Brian havahtui keskellä yötä. Hänen vaimonsa päällä oli vieras mies. Lyhyen taiston jälkeen Brian sai miehen nujerrettua — tai oikeammin, kuristettua. Ja kun Brian oikeasti havahtui, hän huomasi, ettei hän ollut kuristanut vierasta miestä, vaan vaimonsa.
Oikeudessa Brian vapautettiin kaikista syytteistä, koska hänet todettiin unissakävelijäksi, jonka unikauhukohtaus oli koitunut puolisolle kohtalokkaaksi.
Unikauhukohtaus on unissakävelyä rankempi kokemus, joka vie sen kokijalta kaiken kontrollin, jolloin kaikkein primitiivisimmät tavat ottavat vallan. Unikauhun vallassa oleva ihminen on täydellisesti primitiivisimpien tapojensa orja, minkä Brian sai karvaasti huomata.
Hän ei voinut itselleen mitään. Brianin vapauttanut tuomari koetti lohduttaa katuvaa ja kärsivää miestä.
Tarinamme toinen päähenkilö, Angie, ei kärsinyt unissakävelystä, vaan pelihimosta. Hän oli muuttanut uuteen, uhkapelin kieltävään osavaltioon paetakseen kasinoiden vetovoimaa. Angien vanhempien kuolema toi kuitenkin hänelle miljoonaperinnön lisäksi suunnatonta ahdistusta.
Juurtuneen tapansa mukaisesti Angie pakeni vaikeita tunteitaan kasinolle, jossa hän pelasi koko perintönsä, asuntonsa ja reilusti päälle. Kasino haastoi Angien oikeuteen penäten saataviaan ja Angie teki vastasyytteen: kasinon ei olisi pitänyt kutsua häntä, tunnetusti pakkomielteistä ja jo kertaalleen konkurssin tehnyttä peluria pelaamaan.
Kuten Brian, myös Angie katui suunnattomasti tekoaan. Ja kuten Brian, myös Angie sanoi, ettei voinut itselleen mitään.
Mikä yhdistää Briania ja Angieta? Molemmat kärsivät kovin ja molemmat toimivat täysin tapojensa vallassa.
Mutta jokin erottaa heitä. Miksi Brian vapautettiin murhasyytteestä, kun taas Angie hävisi oikeudenkäyntinsä kasinoa vastaan.
Neurologia nimittäin tukee Angien sanoja: pakkomielteisten uhkapelurien tavat ovat syvään juurtuneet ja aivotoiminta muusta väestöstä poikkeavaa. Kun pelikone pyörittää normaalin ihmisen eteen melkein jackpotin, aivot reagoivat TAPPIO-viestein ja ohjaavat pelaajan pois. Vastaavassa tilanteessa uhkapelurin omalla tavallaan harjaantuneet aivot huutavat kuitenkin VOITTO-viestiä läpi ruumiin. Uhkapelurit eivät voi itselleen juuri mitään.
Mutta jotain kuitenkin voivat. Monet ovat olleet vaikeammissa paikoissa ja muuttuneet. Helppoa se ei aina ole, mutta se on mahdollista.
Brian ei tiennyt voivansa tappaa, mutta Angie tunsi oman luonteensa.
Tieto tavoistamme siirtää vastuun meille. Me voimme muuttua ja kun tunnistamme huonon tavan, meillä on myös velvollisuus muuttua.
Charles Duhiggin loistoteos The Power of Habit kertoo tavoista — hyvistä ja huonoista — henkilökohtaisella tasolla, yritystasolla sekä yhteisöissä. Kiehtovat tarinat, kuten aneemisen alumiiniyritys Alcoan monipuolinen tervehtyminen avaintapoja hyödyntämällä tai Rosa Parksin tapaus ja taustalla vaikuttaneet sosiaaliset tavat, pitävät lukijan otteessaan. Mutta ennen kaikkea, The Power of Habit tarjoaa työkaluja omien tapojen (hyveiden ja paheiden) ymmärtämiseen ja niiden muokkaamiseen. Tämän lukukokemuksen jälkeen katsot maailmaa ja ihmisten toimintaa uusin, ymmärtävin silmin.
