Väärinymmärretty nero vai nerokas väärennös? Jussi Halla-aho vihastuttaa ja ihastuttaa. Pyysimme retoriikan tutkijaa analysoimaan Jussi Halla-ahon retoriikkaa. Lopputuloksena on ainoa kirjoitus, joka aiheesta tarvitsee lukea.
Kansanedustaja Jussi Halla-aho ehdotti Facebook-seinällään, että Kreikka tarvitsisi sotilasjuntan. Mediassa kävi pörähdys ja erinäisten vaiheiden jälkeen seurauksena oli määräaikainen erottaminen Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä.
Vai menikö se aivan noin?
Ei aivan, sillä Halla-aho ei tosiasiassa toivonut sotilashallintoa Kreikkaan vaan, niin kuin hän itse myöhemmin kommentoi, huomautti ”omassa tyylilajissaan — että demokratiassa on vaikea toteuttaa ikäviä ja kansan vastustamia päätöksiä, vaikka ne olisivat välttämättömiä”. Tämä seikka lienee selvä kaikille, jotka haluavat oikeasti ymmärtää, mitä Halla-aho alkuperäisessä tekstissään ajoi takaa.
Retoriikan kannalta tapaus on kiintoisa.
Halla-ahon sotilasjunttalausunto nimittäin vaatii osakseen suopeaa luentaa ja kirjoituksen ”tyylilajin” ymmärtämistä. Kaikki eivät tekstiä ymmärrä oikein, joko tahattomasti tai tahallisesti. Sen lisäksi väärinymmärtämisen riski moninkertaistuu, kun teksti irrotetaan alkuperäisestä kontekstistaan ja se lähtee leviämään esimerkiksi ulkomaisissa tiedotusvälineissä.
Tämänkertaisessa episodissa on jotain hyvin tuttua. Ken on seurannut kansanedustaja Halla-ahon vaiheita pidemmältä ajalta tunnistaa toistuvia elementtejä.
Halla-aho kirjoittaa jotain, josta media nostaa otsikoita. Seuraa ahdistusta ja paheksuntaa. Lopulta Halla-aho, jos hän suostuu asiaa medialle kommentoimaan, toteaa, että kirjoitus oli sarkasmia tai ironiaa ja se oli ymmärretty väärin. Tähän ilmiökimppuun palataan tämän blogikirjoituksen lopussa.
Minua on pyydetty arvioimaan Jussi Halla-ahon retoriikkaa. Tehtävä on vaikea: Koko Halla-ahon persoona on tämänhetkisessä julkisessa keskustelussa niin retorisesti latautunut, että pelkän retoriikan kommentoiminen ilman kannanottoa Halla-ahon poliittisiin näkemyksiin on haastavaa. Monet näkevät jo sen, että tällaisesta kannanotosta pidättäydytään, itsessään kannanottona.
Ennen Halla-ahon kirjallisen retoriikan kommentointia, on syytä hetkeksi paneutua hänen julkiseen persoonaansa liittyvään retoriseen latautuneisuuteen. Palataan ajassa hieman taaksepäin, ns. rotutohtori-episodiin.
”Rotutohtori” ja muuta virittyneisyyttä
”Rotutohtori”. Tällä nimityksellä Yleisradion toimittaja kutsui Jussi Halla-ahoa TV1:n pääuutislähetyksessä alkuvuodesta 2009. Halla-aho teki toimittajan sanavalinnasta tutkintapyynnön poliisille. ”Rotutohtori” synnyttää hänen mielestään assosiaatioita toisen maailmansodan keskitysleirien natsilääkäreihin. Hän ilmoitti pitävänsä ilmausta loukkaavana ja tietoisesti solvaavana.
Vaikka Halla-aho arveli jo tutkintapyynnön tehdessään, ettei se johda mihinkään, hän toimi periaatteellisista syistä: Hän ei halunnut antaa hiljaista hyväksyntää sille, että hänestä saa kuka tahansa sanoa mitä tahansa. Lisäksi hän arveli olevansa ”lainsuojattomassa tilassa” ja halusi saada tälle oletukselleen vahvistuksen.
Halla-aho ilmoitti vaikuttimekseen myös sen osoittamisen, että muinoin eläneen profeetan nimittäminen ”pedofiiliksi” yksityishenkilön verkkosivuilla johtaa viranomaistoimiin mutta yksityishenkilöön kohdistuvat ”rotutohtori”-puheet pääuutislähetyksessä eivät tällaisiin johda.
Muutaman kuukauden kuluttua tutkintapyynnön jättämisen jälkeen syyttäjä määräsi esitutkinnan lopetettavaksi, koska näyttöä rikoksesta ei ollut. Syyttäjän perustelujen mukaan ”rotutohtori” on ”kielikuvallinen ilmaus”, jonka käyttäminen ei ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä Halla-ahon poliittinen imago ja uutisjutun kokonaisuus huomioon ottaen.
Nostan tapauksen esille, koska siihen liittyvä retorinen virittyneisyys ei ole Jussi Halla-ahon julkisen uran ajalta mitenkään poikkeuksellista vaan enemminkin tyypillistä, lähes paradigmaattista:
- Halla-aho itse käyttää kirjoituksissaan vähintäänkin latautuneita ilmauksia ja kielikuvia, jotka kohdistuvat usein yksityishenkilöihin eivätkä aina ole erityisen mairittelevia. Vaikka tässä tapauksessa ilmi tullut ”pedofiili”-nimitys olikin varattu muinoin eläneelle islamin profeetalle, on se tyyppiesimerkki siitä, ettei Halla-aho kaihda käyttää kieltä, jonka tietää aiheuttavan joissain tahoissa hämmennystä, joissakin pahennusta ja muuta vipinää.
- Jotkut toimittajat ja poliittiset vastustajat ovat kuvailleet Halla-ahoa negatiivisuudessaan poikkeuksellisen rohkeilla ilmaisuilla. ”Rotutohtori” on vain yksi esimerkki, joskin voimakkaimmasta päästä. Tuskin kenestäkään on puhuttu YLE:n uutislähetyksessä yhtä kielteisesti leimaavalla tavalla.
- Halla-ahon sanomisia ovat viranomaiset ja oikeuslaitos käsitelleet ja kommentoineet useamman kerran. Samoin Halla-aho itse on lähestynyt viranomaisia selvityspyynnöillä. Kärkevien ilmausten maastossa sananvapauden ja muiden lakien rajat tulevat aika ajoin testattua.
Halla-ahon koko persoona näyttää olevan retorisesti latautunut. Tämä koskee melkein kaikkea, mitä hän itse sanoo tai mitä hänestä sanotaan. Tämä herättää tiedotusvälineiden kiinnostuksen, ja kiihottaa ihmisiä keskusteluun puolesta ja vastaan.
Persoonan retorinen latautuneisuus näkyy esimerkiksi siinä, että Halla-ahoon kriittisesti suhtautuvat kommentoijat ovat monesti korostaneet hänen marginaalisuuttaan ja vähäistä merkitystä. Samanaikaisesti samat tahot eivät kuitenkaan malta olla levittämättä näkemyksiään inhoamastaan Halla-ahosta.
Yhtäältä tällainen toiminta sotii sitä vastaan, että kyse olisi oikeasti marginaalisesta hahmosta: merkityksettömien tyyppien edesottamusten kommentointiin ei juuri tavata panostaa aikaa eikä energiaa. Toisaalta kirjoittelu lisää Halla-ahon julkista näkyvyyttä, mikä on omiaan nostamaan häntä pois kaikenlaisista marginaaleista. Tästä on yhtenä osoituksena kansanedustajan paikka.
Seuraavaksi tarkastelen parin keskeisen teeman valossa Jussi Halla-ahon kirjallista retoriikkaa se kysymys mielessä, mikä on tehnyt hänen sanomastaan niin suositun, että hänet nostettiin eduskuntaan äänivyöryllä.
Voimakas logos
Halla-ahon väylä ilmaista itseään on hänen Scripta-bloginsa. Sinne on kahdeksan vuoden aikana kertynyt yli 300 kirjoitusta. Monet kirjoitukset ovat blogikirjoituksiksi epätyypillisen pitkiä ja monipolvisia selvityksiä jostakin yhteiskunnallisesta, yleensä maahanmuuttoon, liittyvästä kysymyksestä. Scripta on muodostunut erittäin seuratuksi blogiksi, ja Halla-ahon vaalimenestyksen taustalla ovat pitkälti juuri nämä hänen kirjoituksensa.
Halla-ahon kirjoituksissa korostuu voimakas logos, argumentointi, ja eksaktiuteen pyrkivä oikeakielisyys. Tyypillisesti kirjoitukset ottavat kantaa esittäen laajasti jonkun yhteiskunnallis-poliittisen ongelman. Joskus selitetään, miten ongelma pitäisi ratkaista ja perustellaan, miksi kirjoittajan tarjoama menettelytapa on oikea.
Näiden lisäksi Halla-aho vetoaa paljon tutkimuksiin, tilastoihin ja vastaaviin lähteisiin. Hän dokumentoi väitteensä.
Ottamatta kantaa siihen, onko Halla-ahon argumentointi aina validia tai lukeeko hän tilastoja ja tutkimuksia oikein, tämän kaltainen ilmaisutapa on retorisesti hyvin tehokas.
Poliitikkojen puheista puuttuvat monesti selkeät kannanotot. Mutta juuri ne herättävät lukijan kiinnostuksen ja houkuttelevat lukemaan enemmän. Tämä korostuu Halla-ahon tapauksessa, koska monet hänen kannanotoistaan ovat olleet ja ovat yhä ns. poliittisesti epäkorrekteja. Tällaiset kannanotot suorastaan kiihottavat lukemaan lisää.
Sosiaalipsykologisessa tutkimuksessa on havaittu, että vetoaminen tilastoihin, tutkimuksiin ja muihin lähteisiin lisää melkein aina puhujan kredibiliteettiä. Tietenkin on merkitystä sillä, mihin vetoaa, mutta jo se, että ylipäänsä viittaa johonkin auktoriteettilähteeseen, on sinänsä retorisesti tehokasta. Tämän lisäksi Halla-aho yleensä vetoaa lähteisiin, joita pidetään yleisesti luotettavina.
Argumentointiin pätee sama kuin lähteisiin vetoamiseen. Jo pelkästään se, että väitteitään perustelee ja käyttää tätä osoittavia ilmaisuja ”niinpä”, ”näin ollen”, ”sen tähden” tai vastaavia lisää viestin vaikutusta vastaanottajissa. Tällaista eksplisiittistä argumentointia Halla-ahon kirjoituksissa on poikkeuksellisen runsaasti.
Tämä palvelee suuresti lukijaa: Halla-ahon kirjoitusten ajatustenjuoksua on helppo seurata, ja argumentointi tuntuu hyvin vakuuttavalta. Päättely tuntuu etenevän kuin juna väistämättömään johtopäätökseensä.
Korostunut pathos
Halla-ahon kirjoituksissa pathos-elementti on huomattava; kirjoitukset nostattavat tunteita. Halla-aho kirjoittaa käsittelemistään epäkohdista, kritisoimistaan henkilöistä ja joistakin ihmisryhmistä käyttämällä epäsovinnaisia ja voimakkaan latautuneita, monien mielestä myös asiattomia, ilmaisuja.
Halla-ahon kirjoitukset on lisäksi kuorrutettu ironialla, sarkasmilla ja mustalla huumorilla.
