Ihmemaa Oz: oppitunteja ystävyydestä ja johtajuudesta

Ystävyys on nykyään kriisissä. Monet pelkäävät ystävyyttä, koska he pelkäävät sen tuomia velvollisuuksia.

The Wizard of Oz, suomeksi Ihmemaa Oz, on vuonna 1939 ensiesityksensä saanut L. Frank Baumin kirjaan perustuva musikaali, jota tähditti Judy Garland ja joka teki kuuluisaksi muun muassa kappaleen ”Over the Rainbow”.

Minulle elokuva on kuitenkin paljon muutakin kuin kuvaus nuoren tytön sadunomaisesta matkasta läpi mielikuvitusmaailman. Kyseessä on monella tapaa filosofisesti syvällinen esitys ihmiselämän kiemuroista.

Johtajuuden maailmaa koskettaa erityisesti elokuvan loppukohtaus, jossa suuri ja mahtava Ozin velho paljastuukin tavalliseksi epävarmaksi ihmiseksi omine ongelmineen ja epävarmuuksineen. Tämä aiheuttaa velhoon ”uskoneille” matkatoveruksille vähintäänkin keskivakavia ahdistuksen tunteita ja saa aikaan syytöksen velhon persoonaa kohtaan.

”You are a very, very bad man”, toteaa elokuvan päähenkilö Dorothy topakasti salaisuuden paljastuttua.

Velhon vastaus kuitenkin yllättää syvällisyydellään: ”Oh, no, my dear — I’m — I’m a very good man. I’m just a very bad Wizard.”

Kurkistus pastorin arkeen

Omassa työssäni olen kerta toisensa jälkeen saanut pahoitella omia heikohkoja velhon taitojani, eli esimerkiksi kykyäni tuottaa toiselle henkilölle hänen kaipaamaansa uskonnollista kokemusta tai yhtäkkistä ihmeenomaista elämänmuutosta.

Vastaavasti tämän kaltaisten roolitusten lauettua ja pastorin ”paljastuttua” ihmiseksi olen saanut etuoikeuden sukeltaa ihmiselämän kiehtoviin kiemuroihin. Olen saanut tuoda oman ihmisyyteni, niin hyvässä kuin pahassa, mukaan keskusteluihin ja sitä kautta päässyt tilanteisiin, joissa usein on auennut mahdollisuus pyhän kohtaamiseen ja on saanut Vexi Salmen sanoin kokea ”vapautta vaistota viesti suuremmasta”.

Pastorin työ on ennen kaikkea vaativaa ja vastuullista ihmisten kohtaamista. Vaativaa  se on pitkälti ihmisten monenkirjavuuden takia ja  vastuullista sen takia, että pastori on neuvoistaan ja sanomisistaan vastuussa yksilölle ja laajemminkin koko yhteisölle.

Tärkeimpinä työkaluinaan pastorilla ovatkin hänen ihmissuhdetaitonsa. Hän on siis velvollinen pitämään huolta kyvystään kohdata ihminen.

Keskeisimpänä keinona kehittää ja ylläpitää omia pastoraalisia kykyjäni pidän välittömien ja rakentavien ystävyyssuhteiden vaalimista omassa elämässäni. Vaalimisella tarkoitan todellista  ajallista, laadullista ja heittäytymistä vaativaa panostusta ystävyyteen.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan: se mikä minusta muotoutuu lähimmissä ystävyyssuhteissani on se hyveellinen käyttövoima, joka kantaa minua myös työssäni. Teenhän työtä käytännössä omalla persoonallani – mieluiten ilman velhon kaapua.

Ystävyys on hyve

Todellinen ystävyyden taito on empatian taitoa, hyve ja harjoitus pitkämielisyydessä. Korostan tarkoituksellisesti empatiaa kehitettävänä myötäelämisen taitona, en synnynnäisenä lahjana.

Ystävyydessä on kysymys ennenkaikkea toisen ymmärtämiseen liittyvistä ponnisteluista. Hyvä ystävä on se, joka ponnistelee toisen hyväksi. Usein ponnistuksesta hyötyvät molemmat. Pyrkiessään empaattiseen ymmärtämiseen saavuttaa helposti myös syvemmän itsetuntemuksen. Antaessaan aina myös väistämättä saa.

Jokainen meistä kohtaa elämässään myös niin sanottuja sielun tovereita, joiden kanssa kommunikointi tuntuu olevan alusta asti vaivatonta. Voi tuntua siltä kuin mitään ponnistusta ei tarvittaisikaan. Kuitenkin myös näiden suhteiden hedelmä helposti moninkertaistuu, kun niiden kehittämiseen panostetaan.

