Älä puhu minulle siitä miten olemme yhtä arvokkaita, sillä puhe on halpaa ja korvani ovat kuurot latteuksille.
Älä puhu vertaillen. Siitä, miten tarvitsemme mittareita ja korjaavia toimenpiteitä. Siitä, miten meitä kohdellaan eri tavoin, vaikka ei pitäisi. Siitä, miten asiat menevät väärin.
Älä puhu siitäkään miten meidän kaikkien tulisi seistä samalla viivalla, kaartuvan taivaanrannan alla, pitää toisiamme uskollisesti käsistä ja kuiskata yhdessä muutoksen tuuleen.
Siitä kaikesta puhutaan vuoden ympäri. Mitä jos tänään olisi toisenlainen päivä?
Puhu minulle niin kuin vertaiselle puhutaan, sillä sitähän me olemme. Ei silloin puhuta tasa-arvosta tai sen puutteesta.
Kerro minulle vitsi, niin voimme nauraa yhdessä.
Puhu tunteistasi, niin ymmärrän toimintaasi.
Kerro elämäsi tarina, niin saat matkallesi kanssakulkijan.
Puhu eläkejärjestelmien eroista, sienikasvien sukupuolista tai ihan mistä vain, mutta älä puhu minulle tasa-arvosta. Älä puhu minulle utopiasta, jota ei voi saavuttaa.
Puhumisen sijaan näytä se itsessäsi. Elä se utopia, joka on saavutettavissa.
Nyt hiljenen. On sinun vuorosi puhua.
Hyvä Jussi. Et varmaankaan halua kuulla tasa-arvosta tai pikemminkin sen puutteesta: Sinähän olet diplomi-insinööri, nuori ja mies. Mutta kun sairastut tai tulet niin vanhaksi, että tarvitset apua, sinut hoitavat kuntoon ja sinua hoivaavat naiset joiden palkka riittää hädin tuskin elämiseen pääkaupunkiseudulla. Naiset, jotka ovat niin tasa-arvoisia että siirtelevät ja kääntelevät isoja miehiä, hoitoalalla kun ei juuri miehiä ole, ja näyttävät joka päivä tasa-arvonsa voimankäytössä. Naiset, jotka tekevät kahtakin raskasta työtä maksaakseen laskunsa sillä aikaa kun sinä rentoudut iltaisin lukemalla Aristoteleen viisaita ajatuksia. Todellakin, monelle on utopiaa ravintolassakäynnit, oma asunto, auto, etelänmatkat. Mutta saahan niistä silti unelmoida?
Puhu minulle niin kuin vertaiselle puhutaan, sillä sitähän me olemme.
Ei silloin puhuta tasa-arvosta tai sen puutteesta.
Erinomaista! Tämän takia mä en osaa puhua esimerkiksi rasismista, koska kyseessä on sen sortin hulluus, että sen pöyhiminen on vähintään kummallista. Perusasiat on kuitenkin aika yksinkertaisia ja lempeällä uteliaisuudella pääsee pitkälle.
”Jos elämme hyvää elämää, ajatkin ovat hyvät. Ajat ovat sellaiset kuin me olemme.” (Kirkkoisä Augustinus)
Voi kun edes osaisimme vain olla tasavertaisia ilman puheita ja tekoja, mutta jokainen tietää sen mahdotomaksi. Haaveita paremmasta pitää olla, mutta on hyvä selvittää ensin itselle, mikä onkaan parempi.
Eikö olekin hyvä kirjoitus, ainakin mulle kolahti oitis 🙂
Pätee jutussa mainuin ehdoin: tietylle henkilökohtaiselle tasolle asti, ja vuoden yhtenä toisenlaisena päivänä.
Kun puhumme esim häviäjistä, leimaamme ja toteamme samalla heidät sellaisiksi, kuin alleviivaten. Jopa hyvää puhuessamme ja se onkin petollista, kun on kätkettynä ”hyvään ja oikeudenmukaisuuteen ja jopa tasavertaisuuteen.”