Tunteita nostattaa myös tekstien metatasolla leijuva uhka: jos politiikkamme ja kulttuurimme jatkaa valitsemallaan tiellä, seurauksena on kauhea tuho. Tästä viestii myös Scriptan alaotsikko: ”Kirjoituksia uppoavasta lännestä”.
Tunteita nostattavaa kielenkäyttöä – tai kielen intensiteettiä – on tutkittu paljon. On havaittu, että intensiivinen kielenkäyttö jakaa voimakkaasti kuulijoita: Niihin, jotka ovat jo valmiiksi kuulijan linjoilla, intensiivinen kielenkäyttö vaikuttaa viestiä tehostavasti. Puhujan kanssa erimieltä olevat taas reagoivat puhujan viestiin vielä tavallistakin kielteisemmin.
Näin näyttää Halla-ahon kohdalla juuri käyneen. Hänellä on innokkaita kannattajia ja toisaalta monet näyttävät suorastaan inhoavan häntä.
Intensiivisen kielenkäytön vaikutus liittyy myös siihen, minkälaisia odotuksia yleisesti ottaen on siitä, kuinka kieltä olisi soveliasta käyttää. Riippuu kielenkäyttäjästä, minkälainen on vaikutus, jos tästä sovinnaisesta lähtökohdasta poiketaan. Sellaisille puhujille, joilla on valmiiksi korkea kredibiliteetti, sallitaan enemmän poikkeamaa, kun taas matalan kredibiliteetin puhujien intensiivinen kielenkäyttö koetaan kielteisemmin.
Tämä lisää Halla-ahon retoriikan yleisöä jakavaa vaikutusta. Ne joiden mielestä Halla-aho on yleisesti ottaen oikeassa, sallivat hänelle paljon – jotkut nähtävästi melkein mitä tahansa – kun taas vastustajat voivottelevat pienimmästäkin karrikoinnista.
Halla-ahon viljelemällä ironialla ja sarkasmilla voi olla hänen viestiensä vastaanottamista vahvistava vaikutus. Hänen käyttämänsä huumori on yleensä ns. älykästä huumoria, eli sellaista joka edellyttää lukijalta tietynlaista virittyneisyyttä, tapaa tarkastella maailmaa ja tekstissä olevien ironisten koukkujen hoksaamista.
Tällaisen koukun oivallettuaan ja sille hymähdettyään lukija huomaa nauravansa yhdessä Halla-ahon kanssa. Halla-ahon käyttämä huumori saattaa näin ollen johdattaa lukijan samalle aaltopituudelle kirjoittajan kanssa ja auttaa näin lukijaa identifioitumaan kirjoittajaan ja tämän tapaan ajatella. Tällä on retoriikan onnistumisen kannalta suuri merkitys.
Huumorin synnyttämä hykerryttävä tunnelma ajaa jo sinänsä lukemaan lisää. Monet kokevat Halla-ahon tekstit sekä asiapitoisina että viihdyttävinä. Lukija haluaa tietää, minkälainen kihelmöivä koukku – tai överi ylilyönti – seuraavassa kappaleessa odottaakaan.
Pelon tunteiden heräämisellä on myös vaikutusta retoriikan tehokkuuteen. Tutkijat ovat yleisesti sitä mieltä, että ihmiset toimivat sitä halukkaammin toivotulla tavalla, mitä voimakkaamman pelon tunteen heissä onnistuu herättämään.
Ottamatta kantaa siihen, onko Halla-ahon nostamat uhkakuvat katteetonta pelottelua vai perusteltua varoittamista, ne voivat onnistua synnyttämään lukijoissa pelkoa ja tekemään heidät alttiimmiksi Halla-ahon sanomalle.
Halla-ahon retoriikan haasteet
Jussi Halla-aho ei ole konsensushakuinen poliitikko, päinvastoin. Hänen ilmaisulleen tyypillistä on, ettei hän pyri miellyttämään kaikkia – eikä oikeastaan ketään – vaan hän ilmaisee mielipiteensä haluamallaan tavalla. Halla-aho voi esimerkiksi ilmoittaa monikulttuurisuuden olevan ”hanurista” hetkellä, jolloin kansakunta on herkällä mielellä Norjan murhenäytelmän tähden.
Hänen kannatuksensa perustuu paljolti siihen, että suuret joukot ovat löytäneet hänen kirjoituksensa ja tästä joukosta osa on kokenut Halla-ahon edustavan niitä ajatuksia, joita heillä itselläänkin on pyörinyt mielessä. Halla-aho on näin toiminut maahanmuuttoasioissa ikään kuin padotun tyytymättömyyden varaventtiilinä. Tätä tyytymättömyyttä puretaan sitten muun muassa vaaleissa äänestämällä.
Halla-ahon korostettu riippumattomuus näkyy myös esimerkiksi hänen tavassaan suhtautua tiedotusvälineisiin. Hän on ilmaissut, ettei itse tarvitse tiedotusvälineitä mihinkään, koska hänellä on oma julkaisuväylä Scripta-blogissaan ja osittain Hommaforumilla ja nyt myös Facebookissa. Niinpä Halla-aho on kieltäytynyt haastatteluista ja asettanut joitakin lehtiä ja mitä ilmeisimmin tiettyjä toimittajia karanteeniin.
Tämä on suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa jotain aivan uutta, ja onkin mielenkiintoista seurata, miten valittu linja toimii ja minkälaisia seurauksia sillä on.
Toisaalta lehtien kommentoidessa kriittisesti Halla-ahon sanomisia, hänen kannattajansa Hommaforumilla tapaavat sanoa, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta: kriittiset lehtijutut ajavat niitä lukevat ihmiset tutustumaan Halla-ahon kirjoituksiin tämän blogissa. Tämä näkemys asettaa hieman kyseenalaiseen asemaan Halla-ahon ajatuksen siitä, ettei tämä tarvitsisi lehtiä. Halla-ahon ennen vaaleja saama kriittinenkin julkisuus saattoi tuoda hänelle paljon lisä-ääniä.
Halla-ahon korostetun riippumattomuuden, konsensushaluttomuuden ja intensiivisen kielenkäytön haasteena on se, että hän onnistuu saamaan puolelleen kyllä asialle vihkiytyneet, mutta voi karkottaa paljon potentiaalisia kannattajia. Tällä joukolla tarkoitan niitä, jotka eivät ajattele, että maahanmuuttoon liittyvät kysymykset olisivat ydinasioita, mutta katsovat, että niissäkin voisi olla yhtä sun toista korjattavaa.
Monet eivät halua assosioitua Halla-ahon persoonaan ja tyyliin, vaikka voisivatkin osittain kannattaa hänen esittämiään poliittisia näkemyksiä.
Halla-ahon viljelemän sarkasmin ongelmat ovat myös käyneet ilmi. Kirjoituksen alussa käsiteltiin taannoista sotilasjunttakohua. Ei ole syytä epäillä, etteikö Halla-aho olisi vilpitön selittäessään myöhemmin, kuinka hänen tekstiään tulisi oikein tulkita.
Ongelma on se, että ironisen ja sarkastisen ilmaisun sekä sisäpiirin slangin käyttäminen altistaa Halla-ahon viestin väärinymmärryksille. Kun jopa hyväntahtoisen lukijan on joskus vaikea havaita, mikä jonkun lausunnon todellinen pointti on, on selvää, että jotkut ymmärtävät sen väärin, joko tahattomasti tai tahallaan.
Halla-ahon kaltaisen mielipiteitä jakavan poliitikon lausuntoja vieläpä lainataan ahkerasti, ja ne rupeavat elämään omaa elämäänsä irrotettuna alkuperäisestä kontekstistaan.
Tähän ilmiöön liittyy myös eräs uskottavuutta nakertava piirre. Monissa Halla-ahon kirjoituksissa poliittisten vastustajien tai muuten kritiikin kohteena olevien pienempäänkin lipsahdukseen tartutaan. Lukija jää kyselemään, soveltaako Halla-aho itse muiden teksteihin sellaista suopeaa ymmärtämiseen pyrkivää tulkintaa, millä hän toivoo omia kannanottojaan lähestyttävän.
Radikaalin retoriikan hyödyt
Halla-ahon suomalaiseen politiikkaan tuomaa radikaalia retoriikkaa on monesti kauhisteltu, mutta siinä voidaan nähdä myös myönteisiä puolia. Halla-ahon ulostulot ovat tuoneet maahanmuuttopoliittiset kysymykset aivan uudella tavalla kiinnostuksen kohteeksi.
Tämä on virittänyt asiaan liittyvää kansalaiskeskustelua, jota voidaan pitää demokratiassa myönteisenä asiana. Halla-ahon toiminta on edistänyt sitä, että sekä maahanmuuttokriittiset että heidän kanssaan eri mieltä olevat ovat joutuneet miettimään näkemystensä perusteita ja parantamaan argumentointiaan.
Noussut kiinnostus maahanmuuttokysymyksiin on avannut hyviä mahdollisuuksia myös niille, jotka ovat Halla-ahon kanssa aivan eri linjoilla. Monikulttuurisuuden ja vapaan maahanmuuton puolesta puhuvat voivat hyödyntää yleisön kasvanutta kiinnostusta ja pyrkiä osoittamaan, miksi heidän edistämänsä kulttuuris-maahanmuuttopoliittinen suuntaus on hyväksi yhteiskunnalle.
Halla-aho on myös tarjonnut heille ne asiakysymykset, jotka ovat keskustelun ytimessä. Hänen poliittisilla vastustajillaan onkin nyt mahdollisuus ottaa esille näitä kysymyksiä ja pyrkiä argumentoimalla osoittamaan, miten ja miksi maahanmuuttokriittinen liike erehtyy.
Mediassa on paljon puhetta lisääntyneestä rasismista, mutta asia ei välttämättä ole näin yksinkertainen.
Myös se on mahdollista, että Halla-ahon toiminta on osaltaan vähentänyt rasististen tekojen määrää: maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä tyytymättömyys ja paine on purkautunut parlamentaariseen toimintaan eikä rasistiseen junkkarointiin lähiöissä. Ainakin poliisin tilastojen mukaan rasististen rikosten määrä on vähentynyt huomattavasti Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen.
Kiitos asiantuntevasta analyysista! Olisi mielenkiintoista tietää, käyttääkö Halla-aho kaikkia niitä retoriikan keinoja tietoisesti hyväkseen, vaan onko kyseessä hänelle luontevaa tyyliä.
Kiitos, Santi, kommentistasi ja hyvästä kysymyksestä! Tämä vaatii nyt vähän pitemmän vastauksen.
Asia on sillä tavalla monitahoinen, että vaikuttavan retoriikan tietoinen käyttäminen ja luonteva tyyli eivät välttämättä sulje toisiaan pois. Joku saattaa olla retorisesti harjaantunut viestijä aivan ”luonnostaan”. Toinen on sen lisäksi opiskellut hieman retoriikkaa, ja ymmärtää, minkälaisen vaikutuksen yleisöön hänen viestintänsä saattaa tehdä. Joku kolmas ei ehkä alkujaan ole ollut retorisesti lainkaan taitava, mutta on kasvanut puhujana ja kirjoittajana kovan työn ja tietoisen opettelun kautta.
Lisäksi asiaa sotkee vielä se, että nettimaailmassa perinteinen retoriikan käsitys yleisöstä vaatii hieman säätöä. Klassisesti retoriikan keskuksessa on ollut yleisö, sen koostumus, odotukset, toiveet, asenteet, uskomukset. Nettikirjoittajan yleisö ei ole tällainen määriteltävissä oleva joukko vaan periaatteessa kuka tahansa (tässä tapauksessa) suomea ymmärtävä netin käyttäjä. Kenelle blogisti siis kirjoittaa? Ja mitä merkitystä tällä on retoriikalle?