Kaikki tämä voi tuntua kovin velvollisuuskeskeiseltä. Olen kuitenkin vakuuttunut ”ystävyys hyveenä” -näkemyksen hyödyllisyydestä. Lähtökohtana se antaa ystävyydelle sen ansaitseman arvon ja mahdollistaa ystävyyden kehittymisen yhä antoisammaksi persoonien kohtaamiseksi.

Ystävyyden näkeminen hyveen asiana voi myös auttaa meitä näkemään toisen ihmisen lahjana, meille yhä uudelleen annettuna lahjana, joka auttaa meitä tulemaan paremmiksi ihmisiksi. Ja sitä kautta paremmiksi johtajiksi.

Verkostoituminen vs. ”aito” ystävyys ?

Kenen tahansa johtajuustyötä tekevän arkeen kuuluu verkostojen ylläpitäminen, niiden vahvistaminen ja myös käytännön riippuvuus omista verkostoista. Ilman varteen otettavaa verkostoa johtaja ei myöskään itse ole varteen otettava johtaja.

Tällä elämän välttämättömyydellä voi olla kuitenkin myös negatiivisia seurauksia johtajan oman identiteetin kannalta. Alexandre Havard (Hyvejohtajuus, s. 105) kirjoittaa:

”Ystävyys on nykyään kriisissä. Monet pelkäävät ystävyyttä, koska he pelkäävät sen tuomia velvollisuuksia. Siksi he pitävät etäisyyttä ja välttävät sitoutumista. He luovat suhteita ystävyyksien sijaan. Hymyillään ja vitsaillaan, mutta ei olla oikeasti ihmisistä kiinnostuneita. Johtajat puolestaan ystävystyvät helposti, sillä heitä ajaa halu palvella.”

Ylitehokkaan verkostoitumisen vaarana onkin sen tapahtuminen ystävyyssuhteiden kustannuksella. Mielestäni ei ole kuitenkaan olennaista pyrkiä tekemään jyrkkää eroa niin sanottujen ”aitojen” ihmissuhteiden ja verkostoitumisen välillä. Olennaista on, niinkuin Havard huomauttaa, aito kiinnostuksemme ihmistä kohtaan.

Tämä mahdollistaa vapaan hyväksynnän ilmapiirin, jossa voi suorittaa jatkuvaa molemminpuolista ”palvelusta” ja auttaa toista johtajaa hänen hyveiden kehittämisessään.

Ystävyys ihmemaa Ozissa

Matkallaan ihmemaa Ozissa Dorothy kohtaa neljä hahmoa: Oljista kootun Variksenpelättimen, jonka hartain toive on saada itselleen aivot, Tinamiehen, joka haluaisi itselleen sydämen sekä pelokkaan Leijonan, joka haluaisi löytää itsestään rohkeutta: kaikki varsin hyveellisiä toiveita.

Pelin henkeen kuuluu Ozin mahtavan velhon lupaus matkatovereille heidän toiveidensa täyttämisestä, mikäli he vain onnistuvat suorittamaan heille annetun tehtävän. Yhdessä matkaa tehdessään toverukset kuitenkin epäilevät omia mahdollisuuksiaan ja asettavat kaiken toivonsa ihmeelliseen Ozin velhoon laulellen intoa puhkuen:

”We’re off to see the Wizard, The Wonderful Wizard of Oz.
You’ll find he is a whiz of a Wiz! If ever a Wiz! there was.
If ever oh ever a Wiz! there was The Wizard of Oz is one because,
Because, because, because, because, because.
Because of the wonderful things he does.
We’re off to see the Wizard. The Wonderful Wizard of Oz.”

Matkaa tehdään toinen toistaan tukien: ystävyyden, yhteistyön ja avunannon merkeissä. Ja kuten olettaa saattaa, kasvua tapahtuukin aivan kuin huomaamatta.

Huomattavaa kuitenkin on, että yhdessä matkatun matkan kasvu realisoituu vasta kun johtajana, tässä tapauksessa ehdottomana ja ylimaallisena auktoriteettina, pidetty hahmo on riisuttu valepuvustaan ja pakotettu näyttämään oma inhimillisyytensä.

Ihmemaa Ozin johtajuusopit voitaisiin tiivistää seuraavanlaisesti: Luota enemmän matkatovereidesi jalostavaan vaikutukseen kuin suurellisin elkein esiintyvien gurujen lupauksiin edistymisestäsi. Älä kuitenkaan pelkää lähestyä suurintakaan auktoriteettia. On nimittäin mahdollista, että saisit inspiroitua hänen poikkeuksellisen täydestä inhimillisyydestään.