelun seurauksena annetut potkut.
Mitä Facebook-kirjoittelun vuoksi potkittu työntekijä viestii potkut antaneesta yrityksestä? Onko se osoitus jämäkästä johtamisesta vai voisiko olla niin, että yrityksellä on jotain salattavaa? Ehkä työoloissa on jotain pahasti vialla tai esimiehinä toimii valtakompleksin kanssa taistelevia hirviöitä?
Oli todellisuus mikä tahansa, salailu herättää aina epäilyksiä. Rehellisyyttä ja avoimuutta toteuttavilla yrityksillä ei ole mitään salattavaa, joten kenenkään ei tarvitse käyttää arvokasta aikaa tarpeettomaan sensurointiin ja vahtimiseen. Kun ongelmista puhutaan julkisesti, niihin löytyy myös ratkaisuja.
3. Täydellisyys on tylsää
Miksi rock-tähden omaelämäkerta on mielenkiintoisempaa luettavaa kuin liikevaihtoaan tasaisesti kasvattavan konsulttifirman vuosikertomus? Koska, rock-tähden elämään kuuluu ylämäkien lisäksi myös rankkoja pudotuksia. Kuinka moni suomalainen yritys kertoo avoimesti pahimmista karikoistaan?
Kun käyt lukemassa perinteistä suomalaista yritysblogia, huomaat pian, että lukisit mielummin vaikka puhelinluetteloa. Yritysblogit ovat keskimäärin niin siloiteltuja, että kirjoittajien nimien tilalle voitaisiin aivan hyvin vaihtaa Anonyymi. Markkinointiosastoilla ei ole vielä ymmärretty sitä tosiasiaa, että täydellisyys ei korreloi kiinnostavuuden kanssa.
Todellisuus on tarua ihmeellisempää
Tämän kirjoituksen tarkoituksena oli herättää sinut ajattelemaan sekä oman itsesi että edustamasi yrityksen tai organisaation web-presenssiä uudella tavalla. Kun seuraavan kerran pääset vaikuttamaan viestintään, jolla haluat tavoittaa ihmisiä, mieti kerrotko asioista niin kuin ne ovat vai yritätkö vääristää todellisuutta idealistisella julistuksella.
Loppukaneetiksi sopii erinomaisesti perisuomalainen sananlasku: Rehellisyys maan perii.
Ongelma lienee siinä, että (suur)yrityksiä pidetään joka tapauksessa persoonattomina entiteetteinä, joilta on totuttu odottamaan epärehellisyyttä. Virheiden myöntämisen kenties pelätään johtavan vieläkin suurempiin epäilyksiin yrityksen toimista.
Esimerkkinä (melko?) avoimesti ongelmistaan tiedottava Silverbank.
Kiitos kommentista Tuomas,
siinäpäs vasta olisikin oiva tapa erottautua muista. Silverbank on kovin radikaali esimerkki, mutta eihän jokaisen yrityksen tarvitse lähteä täyslaidallisella heti liikkeelle, senkun tajuaa pölliä parhaat käytännöt.
Kuten sanoit, avainsana tässä asiassa on pelko. Pelätään sitä, mitä muut eivät ole kokeilleet, eli käytännössä kartetaan riskejä hinnalla millä hyvänsä.
Itseasiassa suomalaiset ovat aivan häntäpäässä riskinsietokyvyssä maailmanlaajuisesti mitattuna. Tästä löytyy eräs tutkimus, jossa tutkittiin Haluatko miljonääriksi? -ohjelman tilastoja. (Tutkimusta en tähän hätään kykene kaivamaan, mutta Googlella voi yrittää)
Mielenkiintoista!
Kasvottomia korporaatioita on joka paikassa. Yritysten Facebook-sivut ovat tylsiä kun firma ”xyz oy” julkaisee uutiskirjeitään.
Olemme kaikki sisälukutaitoisia ihmisiä – suodatamme suurimman osan yritysten höpinöistä.
En välttämättä lähtisi tiedottamaan kamalasti ongelmista. Sen sijaan tilanne vaatii nimiä ja kasvoja. Esimerkiksi ryhmäpotretti siivoojineen ”inhimillistäisi” yritystä kummasti.
Sen sijaan että sanoisimme: ”Otamme sinuun yhteyttä” voisimme sanoa: ”Myyjämme Pertti Poukkula ottaa sinuun yhteyttä”.
Täydellisyyden kuva syntyy, kun käytetään kuvapankeista otettuja kuvia hyvännäköisistä ihmististä ja ylistäviä kuvauksia.
Jäin miettimään, että julkaiseekohan mikään yritys rehellistä, raadollista asiakaspalautetta ja kommentoi sen pohjalta tehtyjä parannustoimia sivuillaan? Se toisi konkretiaa, ja olisi hyvä osoitus siitä, että ei olla niin täydellisiä, mutta pyritään parantamaan. Eli vähän niin kuin Juusi Sampo-esimerkissä kaavailee.
Täydellisyyden kuvittelu ja siitä viestintä lopettaa kehityksen! Se on vaarallista.
Teemu, miksi et tiedottaisi ongelmista? Sony teki mielestäni kardinaalimunauksen, kun Playstation Network joutui hyökkäyksen kohteeksi. Meni ainakin kaksi viikkoa ennen kuin he reagoivat mitenkään virallisia kanavia pitkin. Siihen asti käyttäjät vain arvailivat blogeissa ja uutissivuistoilla ongelmien syytä, mikä oli omiaan herättämään vihaa ja katkeruutta Sonya kohtaan.
Annina, enpä ole tuollaiseen toimintaan vielä törmännyt. Olisi ihan loistavaa reflektointia käydä läpi palautteita avoimesti!