Kysymys pitäisi ehkä osoittaa Halla-aholle itselleen, mutta tällaisen ulkopuolisen tarkkailijan vaikutelma on, että Halla-aho kirjoittaa paljolti itselleen. Tarkoitan tällä sitä, että hän itse asettaa kriteerit sille, minkälaista on riittävän vakuuttava argumentaation taso, minkälainen huumori hymyilyttää jne. Kirjoitus on retorisesti tarpeeksi vakuuttava, kun se on sitä kirjoittajalle itsellensä. Hän on itse itsensä yleisö.
Paljolti varmasti Halla-aho on tietoinen kirjoitustensa retorisesta tehosta. Hän esimerkiksi tietää, että selkeä argumentointi ja lähteisiin vetoaminen vakuuttavat lukijan. Ja näitä voidaan muutenkin pitää viestinnän hyveinä. Vaikuttavan retoriikan käyttäminen ei muutenkaan sodi lähtökohtaisesti sitä vastaan, etteikö välitettävä viesti olisi täyttä totta. Ne oikeastaan tukevat toisiaan.
Voi myös olla, että Halla-ahon kirjoitusten koko retorinen potentiaali ei ole kirjoittajalle itselleen täysin tiedossa. Esimerkiksi kirjoittaessaan sotilasjunttakirjoituksen, Halla-aho ei arvatenkaan nähnyt, minkälaisia seurauksia tekstillä tulisi olemaan. Tämänhän hän on myöhemmin itsekin myöntänyt.
Upeaa luettavaa. Erittäin hienoa on myös se, että olet käsitellyt Halla-ahon tekstejä puolueettomasti.
Hei, olen lukenut Halla-ahon tuotantoa siitä lähtien kun scriptassa oli n. 10 tekstiä. Olen myös seurannut politiikkaa läheltä ja ihmetellyt median suhtautumista Halla-ahoon.
Tämä oli paras ja erittäin ansiokas analyysi Halla-ahon kirjoitustyylistä. Vielä kun lehdistö kävisi läpi Halla-ahon tuotannon keskeisen sisällön yhtä analyyttisesti ja kiihkottomasti, niin vähintään Pulitzer menisi uudelleen jakoon.. Ei voi kuin ihmetellä Suomen median surkeaa tasoa.
Kiitos mainiosta puolueettomasta analyysistä. Olisi kiva jos tämä julkaistaisiin myös valtamediassa. Mutta turha toivo?
Mielestäni hieno analyysi ja tällaista soisi näkevänsä lisää. Halla-ahon mielipiteet eivät saa minulta positiivista vastakaikua, mutta ei silti pitäisi julkisessa mediassa laittaa hänen suuhunsa sanoja tai ajatuksia joita hän ei ole sanonut. Tulee vaan mieleen miten Kaarina Hazardin kirjoitus Tony Halmeesta tulkittiin aivan väärin.
Ehkä maapallolta sittenkin löytyy älyllistä elämää? Kiitos herra Mustakalliolle valon pilkahduksesta, jota tänne median sopulien pimentämän taivaan tympeän harmaan ukkospilven alle kaivattiinkin, ainakin näin yhden Mestarin lukemattomista opetuslapsista (a.ka. 20 netsiä) näkökulmasta.
Minä en aluksi juurikaan piitannut Halla-ahon kirjoituksista. Olin nähnyt monikulttuurisuuden sumuverhon läpi omilla silmälaseillani jo kuullessani Halla-ahosta ensimmäisen kerran. Ymmärsin, kuinka monikulttuurisuuden mainostama suvaitsevaisuus taistelee itse julistamaansa vastaan, koska se luo länsimaisten, toistaiseksi suvaitsevaisimpien tiedettyjen, arvonippujen rinnalle kilpailevia vähemmän suvaitsevaisia arvomaailmoja ja synnyttää käytännössä sulkeutuneita ja epäluuloisia yhteiskuntia yhteiskuntien sisälle puhumattakaan erilaisista taloudellisista, sekä inhimillisistä muuttujista. Joka tapauksessa Halla-ahon teksti vaikutti minusta aluksi tarpeettoman alatyyliseltä, koska hän piirsi niin kovalla kädellä henkilöiden epäloogisuuden ja typeryyden kaiken kansan pällisteltäväksi.
Vaikuttajien yhteiskunnalliset kannanotot pitääkin ruotia huolella, mutta sen lisäksi hän teki selväksi, että eivät niiden esittäjätkään kovin fiksuja taida olla. Minusta se oli tarpeetonta ja epäilin, että hänen tyylinsä ei edistä järjen voittoa maahanmuuttoasioissa, koska ihmisillä on tapana tukkia korvansa, kun heitä solvataan. Olin toki oikeassa, tämä on ollut yhtä metakeskustelua, mutta onneksi enemmän väärässä. Kuiva asiatyyli tuskin olisi tuonut tällaista valtavaa kansansuosiota asialle.
Huomasin kuitenkin, kuinka Halla-ahon kirjoitusten argumentit sivuutettiin täysin, hänen selvästä suomen kielestään valehdeltiin häikäilemättä ja koko keskustelu maahanmuutosta näiden Halla-ahon arvostelemien tahojen puolelta oli pelkkää metakeskustelua olkiukkoineen. Halla-aho oli tyly, mutta se oli vain pelkkä mauste asian ympärillä. Ihmiset, joille esitin omalla tahollani argumentteja, osoittautuivat yhtä kyvyttömiksi vastaamaan niihin asiatasolla ja näin, millainen sosiaalinen riski on olla asioista väärää mieltä. On aika kova pala olla väärää mieltä, kun samaan aikaan omat argumentit iskevät kuin Mike Tyson ennen ryhtymistään rauhan uskovaiseksi. Ainoa ”vasta-argumentti” oli se, että olinkin kuin taikaseinän taikaiskusta (kyllä, tämä nykypäivän sampo pystyy siis muuhunkin kuin materian tuottamiseen) r-sana, kouluttamaton peräkammarin poika ja tietysti isämmaan puolustaja lappeen Rannasta.
Pikakelaten loppuun. Ymmärsin, kuinka tärkeää on rikkoa poliittisesti korrekti tapa puhua, koska sehän ei salli puhumista ollenkaan! Ja siitä kärsii se paljon puhuttu monimuotoisuus yhteiskunnan joka tasolla ja se tuottaa myös päättömiä päätöksiä. Tämän todistavat esim. käräjäoikeus ja hovioikeus, joiden mielestä faktat eivät ole olennaisia (lukee käräjäoikeuden perusteluissa, joihin hovioikeus yhtyi Halla-ahon inkvisitiossa), sekä poliittiset vihamiehet, ideologiset toimittajat yms., joille poliittisen korrektiuden suukapula on vain vallankäytön apuväline. He kauhistuvat, koska on heidän etunsa kauhistua. Jos Halla-aho siistisi suutaan, järkyttymisen kynnys vain laskisi. Kiviniemi tänään rinnasti rasismin kanssa flirttailun ja maahanmuuttovastaisuuden, joka ei edelleenkään tarkoita maahanmuuttajavastaisuutta, mutta mitäs me rasistit pienistä?
Parempi siis rikkoa koko hyssyttelyn kulttuuri ja sitä Halla-aho persuineen tekee. Teen tämän nyt aivan selväksi: mitä enemmän Halla-ahoa yritetään painostaa hiljaiseksi ja mitä enemmän hänen sanomisistaan valehdellaan, sitä enemmän pidän siitä, mitä hän tekee.
Tuen siis anonyymisti (vrt. yllä) Halla-ahoa jo sananvapauden puolesta ja vanhan poliittisen puppugeneraattoriretoriikan vastustamisen takia. Minä näen Halla-ahossa ja halla-aholaisissa uuden ajan ihmisen, aidon ja kiihkottomamman; sen paras takaajahan on argumenttilähtöisyys. Se tarkoittaa, että ihmisen ajatusmaailma ei ole lukittu kuin musiikkimaku nuoruusvuosien suosikkeihin, vaan siihen voidaan vaikuttaa etsimällä yhdessä parempia ajatuksia. Sitä ei pidä pelätä, vaan syleillä, mutta ns. vanhan vallan ja median dinosaurukset luulevat torjuvansa meteoriitin pölyn asettamalla pöhöttyneeet ruhonsa tiukasti vieri viereen toistensa tueksi: taistelu tuomittu häviämään, sillä me Internetin pölyhiukkaset tunkeudumme joka paikkaan ja jossain vaiheessa argumentteihimme on pakko vastata. Jytky ei opettanut riittävästi, kuten tulevat kunnallisvaalit osoittavat.
Toim. huom. Omalla nimellä kirjoittaminen ei ole pakollista, mutta se on erittäin suotavaa. Ja tyylikästä.
Lukijan puolustus. Artikkelissa on hyvä kohta selittämään anonyymisyyttä (enhän halua metakeskustella):
”Monet eivät halua assosioitua Halla-ahon persoonaan ja tyyliin, vaikka voisivatkin osittain kannattaa hänen esittämiään poliittisia näkemyksiä.”
Assosioitumisen hinta ei ole kaikille sama. Tämä on hyvin olennainen osa halla-aholaisuutta. Kukapa ei haluaisi olla tyylikäs, mutta joillain meistä ei vain ole riittävästi rahaa. Kiitos artikkelista. Se oli ylivertaisesti paras mietintö Halla-ahon teksteistä. Metsien ryysyläisen tyylillä puskista ampuen over and out, elven archer.
Briljantti teksti! Jakoon. Teologi Mustakallio edustaa selvästi älyn raskasta sarjaa, mikä minua henkilökohtaisesti tietenkin suuresti miellyttää. 🙂
Hyvä ihme sentään, miten hienosti kirjoitettu. Kyllä Antti on huikea mies ja kiitos Jasonille ja jengille erinomaisesta ideasta. Tätähän ei kukaan tietenkään halua isommin noteerata, mutta tää olisi loistava syvennys. Antti – onneksi olkoon! ilolla, teemu
harvinaisen puolueeton, kiihkoton ja kirkas näkemys samassa retoriikan selkeytyksessä JH-a:n teksteistä. kiitos tästä. jossain valtamedioiden ulkopuolella loistaa vielä järjenvalo.
Kiitos Antti!
Loistava kirjotus.
Tuohon tekstiin ei ole mitään lisättävää. Kiihkotonta ja puolueetonta analysointia.
Tämä teksti pitäisi sisällyttää kansanedustajien ja median lukemisen ymmärtämisen oppikirjaan.
Loistavaa tekstiä, kiitos!
Tämän hienon tekstin kruunasi sen viimeinen lause. Tällaisesta leikittelystä koostuu – sen enempää analysoimatta – hyvä teksti.
Kerrankin yliopiston tutkija humanistiselta puolelta jolta tulee puhdasta asiaa ilman itsestäänselvyyksien litaniaa. Kirjoitus on erittäin onnistunut koska se ei ota kantaa JH ajatusten oikeellisuuteen tai siihen saako jotain sanoa ääneen vai ei. Näin ollen kommenttipalsta ei täyty puolesta/vastaan hörhöjen mölinästä ja toivottavasti pysytään asiassa.
”Ongelma on se, että ironisen ja sarkastisen ilmaisun sekä sisäpiirin slangin käyttäminen altistaa Halla-ahon viestin väärinymmärryksille. Kun jopa hyväntahtoisen lukijan on joskus vaikea havaita, mikä jonkun lausunnon todellinen pointti on, on selvää, että jotkut ymmärtävät sen väärin, joko tahattomasti tai tahallaan.”
