Maailman tila varjostaa hyvinvointiamme ja elämäniloamme. Viheliäiset ongelmat haastavat meitä ajattelemaan onnellisuutemme perusteita uudella tavalla. Rohkea optimismi ja aktiivinen maailmankansalaisuus voisivat olla uudenaikaisen onnellisuuden aineksia. Paljon voidaan tehdä.
Ilmastonmuutos, korona ja Ukrainan sota ovat tiivistäneet ihmisten yhteyttä koko maailmaan: suuret kriisit koskettavat meitä henkilökohtaisesti uudella tavalla. Myös tietämyksemme globaalin epäoikeudenmukaisuuden eri muodoista lisääntyy, kun kansainväliset uutiset saavuttavat meidät yhä tiiviimmin.
Julkisuudessa käydään entistä useammin keskustelua tulevaisuudestamme. Samalla monet ovat olleet huolissaan ihmisten mielenterveydestä ja lisääntyvästä masennuksesta vakavien uhkien keskellä. On myös pohdittu, miten voisimme toimia onnellisuutemme hyväksi.
Moraalinen kunnianhimo
Nordic Business Forumissa esiintynyt historioitsija Rutger Bregman lausui äskettäin Helsingin Sanomain Visio-lehdessä:
”Kaipaisin kaikilta enemmän moraalista kunnianhimoa. Sitä, että ihmiset eivät keskittyisi siihen, tuntuuko joku heistä omalta intohimolta vai ei, vaan siihen, mitä he itse asiassa tekevät ja mitkä ovat sen seuraukset.
Mihin Bregmanin oma huomio kiinnittyy?
Planeetan tuhoamiseen, miljoonien lasten kuolemiseen helposti ehkäistävissä oleviin sairauksiin, eläinten kohteluun eläinteollisuudessa, hän luettelee.
Viime aikoina Bregmania on kiehtonut ajatus jonkinlaisen anti- self help -kirjan kirjoittamisesta. Yleensä self helpin tarkoitus on saada ihmisten olo itsestään paremmaksi, hän selittää.”Usein niiden viesti on, että olet hyvä sellaisena kuin olet. Haluaisin kirjoittaa kirjan, joka sanoisi, että ei, et ole hyvä sellaisena kuin olet. Voisit toimia niin paljon paremmin.”
Tyytyväisyyden koko kehä
Asiaa voisi lähestyä myös John Bowlbyn varhaisen vuorovaikutuksen teorian kautta:
Bowlby puhuu lapsen ja vanhemman vuorovaikutuksesta. Sen mukaan terve vuorovaikutus alkaa, kun lapsi voi ilmaista mielekkäällä tavalla tarpeensa. Tärkeä toinen ihminen kuulee tarpeen, ja kun tarve tyydytetään, tuloksena on tyytyväisyys, turvallisuus, luottamus, arvokkuuden tunne ja kiintymys. Tämä on vuorovaikutuksen kokonainen kehä.
Ellei lapsen viestiin vastata, syntyy lyhyt kehä, jossa lapsi joutuu itse erilaisin tavoin kompensoimaan tyydyttämättä jääneen tarpeensa. Siis tekemään itse itsestään tyytyväisen oikopolun kautta. Lyhyen kehän yksi tulkinta ovat monet aikuisiän riippuvuudet eli tavat tehdä itse itsestään tyytyväinen epätyydyttävissä olosuhteissa.
Monet nykyisen ajanhengen mukaiset, yksilölliset tavat rakentaa henkilökohtaista tasapainoa jäävät lyhyen kehän tekniikoiksi maailmanlaajuisesti ajatellen. Niissä ei ole mitään vikaa, mutta ne eivät ole ratkaisu kaikkein laajimpaan onnellisuuden ja tyytyväisyyden kaipuuseen, joka meissä on:
Kaikki maailman ihmiset haluavat elää hyvää elämää hyvässä maailmassa ja tehdä hyvää työtä hyvässä yrityksessä. Olemme sisäsyntyisesti empaattisia ja oikeudenmukaisia – myös Bregman puhuu positiivisesta ihmiskäsityksestä haastattelussaan.
