Joulun sanomaan kätkeytyy mahdollisuus palata kohti harmoniaa ihmiselle tärkeissä suhteissa, elämän mielekkyyden ja tarkoituksen kokemisessa, sanoo Teuvo Toivanen. Joulun sanoma vie perimmäisten kysymysten ääreen. 

Miten luon mielikuvan itselle vieraasta ihmisestä? Entä itsestäni?

Ympäristö, jossa tapaan vieraan ihmisen, paljastaa hänestä jotakin. Tapaan hänet luentosalin kateederin takaa opiskelijajoukon edessä. Johtopäätöksiä: Hän on varmaankin jonkun alan asiantuntija, opettaja.

Mitä hän tekee? Hän seisoo ja puhuu lapsen kiintymyssuhteen muodostumisesta. Johtopäätöksiä: Hän on kasvatustieteilijä, opettaja.

Miten hän esittää asiaansa? Hän eläytyy vahvasti siihen, mitä esittää. Kielenkäyttö ja esimerkit ovat koskettavia. Johtopäätöksiä: Hän hallitsee asiansa. Hän on todellinen alansa asiantuntija.

Miksi hän esiintyy niin kuin esiintyy? Johtopäätöksiä motivaatiosta ja asenteista: Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö hän ole innostunut asiastaan. Hän selvästi nauttii, rakastaa opettamista, työtään.

Näin minulle on muodostunut ”perusteltu” käsitys siitä, kuka hän on. Kysymysten missä, mitä, miten, miksi ja kuka myötä luomme kuvan itselle vieraasta ihmisestä.

Mutta emme itsestämme. Emme miellä omaa identiteettiämme kyselemällä itseltämme edellä olevia kysymyksiä. Oman identiteetin löytämiseen tarvitsemme vastauksia universaaleihin metatason kysymyksiin, ihmisen perimmäisiin kysymyksiin.

Kuka ihminen on? Mikä on ihmisen elämän tarkoitus? Mitä on hyvä elämä? Mitä kuolema ihmiselle merkitsee?

Jos ihmisellä ei ole itseään tyydyttävää vastausta näihin perimmäisiin kysymyksiin, voi kysyä, mistä hän saa voimavarat ja mielekkyyden elämäänsä?

Ihmiskäsitys, joka on keskeinen osa yksilön todellisuuskuvaa, luo hänelle arvot, etiikan, moraalin ja siten ohjaa hänen ajatteluaan ja käyttäytymistään.

Erilaiset ihmiskäsitykset

Tieteellisten teorioiden perususkomukset, eri aatesuunnat ja uskonnot edustavat erilaisia ihmiskäsityksiä. Jos arvostamme ihmistä suhteessa hänen taloudelliseen asemaansa, kohtelemme häntä myös sen mukaisesti.

Ranskalainen filosofi Markiisi de Sade, jonka nimestä on tullut käsite sadismi, edusti kemiallista determinismiä, naturalismia. Niinpä hän uskoi, että ihminen on hänessä tapahtuvien kemiallisten reaktioiden uhri: ”En voi sille mitään, että lyön jotakuta.”

Kun de Sade istui vankilassa, hän kirjoitti sieltä vaimolleen: ”Täällä minua kohdellaan väärin.”

Näyttää olevan vaikeaa edustaa moraalitonta ihmiskäsitystä silloin, kun moraalittomuus kohdistuu itseen.

Yhteisöllisissä kulttuureissa yksilön käyttäytymistä on perinteisesti hallinnut yhteisön kontrolli, jolloin yksilön käyttäytyminen on mielletty paljolti moraalisena, yksilön hyvästä tai pahasta tahdosta riippuvaisena.

Viime vuosisadan alkupuolella psykoanalyysin isä Sigmund Freud iski vahvan kiilan aikansa yhteisölliseen kulttuuriin väittäessään, että etenkin perhe ja uskonto olivat yksilön ongelmien syy.

Kehityspsykologian pohjalta taas ajatellaan, että ihmisellä on synnynnäinen tarve pysyä hengissä ja pyrkimys ymmärtää elämää ja itseään. Pieni lapsi on utelias, ja tämä saa aikaan sen, että lapsi kasvaa ja kehittyy.

Kehityspsykologisen tiedon valossa ihmisen keskeinen voiman lähde onkin elämänmittainen halu ymmärtää ja tulla ymmärretyksi.