Ymmärrän että tätä ei lähdetty sen enempää avaamaan koska siinä piilee heti kannanoton paikka.
Mutta jos maalaa itsensä ruskeaksi, pistää sarvet päähän ja mutustelee nuorten koivujen lehtiä iltahämärässä pellonreunassa niin joku voi tulla ampumaan sinut hirvenä. Ampuuko vahingossa tai tahallaan – sitä on hiukan hankala todistaa kumpi oli lopulta kyseessä. Se mitä varmasti muistetaan on että joku urpo ei käyttänyt punaista lippistä – oma moka.
Vaikka itsekin nautin JH teksteistä juuri yllämainituista syistä, koen myötähäpeää siitä että joku voi tehdä itsestään noin suuren maalitaulun tahallaan väärinymmärtämiselle ja tiukkapipoiselle kukkahattutulkinnalle.
Tämä teksti kaikessa asiallisuudessaan myös osoittaa sen mahdollisuuden, mikä vaara taitavassa retoriikan käytössä onkaan. Kynä on miekkaa mahtavampi, etenkin jos sillä saadaan ihmiset tarttumaan useampaan miekkaan. Sisäänpäinkääntynyt politiikka ja kansankiihotus ei pyrikään kompromisseihin eikä järkeilyyn muiden kanssa ja osoittaa pelkkää yhteistyökyvyttömyyttä muiden tahojen kanssa. Tällaiset radikaalin retoriikan käyttäjät saavat seuraajansa etsimään ongelmia ja epäkohtia paikoista missä he eivät tienneet ongelman edes olleen tätä ennen. (lue. oululaiset halla-aholaiset setvivät Itäkeskuksen maahanmuuttaja-ongelmasta, ilman että ovat koskaan käyneetkään siellä) Tulee mieleen vain ne surulliset esimerkit, missä kokonaiset kansat ovat joutuneet vainon kohteeksi. Juutalaiset, intiaanit, palestiinalaiset jne. ovat juurikin niitä jotka ovat joutuneet radikaalin retoriikan uhreiksi. Jos kerran on näin hyvä käyttämään sanan säilää, miksei käyttäisi aikaa ja energiaa jonkin hyvän asian puolesta, eikä pelkästä negaatioiden kautta?
Hyvä ja analyyttinen kirjoitus kiitos siitä Mustakalliolle.
Itse olen joidenkin ajankohtaisen TV:n toimitusten Halla-aho haastatteluissa jäänyt ihmettelemään toimittajien toiminnan alhaista älyllistä tasoa. Silmiinpistävää on ollut esimerkiksi, että haastattelija keskeyttää Halla-ahon, puhuu päälle ja korottaa äänensä haastateltavan puheen ylitse. Myös haastattelijat tulkitsevat julkeasti omien näkemystensä mukaisesti hänen kirjoituksiaan tai lausuntojaan maksamissamme viestintävälineissä vaikka ovat pelkästään palkollisia.
Siis kysymys ei olekaan pelkästään kirjoituksista vaan myös esim. suullisista haastatteluista.
Olemmeko tulossa aikakauteen, jossa media on suurin este kansalaisten demokratialle?
Tämä siis sivusta seuranneena ottamatta kantaa kuka on oikeassa.
Onko Halla-ahon suurin virhe, että hän näyttäisi olevan liian älykäs vastakumppani toimittajille?
Kannattaa myös tässä yhteydessä lukea lyhyt Martti Tulenheimon blogipostaus postmodernista politiikanteosta: http://marttitulenheimo.fi/2011/08/postmoderni-poliitikka-on-tyylilaji/
Minua(kaan) eivät sinänsä kiinnosta Halla-Ahon poliittiset päämäärät lainkaan. Sen sijaan tämä ilmiö, jota tässä kirjoituksessa kommentteineen ansiokkaasti käsitellään, kiinnostaa minua hyvin paljon ja soisin sen kiinnostavan yhä useampia ihmisiä. Siteeraan elven archeria:
”Teen tämän nyt aivan selväksi: mitä enemmän Halla-ahoa yritetään painostaa hiljaiseksi ja mitä enemmän hänen sanomisistaan valehdellaan, sitä enemmän pidän siitä, mitä hän tekee.”
Niin minäkin. Ellei tietoisesti haluta nähdä metsää puilta, se on ala-arvoista tyylilajista riippumatta. Tämä Halla-Ahoon liittyvä kollektiivinen takertuminen sinänsä värikkäisiin, mutta kokonaisuuden ja kirjoittajan sanoman kannalta merkityksettömiin yksityiskohtiin ei johda kenenkään kannalta positiivisiin lopputuloksiin. Ja kuten moni lukija varmasti tietää, ilmiö ei, ikävä kyllä, suinkaan rajoitu yksin Halla-Ahoon.
Poliittinen yhden ”totuuden” puppugeneraattori pitää todellakin saada rikottua. Sen tilalle pitäisi saada avointa ja argumenttipohjaista keskustelua – aitoa, ymmärtämiseen orientoitunutta vaihtoehtojen punnintaa. Tämän tavoitteen puolesta Halla-Aho tulee tehneeksi työtä, joka on mielestäni hyvin arvokasta. Siksipä minäkin tuen Halla-Ahoa. Anonyymisti, syistä jotka yllä on jo riittävästi selostettu.
Kiitos aloittajalle ansiokkaasta kirjoituksesta!
Ihmettelen etteivät media ja muut vaikuttajat ole ollenkaan kiinnostuneet vasta-argumentoimaan Halla-ahon perusväittämiä maahanmuutosta ja monikulttuurisuudesta.
Halla-ahon ansioksi voidaan lukea myös, että hän on pystynyt riisumaan maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelulta valheellisuuden naamion, ainakin osaksi, ja saanut ihmiset näkemään keisarin ilman vaatteita. Halla-aho on saattanut monia monikulttuurisuuteen liityviä kliseitä , joilla kansaa on suostuteltu monikulttuurisuuteen, naurunalaiseksi. Yksi sellainen on ”monikulttuurisuus on rikkaus”- hokema. Harva kehtaa enää vedota moiseen.
Hesarin Blåfiled on myös harrastanut medialle poikkeuksellista kiihkotonta, uteliasta ja suorastaan dialogista lähestymistapaa Halla-ahon sanomisiin. Se on sitä oikeaa journalismia.
Halla-ahohan ei sanonut että Kreikkaan tarvitaan panssarivaunuja vaan että tarvittaisiin. Konditionaalin ymmärtäminen on kovin heikkoa nykytoimittajilla. Huomaako toimittaja eroa seuraavien lauseiden välillä: Olen mielelläni viisas toimittaja v. Olisin mielelläni viisas toimittaja. Se mitä Halla-aho osaa kielen ja sen tutkimisen ammattilaisena (joo, väitöskirja muinaiskirkkoslaavista, mutta tietämättömille tiedoksi, eri kielten ominaisuudet ovat universaaleja ja siten tutkittavissa kuten mitkä tahansa asiat) on vivahteikas ja sanastoa laajasti hyödyntävä kirjoitustyyli. Vaikka suomen kielen sanavarasto on kovin suppea ja erikoissanaston osalta köyhä, niin taitava saa vähästäkin paljon.
Nostan hattua hyvästä ja analyyttisestä kirjoituksesta. Se kirvoitti monia ajatuksia ja haluaisin tuoda esiin joitain aiheeseen liittyviä näkökulmia.
Ymmärrän neutraalin tarkastelutavan, mutta siinä on kuitenkin yksi ongelma. Havainnollistan ongelmaa tekemällä vertauksen. Internetiin ilmestyy blogi, jonka aiheena on mielenterveyspotilaiden aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat. Kirjoittaja osaa kirjoittaa hyvin ja käyttää samoja retorisia keinoja kuin Halla-aho. Hänkin ilmoittaa olevansa ”tavallisten perunanenäisten suomalaisten” asialla ja vaatii ”hyssyttelyn” lopettamista. Hän esittää joitain ratkaisujakin, kuten potilaiden pakkohoidon lisäämistä ja tehokkaampaa eristämistä ”kunnon kansalaisten” joukosta. Kysymykseni kuuluu: olisiko tämäkin lähinnä uusi ja mielenkiintoinen näkökulma ajankohtaiseen ongelmaan? Jos joku asettuisi puolustamaan mielenterveysongelmaisia ja arvostelisi heidän leimaamistaan, olisiko hän hyssyttelijä?
Halla-aho ja Homma-foorumin väki usein väittävät, että he haluavat luoda keskustelua asioista ”niiden oikeilla nimillä”. Sen sijaan näyttää kuitenkin siltä, että asioista halutaan puhua omilla nimillä ja omalla retoriikalla. Tämä näkyy erityisesti kun puhutaan muslimeista. Puhutaan ivallisesti ”rauhan uskonnosta”, pitäen ainoana hyväksyttävänä muslimina siitä täysin irtautunutta ateistia – siis entistä muslimia. Samaa ei edellytetä vaikkapa kristityiltä, mormoneilta tai Jehovan todistajilta. Tästä päästään siihen, ettei säännöt lopulta ole samat kaikille. Vaikuttaa myös siltä, että maahanmuuttokritiikin ytimessä keskeisintä onkin lopulta voimakas islaminvastaisuus.
Somalit, joilla on kiistatta vaikeuksia integroitua Suomeen, tuodaan Halla-aholaisessa retoriikassa esiin esimerkkinä islaminuskon yhteensopimattomuudesta suomalaisen yhteiskunnan kanssa. Huomiotta jätetään somalilaisen kulttuurin muut piirteet kuten klaanikulttuuri. On toki vaikea sanoa mihin uskonto loppuu ja mistä kulttuuri alkaa. Silti en oikein usko, että Halla-aho itsekään pitää somaleja, turkkilaisia ja irakilaisia muslimeja täysin samanlaisina islaminuskon vuoksi. Jättämällä tämän sanomatta tai hyvin vähäiselle huomiolle, hänen äänestäjilleen syntyy kuitenkin helposti kuva muslimeista yhtenä samanlaisena blokkina. Joka on lähinnä uhka ja siksi torjuttava.
Tilastoja ynnä muuta asia-aineistoa hyödyntävien kirjoitusten lisäksi Scriptassa on henkilön mustamaalaamiseen keskittyviä kirjoituksia. Niissä hyvin argumentoidut yhteiskunnaliset kannanotot ovat sivuasia. Hyvä esimerkki on tämä kirjoitus: http://www.halla-aho.com/scripta/aanesta_suvaitsevaisesti.html
Siinä Halla-aho hyökkää Zahra Abdullahia vastaan tavalla, jota hän tuskin toivoo itseensä kohdistuvan. Hän toki myöntää avoimesti, ettei pidä Zahrasta. Tarkentamatta hän toteaa Zahran olevan röyhkeä, kiittämätön, valittavan ja vaateliaan turvapaikanhakijan prototyyppi. Mainitsematta hän jättää sen, että Zahra on työssä käyvä ja Suomeen hyvin sopeutunut somali. Näin hän tuleee helposti vahvistaneeksi lukijan mahdollisesti jo valmiiksi kielteistä kuvaa somaleista.
Kirjoitus Zahrasta on ajalta jollon Halla-aho ei ollut vielä poliitikko. Poliitikoksi päädyttyään hän ei ole kuitenkaan muuttanut linjaansa. Jemima Repo kirjoitti Helsingin Sanomien vieraskynässä äärioikeiston kytköksistä naisvihaan. Sen sijaan, että Halla-aho olisi argumentoinut Repoa vastaan asiallisesti, hän kirjoitti seinälleen pilkkaavan kirjoituksen jossa hän viittasi Revon ulkonäköön. Kommentti tietysti täyttyi selkääntaputuksista ja vieläkin pilkkaavammista kommenteista. Avoin, hyssyttelyn kulttuurin rikkova keskustelu jäi loistamaan poissaolollaan.