Ihmisyys
Ihmisyyden kokonaisuus ei voi toteutua onnellisella tavalla maailmassa, joka on tuhoutumassa ja jossa vallitsee paljon sortoa ja väkivaltaa. Jossa me olemme tahtomattamme vain katsojia keskellä tragediaa. Ilmastoahdistus on tästä ajankohtainen esimerkki.
Yksi eheytymisen keskeinen lähde voisi olla henkilökohtaisen ja globaalin hyvän yhdistävä kokonainen kehä, joka täyttäisi onnellisuutemme ehdot perustavammalla tavalla.
Monesti riippuvuuksillamme on yhteisölliset ja yhteiskunnalliset juurensa. Ihmiset hakevat henkilökohtaisia lyhyen kehän ratkaisuja myös esimerkiksi kovenevan yhteiskuntailmapiirin takia, työelämän paineiden ja taloudellisten asioiden takia saadakseen kokea myönteisiä merkityksellisyyden tunteita. Monet nykyiset elämäntilanteemme valtavirrat eivät anna meille mahdollisuuksia tuntea itsemme eheiksi subjekteiksi tässä maailmassa.
Eheytyminen ja onnellisuus
On aika hahmotella uudenlaista laajaa kehää eheytymisemme pohjaksi. Sen ytimessä voisi olla kirkas katse maailman tilaan, omaan elämismaailmaan ja niiden suhteeseen. Tällainen katse olisi valoisa ja käytännöllinen.
Mitä voisimme tehdä maailmaan vaikuttamiseksi oman onnellisuutemme vuoksi? Entä jos Gestalt-terapian ideaa vapaasti tulkiten ajateltaisiin, että ihminen on osa verkostoa, jossa jokainen osallinen on monella tavalla sekä vastuullinen että riippuvainen.
Asiakas ja terapeutti tutkivat yhdessä, miten asiakas on suhteessa tähän hetkeen ja elämään yleensä sekä kokeilevat myös uusia elämisen ja kokemisen mahdollisuuksia. Terapeutteja olisimme me kaikki, toinen toisillemme, kun kokeilisimme uusia elämisen ja tekemisen mahdollisuuksia.
Miten tällaiselle tielle voi lähteä? Ottamalla ensimmäinen askel. Mitä sitten tapahtuu? Se selviää kyllä matkan varrella. Mahdollisuuksia on paljon. Optimismi on suurinta moraalista rohkeutta.
Jaakko Heinimäki kirjoittaa Kirkko ja kaupunki -lehdessä:
”Meissä kaikissa vaikuttaa sielun pohjalla jonkinlainen pyhyyden kipinä. Ehkä meistä jokaisen elämäntehtävä on pitää yllä tuota pyhyyden hehkua. Mistä sinä toivot, että sinut muistettaisiin sitten, kun sinä olet kuollut? Tämän miettimiseen kannattaa varata hetki aikaa, ja vaikka jutella siitä kavereiden kanssa esimerkiksi juuri pyhäinpäivänä. Siitä voi olla nimittäin sekin hyöty, että sen myötä alkaa itse elää – edes vähän – siihen malliin, että tuo toive toteutuu.”
Jyrki Laine (s.1960) on espoolainen valmentaja ja kirjoittaja, joka on kirjoittanut filosofiaan johdattelevan kirjan Paljon mahdollista. Hän toimi tieteellisen kirjallisuuden kustantajana yli kymmenen vuotta ja on saanut tästä työstään Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Nykyään hän kehittää organisaatioita ja kirjoittaa tekstejä erilaisten hankkeiden tueksi. Hän uskoo, että tavalliset ihmiset ovat ratkaiseva voima tulevaisuutta tehtäessä. Siksi jokainen saa ajatella suuriakin ajatuksia.