Poikkeaako nykyihminen esi-isistään?

Elämme tänään selvästi pidempään kuin esi-isämme. Tunne-elämältään ihminen on kuitenkin sama. Ihmisen aivokapasiteetti ei ole sen suurempi kuin ennen. Kyselemme samoja perimmäisiä kysymyksiä.

Ihmisen tekee ihmiseksi hänen kykynsä arvioida itseään.

Hän ei elä vain vaistojensa varassa, vaan hänelle kehittyy psyykkinen järjestelmä, jota kutsutaan tietoisuudeksi. Ihmisellä on kyky muistaa menneisyyttä, arvoida nykytilaa ja suunnitella tulevaisuutta. Hän pystyy myös kielellisesti kuvaamaan abstrakteja asioita, käsitteellistä maailmaa.

Kukin aika ja kulttuuri näyttää luovan kaltaisensa ihmisen, jolloin perusolemukseltaan muuttumaton ihminen joutuu sopeutumaan oman aikansa olosuhteisiin. Näin eri aikakausien olosuhteet ja elämäntyyli nostavat ihmisestä esiin erilaisia ajatustapoja ja arvostuksia.

Länsimainen ihmiskäsitys on lähtökohtaisesti myönteinen

Länsimainen ihmiskäsitys nousee pitkälti kristillisestä ihmiskuvasta. Se puolestaan rakentuu kolmesta suhteesta.

Ensinnä suhteesta Jumalaaan. Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Tämä kristillisen ihmiskäsityksen peruskuva sisältää ajatuksen ihmisen erikoisasemasta maailmassa. Tästä perussuhteesta avautuu näköala ihmisen eettiseen vastuullisuuteen ja hänen elämänsä mielekkyyteen.

Toiseksi suhteesta toiseen ihmiseen. Raamatun mukaan näytti siltä, että ihmisen ei ollut hyvä olla yksin edes paratiisissa. Niinpä Jumala teki miehelle sopivan avun (hepr. ”voiman lähteen”).

Kolmanneksi suhteesta luontoon. Raamatun mukaan ihmisen tehtäväksi tuli viljellä ja varjella maata ja muuta luomakuntaa – eli viljellä myös kulttuuria henkisellä tasolla sielunsa ravinnoksi ja mielensä virkistykseksi. Ihmisen tehtävä on myös pitää huolta luomakunnasta ja säilyttää sen elinkelpoisuus.

Tällaiseksi ihminen on luotu ja tarkoitettu.

Mutta kaikki ei ole hyvin

Raamatusta löytyy myös toisenlaisen ihmiskäsitys.

Syntiinlankeemuksen seurauksena ihmisluonto turmeltui eli ihminen menetti hyveellisen luontonsa ja kärsii lankeemuksensa seurauksista.

Raamattu antaa suorastaan inhorealisitisen kuvan eheytensä menettäneestä, rikkinäisestä ja ristiriitaisesta ihmisestä.

  • Ihminen on samanaikaisesti ihmisiä rakastava ja itsekäs.
  • Ihminen on väkivaltaa kammova ja väkivaltainen.
  • Ihminen on hyvää tahtova ja pahaa toteuttava.
  • Ihminen on rauhaa rakastava ja riitaa aiheuttava.
  • Ihminen on rakkautta janoava ja välinpitämättömyyttä kylvävä.
  • Ihminen on Jumalan yhteyteen kaipaava ja samalla itsekkäästi omaa riippumattomuutta ja elämänsä herruutta etsivä.

Joulun sanoma tuo toivon 

Myös tulevana jouluna meillä voi olla hyvin erilaiset lähtökohdat ja elämäntilanne.

Jonkun koti on rikas, toisen köyhä. Jollakin on hyviä ystäviä ja rakastavat vanhemmat, toiselta hyvät ystävät puuttuvat. Tai hänellä on välinpitämätön isä tai äiti.

Joulun sanoma, kristinuskon keskeinen sanoma, kertoo Vapahtajasta. Tähän sanomaan sisältyy tänäänkin mahdollisuus palautua kohti harmoniaa ihmiselle tärkeissä suhteissa, elämän mielekkyyden ja tarkoituksen kokemisessa.

Saakoon joulun sanoma koskettaa myös meitä hyvejohtajuusblogin lukijoita.

Muita juttuja