Tästä kaikesta vedän sellaisen johtopäätöksen, ettei Halla-aholla ja häntä lähellä olevalla Homma-foorumin väellä ole oikeasti tarkoitus keskustella eri mieltä olevien kanssa. Toisinaan väitetään, että halutaan keskustella, mutta se hukkuu pilkan ja ivan sekaan. Keskusteluun on toki hankala pyrkiä jos lähtötilanne on se, ettei keskustelun osapuolet ole tasaveroisia. Jos on eri mieltä, ei ilmeisesti ole argumentoinnin arvoinen. Tämä on sääli. Ainakin itse koen sikäli toisin, että Halla-ahon näkemykset ovat argumentoinnin arvoisia. Muuten en tätäkään olisi kirjoittanut.
Halla-Ahon erottamisen pohjimmaisena syynä on se, että hänen panssarivaunulausuntonsa on ristiriidassa Perussuomalaisten ideologian kanssa. Kansa pitää pakottaa EU:n ja IMF:n vaatimuksiin, vaikka niitä vastustetaan. Samaan tyyliinhän esimerkiksi voidaan vaatia suomalaisia hyväksymään EU:n direktiivit (kaikkien omaksi parhaaksi).
No, se siitä. Halla-Ahon retoriikkaa ei pidä kuitata pelkkänä tyyliseikkana, vaikka toki sitä voi sellaisena puhtaasti analysoida.
Kuitenkin, jos kaikille lausunnoille mistä tahansa aiheesta ja kenen tahansa toimesta antaa ”älyllisen” glorian, niin lopulta puheemme vilisee vihaa ja väkivaltaa, jotka voi aina kuitata henkilön retorisena ilmaisumuotona.
Varsinkin maahanmuuttokriittisten parissa esiintyy paljon koodikieltä ja ilmaisuja, joilla varsinaiset tunteet ja ajatukset peitetään poliittisen mukakorrektiuden kaapuun.
”Halla-Ahon retoriikkaa ei pidä kuitata pelkkänä tyyliseikkana, vaikka toki sitä voi sellaisena puhtaasti analysoida.”
Juuri näin.
Kirjoittaja sivuuttaa kaksi asiaa
1) lausumat tulee tulkita kontekstissaan, ei tue lieventävää tulkintaa, sopii aloittaa täältä:
http://fi.wikiquote.org/wiki/Jussi_Halla-aho
Halla-aho on selkeän oikeistoradikaali ja siksi mikään liberaali tulkinta ei ole validi.
2) Perustelujen tason ohittaminen on kätevästi tehty. Retioriikka on kuitenkin argumentaatiota jonka analyysi taas on perusteiden vertauilua, siinä Halla-aho ei pärjää. Hän on täysin tietämätön tutkimuslähteistä, pitää niitä vasemmiston juonena. Hän viittaa keltaiseen lehdistöön ja toisiin bloggaajiin.
Tutkija pystyi itse analyysissaan melko neutraaliin tekstiin, mutta viimeinen kappale ja Halla-ajon retoriikan myönteisten vaikutusten ihastelu paljasti sitten tietyn puolueellisuuden. Se, että tätä kirjoitusta mainostettiin heti Hommaforumilla ja kommentoijista ehdoton enemmistö näyttäisi olevan sieltä, kertoo myös jotain kirjoittajan kontakteista.
Antti Mustakallio kirjoittaa:
”Myös se on mahdollista, että Halla-ahon toiminta on osaltaan vähentänyt rasististen tekojen määrää: maahanmuuttopolitiikkaan liittyvä tyytymättömyys ja paine on purkautunut parlamentaariseen toimintaan eikä rasistiseen junkkarointiin lähiöissä.”
Tämän jälkeen kirjoittaja viittaa HS:n artikkeliin, jossa päätellään, että rasistiset rikokset olisivat ehkä vähentyneet tänä vuonna, mutta toisaalta se ei ehkä pidä paikkaansa ja menee joko kirjausten puutteellisuuden tai satunnaisen vaihtelun piikkiin.
Aika merkillinen on päätelmä, että kun rasisteja lipsahtaa eduskuntaan, rasistiset rikokset samantien vähenevät. ”Rasistinen paine on purkautunut parlamentaariseen toimintaan”. Kansanedustajatko siis ovat olleet vastuussa suuresta osasta rasistisista rikoksista?
Halla-aho itse on Hommaforumilla 19.5.2011 kirjoittanut aiheesta seuraavasti:
”Rasistisesti motivoiduiksi kirjattujen rikosten kokonaismäärä on Suomessa noussut tasaisesti viime vuosikymmenellä vuoden 2000 n. 300 kappaleesta vuoden 2010 n. 500 kappaleeseen. Helsingissä vastaavat luvut ovat 60 ja 118. Poliisin mukaan tärkein selittävä tekijä on tiukentunut kirjaamiskäytäntö. Toisaalta Suomeen on muuttanut vuosien 2000-2010 aikana n. 250 000 ihmistä, ja maahanmuuttajien määrän kasvun voi olettaa itsessään lisäävän tapauksia jonkin verran. Koska maahanmuuttajat keskittyvät pääkaupunkiseudulle, myös rasististen rikosten lisääntyminen on siellä huomattavinta.”
Sekä lisääntymisestä, vähenemisestä että kirjaamiskäytännöistä näyttäisi siis olevan eriäviä käsityksiä. Muistuttaisin kuitenkin siitä, että Halla-aho on harrastanut maahanmuuttajavihaan kiihottavaa retoriikkaansa nimenomaan 2000-luvulla. On todella vaikea uskoa, että hänen kirjoituksillaan olisi rasistisia rikoksia vähentävä vaikutus.
”Lukija jää kyselemään, soveltaako Halla-aho itse muiden teksteihin sellaista suopeaa ymmärtämiseen pyrkivää tulkintaa, millä hän toivoo omia kannanottojaan lähestyttävän.”
Nähdäkseni Halla-Aho paloittelee eniten sellaisia monikulttuurille myönteisiä lausahduksia, joita ei ole tarkoitettu 1) vitsiksi, 2) retoriikaksi, 3) sarkasmiksi tai 4) kärjistykseksi, vaan joiden esittäjät ovat vilpittömästi tosissaan ja todistettavasti täysin pihalla asioista.
Kyse on nimenomaan toisaalla tekstissä mainitusta tyylilajin tunnistamisesta. Jos minä sanon, että ”kommunismi on vapauttanut työläiset” niin tyylilaji on sosialistinen propaganda. Mielestäni paljon niistä kukkasista, joita Halla-Aho suurimmalla innolla niittää, kuuluu tähän samaan sarjaan. Alkaen siitä, miten ”monikulttuuri on rikkaus.” Mitään vastaavista ei ole tarkoitettu sarjaan VRSK (vitsi, retoriikka, sarkasmi, kärjistys), vaan ne muuttuvat siksi vain eri mieltä olevan suussa.
”Samaa ei edellytetä vaikkapa kristityiltä, mormoneilta tai Jehovan todistajilta.”
Aivan kuin kristinusko (tai joku sen sadoista alaosastoista), mormonit, Jehovan todistajat tai Islam olisivat sama asia, joilla on yhtäläiset ja yhtä suotavat vaikutukset yhteiskuntaan?
”Tästä päästään siihen, ettei säännöt lopulta ole samat kaikille.”
Sääntöjen ei pidäkään olla samat kaikille. Jossain vaiheessa on nähtävä asiat niin kuin ne ovat, eikä pyrittävä tarkastelemaan kaikkea mahdollisimman etäältä. Luonnossa ja todellisuudessa eivät mitkään kaksi asiaa ole täysin samanlaisia, eivätkä siten myöskään tasa-arvoisia. Sen sijaan idealistin mieli voi irtautua todellisuudesta niin kauaksi, että kaikki on lopulta samaa.
”Havainnollistan ongelmaa tekemällä vertauksen. Internetiin ilmestyy blogi, jonka aiheena on mielenterveyspotilaiden aiheuttamat yhteiskunnalliset ongelmat.”
Maahanmuuttajissa ja MT-potilaissa on vaan se ero, että ne eivät ole sama asia. Ongelmat eivät myöskään ole samoja.
Mutta oletetaan hetken aikaa että ne ovat. Kyse ei ole siitä, että halutaan tiettyihin ryhmiin kohdistaa tiettyjä toimenpiteitä. Kyse on siitä, että joidenkin ryhmien kohdalla päätökset perustuvat enemmän sumutukselle kuin toisten kohdalla. Mutta jos sinä olet sitä mieltä, että myöskään MT-hoidon politiikka ei kestä päivänvaloa, niin se on ihan eri taistelu.
”Vaikuttaa myös siltä, että maahanmuuttokritiikin ytimessä keskeisintä…”
Maahanmuuttokritiikki on kuin elefantti, jonka syvimmästä olemuksesta neljä sokeaa miestä kerran kiistelivät.
”Halla-aho on harrastanut maahanmuuttajavihaan kiihottavaa retoriikkaansa…”
Minä en ole huomannut missään hänen teksteissään mitään maahanmuuttajavihaan kiihottavaa retoriikkaa. Oikeastaan moni argumentti Halla-Ahoa vastaan perustuu siihen, että epämääräisesti vihjataan miten joku kilari jossain saattaisi saada jotain ideoita Halla-Ahon teksteistä ja tehdä sen seurauksena jotain. Koskaan en ole nähnyt perusteltavan, että kuka, missä, mitä ja miksi?
Tottakai ihmiset ovat vihaisia siitä, että tähänastinen politiikka on pissinyt heitä iloisesti konsensuksena silmään. Tottakai heille herää siitä voimakkaita tunteita. Mutta onko ratkaisu tähän se, että sitä silmään pissimistä jatketaan? Onko syyllinen se, joka on pissimistä harrastanut vai se, joka yrittää huutaa pelin poikki?
Noille varoituksille rinnasteinen ilmiö on, että käsitetään itse väärin tai luullaan jotain Halla-Ahon teksteistä ja spekuloidaan siitä, mitä ”vakavia seurauksia” tällä väärinkäsityksellä saattaisi olla. Vertailun vuoksi olen itse havainnut, että Halla-Aho oikein hyvin erittelee teksteissään kansallisuuksia ja Islamin muotoja. Etsi mainintoja tataareista.
”…ettei Halla-aholla ja häntä lähellä olevalla Homma-foorumin väellä ole oikeasti tarkoitus keskustella eri mieltä olevien kanssa.”
Ei keskustelun tarkoitus ole keskustelu.
Jopas on Halla-ahon faniosasto aktivoitunut tämänkin blogin kommenteissa.
Kommentoin itse kirjoituksen tätä lausetta:
”Ei ole syytä epäillä, etteikö Halla-aho olisi vilpitön selittäessään myöhemmin, kuinka hänen tekstiään tulisi oikein tulkita.”
Miksei? Miksei hän selitä tekstiään jo silloin kun kirjoittaa sen? Miten kummassa jälkikäteen tehdyissä selityksissä kaikki jutut kääntyvät aina parhain päin, tyyliin, ”en tarkoittanut sitä vaan tätä (koska *se* tekisi minusta mielipiteiltäni rasistin)?
Entä kuinka monta kertaa Halla-ahon täytyy harrastaa tätä ”huumoriaan” kunnes kaikkein innokkaimmatkin parhainpäinymmärtäjät tajuavat, että hauki on kala?
Kirjoitus Jussi Halla-ahon retoriikasta on ollut erittäin luettu, mikä ilahduttaa tietenkin itseäni kirjoittajana. Positiivinen palaute lämmittää mieltä ja kriittinen haastaa, niin kuin keskustelussa pitääkin. Kiitos kaikille kommentoijille.
Jotkut kriittiset huomautukset näyttävät perustuvan siihen käsitykseen, että olisin arvottanut Halla-ahon lausuntoja tai yleistä poliittista linjaa tai ottanut moraalisia kantoja. Tähän auttaa kirjoitukseni lukeminen uudelleen. Kommentoin Jussi Halla-ahon retoriikkaa 1) hahmottamalla hänen julkisen persoonaansa liittyvää retorista latausta, joka ilmenee tiiviinä kansalaiskeskusteluna ja median kiinnostuksena, 2) erittelemällä joitakin keskeisiä retoriseen vaikuttamiseen liittyviä elementtejä hänen teksteistään, 3) esittelemällä, mihin näiden retorinen vaikutus perustuu, ja 4) pohtimalla Halla-ahon retoriikan vahvuuksia ja heikkouksia sen kannalta, miten hän saa viestinsä perille ja yleisön puolelleen.
Jannelle: Olet aivan oikeassa, kun sanot, että retoriikkaa voi analysoida puhtaasti ”tyyliseikkana”. Tosin itse en tee kirjoituksessani niin vaan käsittelen laajemmin Halla-ahon vaikuttamisstrategioita – en pelkästään hänen ”tyyliään”. Mielestäni Halla-ahon eikä kenenkään muunkaan poliittisen vaikuttajan retoriikkaa tule ”kuitata pelkkänä tyyliseikkana” vaan heidän sanomisensa tulee altistaa monipuoliselle arvioinnille ja kritiikille. Halla-ahon osalta tästä kriittisestä koettelusta ei ole ollut puutetta. Omassa kirjoituksessani keskityin retoriikkaan.
Nimimerkki Pulla: 1) Mikäli annoit ymmärtää, että pyrin ”lieventämään” Halla-ahon sanomisia, huomautuksesi menee ohi maalin. Nostin esille sen, että Halla-ahon haasteena on ironinen ja sarkastinen ilmaisutapa, joka altistaa viestit väärinymmärryksille. Sotilasjunttalausuntoon liittyen olen kyllä vakaasti sitä mieltä, mitä kirjoitukseni alussa ilmaisin. 2) Argumentaatioanalyysi Halla-ahon kirjoituksista edellyttäisi huomattavasti enemmän, mihin yksittäisessä blogikirjoituksessa on mahdollista. Toivon että sellaisenkin eteen jotkut jaksaisivat nähdä vaivaa.
Nimimerkki Lakaisukoneen kuljettaja: Halla-aho on saanut osakseen tuntuvasti kritiikkiä; halusin avata uutta näkökulmaa pohtiessani, mitä hyvää maahanmuuttoasioiden voimakas tuominen keskustelun polttopisteeseen on tehnyt mahdolliseksi myös niille, jotka eivät yhdy Halla-ahon näkemyksiin. Pidän mahdollisena sitä, että Halla-ahon toiminta on vähentänyt rasististen tekojen määrää sillä perusteella, että tyytymättömyys on purkaantunut äänestämiseen ja puoluepoliittiseen vaikuttamiseen. Tämä ajatus on enemmänkin koepallo, kuin tutkimuksen tulos, ja siitä kelpaa keskustella.
Kirjoittajan kontakteilla ei ole merkitystä argumentaation pätevyyteen. Lakaisukoneen kuljettajan kuitenkin aprikoitua asiaa kerrottakoon, että ainut kontaktini Hommaforumiin on satunnainen vierailu sivustolla.
Nimimerkki Thinkcat kirjoitti:
”Aivan kuin kristinusko (tai joku sen sadoista alaosastoista), mormonit, Jehovan todistajat tai Islam olisivat sama asia, joilla on yhtäläiset ja yhtä suotavat vaikutukset yhteiskuntaan?
Sääntöjen ei pidäkään olla samat kaikille. Jossain vaiheessa on nähtävä asiat niin kuin ne ovat, eikä pyrittävä tarkastelemaan kaikkea mahdollisimman etäältä. Luonnossa ja todellisuudessa eivät mitkään kaksi asiaa ole täysin samanlaisia, eivätkä siten myöskään tasa-arvoisia. Sen sijaan idealistin mieli voi irtautua todellisuudesta niin kauaksi, että kaikki on lopulta samaa.”
Tilastollisestihan voidaan osoittaa, kuinka mielenterveysongelmaiset aiheuttavat kärsimyksiä läheisilleen, elävät muita useammin yhteiskunnan tuella sekä mahdollisesti syyllistyvät väkivaltarikoksiin useammin kuin muut. Tällaista näkemystä ei kuitenkaan esitetä, koska ei ole halua leimata mielenterveyspotilaita laajemmin. Ehkä siksi, että monella meistä on heitä suvussa tai tuttavapiirissä. Tämä tapa tarkastella mitä tahansa ihmisryhmää on toki looginen, mutta myös hyvin kylmä. Se on toki hyvin tyypillinen tapa ajatella asioita monelle Aspergerin oireyhtymästä ”kärsivälle”. Ironista onkin, että Halla-aho voisi itsekin joutua muslimien asemaan jos vaikkapa koulusurmaajista ryhdyttäisiin tekemään tarkoitushakuisia tilastoja. Onhan nimittäin selvää, ettei Halla-ahokaan ole mikään tavallinen ”perus-Jussi”, vaan todennäköisesti vähintäänkin Asperger-piirteinen henkilö.
Mielenterveyspotilaiden ja alkoholistien tapaan muslimeja ei monien suomalaisten tuttavapiiristä löydy. Niinpä heihin on helppo kohdistaa leimaamista. Eikä siitä täysin osattomaksi jää nekään muslimit jotka lasketaan syystä tai toisesta poikkeukseksi. Esimerkkinä vaikkapa tataarit: Halla-aho on myöntänyt itsekin, ettei hänen näkemystään muslimeista voi soveltaa heihin. Tämän tataarit voivat ottaa vakavana loukkauksena, sillä tuolloin Halla-aho myös sanoo etteivät tataarit ole oikeita muslimeja. Itsekin tataareihin ohimennen tutustuneena tiedän, että vaikka he eivät islamiin liittyviä tapojaan tuo julki, se ei suinkaan tarkoita etteivätkö he pitäisi itseään muslimeina.
Halla-aholaisella logiikalla edes äärimmäisen konservatiivista, homoja vihaavaa kristittyä ei vaadita sanoutumaan irti uskonnostaan. Korkeintaan pyydetään pitämään pienempää suuta, jos sitäkään. Tässäkin mielessä on aika irvokasta kuinka homoseksuaalien oikeuksillakin näyttäisi olevan vain välinearvo: se kelpaa argumentiksi vain silloin kun sillä voidaan osoittaa muslimien olevan huonompia kuin muut. Muulloin seksuaalivähemmistöjen oikeudet ovat korkeintaan marginaalinen ja merkityksetön asia.
Mielestäni sääntöjen kuuluu olla samat kaikille. Eihän terrorismikaan ole joillekin sallitumpaa kuin toisille.
”Miksei hän selitä tekstiään jo silloin kun kirjoittaa sen?”
Koska suurin osa maailman ihmisistä ei selitä suurinta osaa teksteistään kirjoittaessaan ne. Tämä saattaa johtua siitä, että suurimmalla osalla maailman ihmisistä on perusteltu olettamus, että heidän tekstinsä ymmärretään tyylilajin ja asiayhteyden puitteissa oikein.
”…kunnes kaikkein innokkaimmatkin parhainpäinymmärtäjät tajuavat, että hauki on kala?”
Tarkoitat sitä, että oikeasti Halla-Aholla ei ollut mitään kummoisempaa viestiä, eikä kyse ollut mistään tyylilajista, eikä asiayhteydestä kannata eikä tarvitse hakea mitään vihjeitä tekstin ymmärtämiseen? Asia selvä.
Eli tarkoitat, että Halla-Aho kirjaimellisesti halusi, että Kreikkaan perustetaan sotilasjuntta, joka laittaa maan talouden kuntoon? Tai ainakin hieman kyykyttää kreikkalaisia, joilla on ollut Halla-Ahon mielestä ihan liikaa oikeuksia ja vapauksia saada maansa talous rempalleen? Ja tämän hän sanoi ja tarkoitti tietäen 99,99% todennäköisyydellä että sitä ei tule tapahtumaan vaikka hän miten ja missä niin ehdottaisi?
Ei ole kyllä noin rennosti ja huolimattomasti yritetty sotilasvallankaappausta vielä tässä maailmassa.
Jokainen ”nyt kyllä riitti” hokeman toistelija yrittää siis oikeasti esittää, että ne 15 000 Halla-Ahon äänestäjää tai fania tai 150 000 ”halla-aholaisten persujen” äänestäjää tai mitä ikinä ottivat sen kirjoituksen aitona pyrkimyksenä sotilasjuntan asettamiseen? Sitten tajuttiin, että eipä tule onnistumaan ja äkkiä tekaistiin selitykset sarkasmista ja kontekstista?
Vai olisiko todennäköisempää se, että jokainen vähänkin kirjallisuutta tai keskusteluita harrastanut otti tekstin heti kärjistyksenä, jossa oli kuitenkin selkeä sanoma ja sisältö? Ja että ainoa ”kiusallinen” tai ”nolo” juttu on se, miten jotkut toimittajat ja vihreät poliitikot, joilla ei muuten ole mitään sanottavaa tai tekemistä, saavat tästä tahallisesta väärinkäsityksestä edes jotain sanottavaa tai tekemistä?
Älykkyys ja retoriikka riitti eduskuntataloon. Sinne kuitenkin pääsee, vaikka väliin jäis tutkinnot ja tentit. Tosielämässä opinnoista vaaditaan dokumentit. Laittaa outoon valoon, jos verbalistiikka nostaa haloon, vaikkei jutuissa kovin tutuissa päätä lie tai häntää. No – tajuaa tämän joka iikka: se tuskin vaivaa miestä vähänläntää: Mies vaaitaan lopulta teoistansa – ei jutuistansa noista.
Hyvä kirjoitus. Kommenteissa #17 ja #25 erittäin hyvät lisäpointit, joiden käsittely olisi rikastuttanut tekstiä entisestään.
Minua jäi mietityttämään tämä heitto:
”Persoonan retorinen latautuneisuus näkyy esimerkiksi siinä, että Halla-ahoon kriittisesti suhtautuvat kommentoijat ovat monesti korostaneet hänen marginaalisuuttaan ja vähäistä merkitystä. Samanaikaisesti samat tahot eivät kuitenkaan malta olla levittämättä näkemyksiään inhoamastaan Halla-ahosta.
Yhtäältä tällainen toiminta sotii sitä vastaan, että kyse olisi oikeasti marginaalisesta hahmosta: merkityksettömien tyyppien edesottamusten kommentointiin ei juuri tavata panostaa aikaa eikä energiaa. Toisaalta kirjoittelu lisää Halla-ahon julkista näkyvyyttä, mikä on omiaan nostamaan häntä pois kaikenlaisista marginaaleista. Tästä on yhtenä osoituksena kansanedustajan paikka.”
Tässä minusta sekoittuu näkyvyys ja merkittävyys. Johanna Tukiainen on näkyvä, ja tämän tekemisiä puidaan sekä julkisuudessa että yksityisissä piireissä loputtomasti. Harva kuitenkaan väittää, että Johanna Tukiainen on tämän perusteella merkittävä. En väitä, että Halla-aho olisi Tukiaisen kaltainen hahmo, mutta keskustelun/kauhistelun määrä ei minusta ole varma merkki merkittävyydestä. On aivan mahdollista ajatella, että Halla-aho on mielipiteillään marginaalissa ja silti uhrata hetki aikaa tämän tekemisten kommentoinnille.
”Noussut kiinnostus maahanmuuttokysymyksiin on avannut hyviä mahdollisuuksia myös niille, jotka ovat Halla-ahon kanssa aivan eri linjoilla. Monikulttuurisuuden ja vapaan maahanmuuton puolesta puhuvat voivat hyödyntää yleisön kasvanutta kiinnostusta ja pyrkiä osoittamaan, miksi heidän edistämänsä kulttuuris-maahanmuuttopoliittinen suuntaus on hyväksi yhteiskunnalle.”
Hyvä pointti.
Kun joku vielä tosiaan kertoisi, että miksi tämä nykyisen kaltainen maahanmuuttopolitiikka on hyväksi Suomelle ja suomalaisille.
Syyksi ei nyt enää ihan riitä ”tulevaisuuden työvoimapula”, Thorsilainen ”moniosaaminen” tai yksinkertaistettu ”Suomi tarvitsee maahanmuuttajia”.
Antti: ”Mielestäni Halla-ahon eikä kenenkään muunkaan poliittisen vaikuttajan retoriikkaa tule ”kuitata pelkkänä tyyliseikkana” vaan heidän sanomisensa tulee altistaa monipuoliselle arvioinnille ja kritiikille.”
Hyvä että sanot tuon, koska tässä maassa riittää niitäkin, jotka tämän artikkelisi luettuaan ajattelevat, että Halla-Ahon sanomiset saivat jonkinlaisen synninpäästön ja sädekehän.
Lopulta tällainen käsittely johtaa kohti suvaitsevampaa ja erityisesti järkevämpää todellisuutta, jos kaikki soveltaisivat monipuolista arviointia ja kritiikkiä.
”Mielestäni sääntöjen kuuluu olla samat kaikille. Eihän terrorismikaan ole joillekin sallitumpaa kuin toisille.”
USA:lle/NATO:lle terrorismin harjoittaminen milloin missäkin päin maailmaa näyttää olevan hyvinkin sallittua, esim. Lähi-Idästä ponnistaville ryhmittymille se taas ei tunnu olevan ollenkaan sallittua.
”Syyksi ei nyt enää ihan riitä “tulevaisuuden työvoimapula”, Thorsilainen “moniosaaminen” tai yksinkertaistettu “Suomi tarvitsee maahanmuuttajia”.”
Syyksi riittää tulevaisuuden työvoimapula. Kyse ei ole pelkästään siis käsiparien puutteesta, vaan siitä yksinkertaisesta logiikasta että Suomeen tarvitaan lisää veronmaksajia jotta eläköityville suurten ikäluokkien edustajille pystytään tarjoaamaan laadukkaita sosiaalisia palveluita.
Siis kyse on siitä, että Suomessa syntyvyys on ollut niin alhaista, että kun suuret ikäluokat siirtyvät netto(veron)maksajista nettosaajiin, meillä ei ole riittävästi maksajia ihonväristä, syntymäkunnasta, uskonnosta yms. riippumatta.
Onko nykyinen maahanmuutto onnistunut saamaan näitä tulevaisuuden veronmaksajia, onkin sitten eri asia. Se on kuitenkin 100% varma, että 20 vuoden päästä ei pystytä äidillemme ja isillemme tarjoaamaan nykyisen tasoista sosiaalipalveluita ja eläkkeitä, mikäli veronmaksajia ei saada lisää.
Kirjoitus on kyllä ihan hyvä, mutta ikävä kyllä se palvelee Halla-ahon apologeesinä, mikä käy hyvin ilmi ”Mestarin” aivopeseytyneiden kannattajien hurmiollisista kommenteista. Mahtoiko Mustakallio tietää, että hänestäkin tuli nyt opetuslasten silmissä ”valon nähnyt” oikeinajattelija, joka on mukana johdattamassa karjaa muslimivastaiseen armageddoniin?
Yhdessä asiassa olen kyllä samaa mieltä kommentoijien kanssa: Halla-ahon vastustajien ja heidän argumentaationsa typeryys ei lakkaa hämmästyttämästä. Toisaalta miksi se hämmästyttäisi – sehän perustuu kylmän sodan ajalla selkäytimiin iskostettuun suomalaiseen keskustelukulttuuriin, jossa ”yleisiä syitä” ei koskaan saa nimeltä mainita, vaan asioista pitää puhua epämääräisin mielikuvin. Ei ole tärkeää mitä puhutaan, vaan miten puhutaan. Ei ole väliä onko oikeassa, kunhan puhuu oikein.
Tällaisessa keskustelukulttuurissa Halla-aho aivottomine seuraajineen on saanut aivan kohtuuttoman aseman olkinukkejen rakentajana ja niistä puhujana. Kyse ei ole siitä, että Halla-aho olisi jotenkin erityisen älykäs, argumentoisi hienosti tai dokumentoisi väitteensä. Näinhän hän ei suinkaan tee – hän viittailee lähinnä samanmielisiin toinen toistensa propagandaa kierrättäviin islamofobisiin lähteisiin. Tällä voidaan luoda retorisesti hyvä mielikuva uskottavuudesta – mutta vaaditaan suomalaisen keskustelukulttuurin heikkolahjainen idiotia, että se menee läpi ”asiantuntevuutena” ja ”ylivertaisena älynä”.
Halla-ahon aktiiviset vastustajat ovat ilmeisesti joko heikkotietoisia tai sitten huonoja kommunikoimaan Hommaforumin propagandistista monokulttuuria vastaan. Toisaalta oikeat asiantuntijat loistavat keskustelusta poissaolollaan. He väittävät, että keskustelun taso ja sävy ovat heille liian huonoja, että kannattaisi edes yrittää – mutta silloin he ovat kyllä syyllisiä ylimielisyyteen, joka vain edesauttaa agitprop-tuuban läpimenoa totuutena.
Halla-aho on yhden asian mies, mikä selviää analysoimalla hänen bloginsa sisältöä. Kreikka-väite oli tästä hilpeä poikkeus, koska kreikkalaisethan eivät ole muslimeja eivätkä muuttamassa Suomeen. Kreikka-lausunnosta syntyneellä kohulla ei ollutkaan mitään tekemistä Halla-ahoon tavallisesti (aiheesta) kohdistuneiden rasismisyytösten kanssa, vaan siinä reagoitiin sitä vastaan, että Mestari oli – eikä ensimmäistä kertaa – paljastanut avoimen halveksuntansa länsimaista demokratiaa ja avointa yhteiskuntaa vastaan.
Hänen lausuntojensa ja yleisen käytöksensä perusteella vaikuttaa vahvasti siltä, että Halla-ahon johtamassa sotilasdiktatuurissa eivät todellakaan kukoistaisi sananvapaus, rationalismi ja länsimainen avoin yhteiskunta, vaan valtakunnankulttuurin ja keskustelupelisäännöt määrittelisi Yhden Totuuden Ministeriö, ja kaiken maailman slaavimytologiset hobitit, haltiajousiampujat ja temppeliherrat riehuisivat urkkimassa toisinajattelijoita ja laatimassa viisivuotissuunnitelmia. Sellainen yhteiskunta muistuttaisi erehdyttävästi niitä islamistisen kalifaatin olkinukkeja, joita Halla-aho kannattajineen on manannut lymyävän joka maahanmuuttajayhteisössä, ja jonka salaisia agentteja osa minunkin perheestäni on ilmeisesti jo kahden sukupolven ajan edustanut.
Ossi Ojutkangas kirjoitti:
”Tällaista näkemystä ei kuitenkaan esitetä, koska ei ole halua leimata mielenterveyspotilaita laajemmin.”
”Niinpä heihin [muslimeihin] on helppo kohdistaa leimaamista.”
Ok. Tässä on ihan uusi tieto. Halla-Ahon modus operandi ja ensisijainen, ellei ainoa päämäärä on siis leimaaminen? Miksi ei tuo herra puhetaidon asiantuntija alkuperäisessä artikkelissaan tätä tiennyt?
”Esimerkkinä vaikkapa tataarit: Halla-aho on myöntänyt itsekin, ettei hänen näkemystään muslimeista voi soveltaa heihin.”
Eli ensin Halla-Aho on yrittänyt soveltaa samaa ”leimaamista” myös tataareihin, mutta joutunut kohta… myöntämään… että ei onnistu?
Voisiko olla niin, että Halla-Aholla on alusta lähtien ollut muslimit luokiteltuina eri tasoisiin ja asteisiin, ja että hän on kaiken aikaa puhunut näiden riittävän monipuolisten tietojen perusteella? Silloin ei tarvitse myöhemmin ”myöntää” mitään.
”Tämän tataarit voivat ottaa vakavana loukkauksena, sillä tuolloin Halla-aho myös sanoo etteivät tataarit ole oikeita muslimeja.”
Okei. Tataareja loukkaa se, että Halla-Ahon mielestä he ovat rauhallisia ja sopeutuneita muslimeja eivätkä vaativia ja aggressiivisia muslimeja? Tai Halla-Aho toisaalta sanoo, että he ovat muslimeja ja toisaalta että eivät ole? Tai sitten joillain on luetun ymmärtäminen niin heikolla tasolla, että jos ei Halla-Aho joka välissä korosta, että ”tataarit ovat muslimeja vaikka eivät sisällykään seuraavaksi sanottuun”, niin siitä herää automaattisesti kaikenlaisia luuloja.
Jokainen väärinkäsitys voidaan selittää auki ja tehdä selväksi käyttämällä loputtomasti aikaa ja vaivaa. Se, että jotain lähdetään selittämään, ei tarkoita ettei asia olisi ollut alunperin jo ymmärrettävissä.
Ja se, että jotain lähdetään selittämään, johtaa yleensä sen toteamiseen, että ongelma ei ollut tekstin ymmärrettävyydessä vaan siinä, että taustalla oleva mielipide-ero estää tekstin vastaanottamisen tarkoitetussa muodossa.
Hyvä, analyyttinen kirjoitus.
Kommentitkin valtaosaltaan asiallisia ja perusteltuja.
Halla-aho oli vielä talvella 2011 minulle julkisuudesta tuttu vain häneen kohdistuneista moitteista ja letkauksista.
Muutaman hänen bloginsa luin sitten vaalien jälkeen.
Itse näin Halla-ahon ensi kertaa TV:ssä jonkin vaaliohjelman yhteydessä, vetäjänä Jan Andersson.
Andersson on yleensä pärjännyt hyvin suomalaispoliitikkojen kanssa, eikä ole tullut ylikävellyksi.
Mutta Halla-aholle ei Andersson pärjännyt. Vastaan inttäminen ja päälle puhuminen olivatkin Anderssonin aseina. Muutenhan nämä tällaiset ovat olleet poliitikkojen arsenaalia.
Silloin ajattelin, että tämä Halla-aho tulee vielä olemaan medialle ja poliittisille vastustajilleen ylivoimainen pala.
Ilmeisesti perusfiksut Paavo Lipponen ja Mari Kiviniemi ovat langenneet samaan ansaan kuin median näkyvin ja kuuluvin osa. Jos ei sarkasmia ja mustaa huumoria oikealla tavalla ymmärrä, on älyllisesti epärehellinen tai suorastaan tyhmä.
Pidän älyllistä epärehellisyyttä poliitikolle ja toimittajalle pahempana ominaisuutena kuin silkkaa tyhmyyttä.
AH puhui yllä ”Halla-ahon aivottomista seuraajista”. Miksi minulla ei ole aivoja (enhän voi sitä itse tietää ymmärrettävistä syistä)?
Tämä menee samaan mainitsemaani henkilöön käypään retoriikkaan kuin isämmaan puolustaja lappeen Rannasta. Tätä lentää Halla-ahon ja meidän jokseenkin samaa mieltä olevien päälle kuin kuraa syyskuisesta lätäköstä bussin ehättäessä aikataulunsa puristuksessa. Kaikki puhuvat siitä, kuinka typeriä olemme, mutta mitä se tekee heistä, jotka eivät pärjää meille argumentoinnissa? Halla-ahoakin haukutaan loppumattomalla tarmolla, mutta silti kukaan ei ota hänen argumenttejaan suurennuslasin alle ja oikaise niitä kohta kohdalta todennettavilla argumenteilla ja ristiriidattomalla logiikalla. Miksihän…?
On helppoa huutaa toisten olevan typeryksiä, mutta oman ylemmyytensä osoittaminen ei olekaan pelkkä ilmoitusasia. Minä haastan jokaisen neropatin yrittämään. Kaikin mokomin, menkää Hommaan ja osoittakaa suvereenisuutenne, koska tämä metakeskustelu, joka on ylevä sana haukkumiselle, on jo vuosia kyllästyttänyt minua.
”Mestari oli – eikä ensimmäistä kertaa – paljastanut avoimen halveksuntansa länsimaista demokratiaa ja avointa yhteiskuntaa vastaan.”
Ja sinä tiedät tämän niin varmasti, että voit sanoa, että Halla-aho valehtelee? Merkillistä. Erityisesti minua ihmetyttää varmuutesi, koska Halla-aho käytti konditionaalia. Halla-ahon ”tarvittaisiin” kääntyikin puolessa mediassa muotoon ”tarvitaan”. Halla-aho lausui ehdon sille, mitä uudistusten läpiviemiseen vaadittaisiin, mutta sinun kaltaisesi projisoivat siihen omat tunteensa Halla-ahosta, jonka seurauksena se onkin teille Halla-ahon yksikäsitteinen toivomus hänen omasta ilmoittamastaan tarkoituksesta riippumatta. Minua tuollainen varmuus toisen ihmisen ajatuksista kummastuttaa. Ehkä kyse on niistä puuttuvista aivoista, että en vain hiffaa.
Ehkä kirjoittajan tai Hyvejohtajuus.fi-julkaisun olisi asiallista tällaisen aiheen yhteydessä kertoa suhteestaan perussuomalaisiin etenkin puolueen talousneuvonantaja Oskari Juurikkalan kautta?
Hyvä analyysi, mutta Halla-ahon sotilasjunttakommenttia en ohittaisi näin nopeasti. Lausuntoa (”Juuri nyt Kreikkaan tarvittaisiin sotilasjuntta, jonka ei tarvitsisi välittää suosiostaan ja joka voisi panna lakkoilijat ja mellakoijat kuriin panssarivaunuilla.”) voidaan tarkastella myös epäsuorana puheaktina, jolloin kyseessä onkin itse asiassa modalisoitu toivomus, että Kreikkaan todella tulisi sotilasdiktatuuri, koska talouden pattitilanne ei muuten ratkea. Kiintoisaa kyllä, melko moni esim. Homma-foorumilla tulkitsi lausuman juuri näin.
Edellä mainittu lähinnä sitä taustaa vasten, että poliittisessa (ja kaikessa julkisuudessa esiintyvässä) retoriikassa on melko hankalaa porautua siihen, mitä lausumalla ”oikeasti” tarkoitettiin, vaan on tyydyttävä siihen, miltä se näyttää. Tästä näkökulmasta väärin- tai oikeinymmärtäminen on vähemmän oleellinen kysymys. Tekijähän symbolisesti kuolee, kun teksti lähtee muille luettavaksi – ja lukija tai tulkitsija syntyy.
Tällaista tekstiä pitäisi saada lukea useammin – aivan erityisesti näinä aikoina, jolloin vihapuheet tunkevat ovista ja ikkunoista.
Se, että tämä on näin harvinasta herkkua johtunee siitä, että tietoon, älyyn ja kriittisyyteen – myös itsekriittisyyteen – perustuva asiallisuus ei ole ”seksikästä”. Se ei myy, ja siksi sitä ei liiemmin tarjoilla.
”Ottamatta kantaa siihen, onko Halla-ahon argumentointi aina validia tai lukeeko hän tilastoja ja tutkimuksia oikein, tämän kaltainen ilmaisutapa on retorisesti hyvin tehokas (…) Tämän lisäksi Halla-aho yleensä vetoaa lähteisiin, joita pidetään yleisesti luotettavina.”
Kannattaisi ehkä ottaa kantaa, miten Halla-aho siteeraa. Jos vähänkin viitsii mennä alkulähteille, huomaa miten häikäilemättömän tarkoitushakuista ja yksisilmäistä Halla-ahon siteeraus on.
Tätä ”mädät rusinat pullasta” -tekniikkaa osaa käyttää jokainen, joka kirjoittaa työkseen. Korkean veisu muuttuu pimeyden ytimeksi, jos haluaa niin.
Ihan perusteltua analyysiä retoriikasta.
Loppuosa vaan meni hieman alta riman:
”….maahanmuuttopoliittiset kysymykset aivan uudella tavalla kiinnostuksen kohteeksi.”
Tässä nyt kirjoittaja menee (tarkoituksellisesti tai vahingossa?) Halla-Ahon poppoon xenofobiseen retoriikkaan. Ei ole mitään ”maahanmuuttopolitiikkaa”, jota vielä usein tämän poppoon toimesta kuvataan ”kukkahattu Thorsin” päähänpinttymäksi. Sitävastoin on pakolaispolitiikka ja työvoimapolitiikkaa ja lisäksi on sääntöjä, jotka koskevat perheenjäsenten edellytyksiä saapua täällä luvallisesti asuvan perheenjäsenensä luo. Näitä kolmea aluetta toteuttaa hallitus kollektiivisin päätöksin.
Koko käsite ”maahanmuuttopolitiikka” on yhtä retorinen käsite kuin yllä esittämäni huomio ”Halla-Ahon poppoon xenofobisesta” retoriikkasta.
Edelleen
”Monikulttuurisuuden” käsite on väärin käytetty. Monikulttuurisuus ilmaisee olemassaolevaa todellisuutta. Multikulturalismi on ajatussuunta, jossa pyritään edistämään useiden useiden kulttuurien yhteiseloa. Tästä kirjoitus tuoreessa Kanava-lehdessä.
”Vapaa maahanmuutto” kuulluu taas Halla-Ahon poppoon vokabulääriin. Suomessa ei ole vapaata maahanmuuttoa. Edes EU:n sisällä ei ole vapaata maahanmuuttoa. Sivulla http://europa.eu/legislation_summaries/justice_freedom_security/free_movement_of_persons_asylum_immigration/l33152_fi.htm
selviää EU-kansalaisen edellytykset olla toisessa maassa yli kolme kuukautta. EU:n ulkopuolelta tulevalle on eri säännöstöjä riippuen siitä millä perusteella (perhesyyt, työpaikka tai pakolaisuus/suojan tarve) hän haluaa täällä oleskella.
Teksti ”miksi heidän edistämänsä kulttuuris-maahanmuuttopoliittinen suuntaus on hyväksi yhteiskunnalle” sisältää väitteen että olisi olemassa joku ”kulttuuris-maahanmuuttopoliittinen suuntaus”. Tässä ilmenee Halla-Ahon poppoon pyrkimys yksinkertaistaa maailmaa ja sen ilmiöitä, sekä niputtaa eri ajatussuuntia johonkin ilmaisuun, jonta henkiset kymppiluokkalaiset sitten voivat helposti omaksua.
Kun tällaisesta tunteita herättävästä aiheesta kirjoittaa esittäen objektiivista analysoijaa, odottaisi myös ettei analysoija joko vahingossa tai tahallaan astu mihinkään mielipideleiriin käyttämällä sen mielipideleirin käsitteitä, lue: retoriikkaa.
Eli olivatko sananvalinnat kirjoituksen lopussa tahallisia, vai kävikö vain vahinko?
Mielenkiintoista keskustelua Mustakallion Halla-aho-analyysista.
En mitenkään miellä halla-ahon tyyliä omakseni enkä hänen tausta-ajatuksiaan oikein snaijaa.
Mihin mies pyrkii paitsi saamaan huomiota jyrkänteräville kirjoituksilleen?Kokonaan eri asia on, mitä mieltä itse olen Halla-ahon esiinnostamista asiakokonaisuuksista. Ne ovat aktuelleja ja siksi keskustelun arvoisia.
Halla-ahon ajatukset on puettu taidolla ja tiedemiesmäisellä retoriikalla hyvin loogisiksi ja tarttumisen arvoisiksi, myönnän.
Se miksi en yhdy Halla-ahon ideologiaan juuri muuten kuin joiltakin yleistason perusteeseiltään luokkaa ”monikulttuurisuus on rikkaus” on naivia puhetta. Se on naivia ja jos mikä osoitus halusta olla liberaali ja välinpitämätön seurauksista, joita on kaikkialla ilmennyt siihen, että maahanmuutto rajattomana ilmiönä on tuhoamassa terveen ihmisyhteiskunnan pelisäännöt väistämättä.
Juuri viime mainitsemani lausekokonaisuus on ajatteluni ydin – erona Halla-ahon tyyliin ja oletettaviin toimintatapoihin suhteessa massamuuttooon ja ”erivärisiin” yleensä.
Tiivistän kantani:
Olen maahanmuuttokriittinen eri syistä ainakin osin kuin Halla-aho kannattajineen. Tarkoittaa: en pidä maahanmuuttajia ihmisinä sinänsä yhtään kummempina kuin ketä tahansa muuta eri kansallisuutta, uskontoa tm. ideologiaa olevaa.
Olen maahanmuuttokritiikkini käytännön ajatuksissa eli suhtautumisessa arkitasolla sitä mieltä, että rajaton ja kontorolloimaton maahanmuutto ilman todellisia pakottavia syitä on kyettävä estämään. Estäminen ei tarkoita panssarivaunija, poliisivaltiota eikä hulvatonta haukkumista ja nimittelyä rumin termein.
Koko ajatusmaailmani olennaisin pohja on kristillinen, nimenomaan raamatulliskristillinen ajatusmaailma. Tarkoittaa: en hyväksy ihmisten eriarvoistamista rotuparemmuutta, uskontoparemmuutta tm. seikkaa osoittamalla. Ajatus- ja sen ilmaisuvapaus on tietyissä, nimenomaan raamatullisen kristillisen rakkauden rajoissa suvaittava länsimaisessa demokratiassa ilman äärivoimakkaita kärjistyksiä ja ihmisarvon halventamista. Kadulla maahanmuttajille ym. erilaisille huutelu on juuri sitä naivistista tyhmyyttä, josta itse kieltäydyn kristittynä ehdottomasti.
Arvostan Halla-ahon esiintulossa tähän asti sitä, ettei hän ole suoramaisesti ilmeisesti koskaan kiihottanut väkivaltaan ketään.