Kuinka maailmaa muutetaan?

Haluatko pudottaa painoa ja kohottaa kuntoa? Olisitko kiitollinen, jos perheesi elämä muuttuisi säännönmukaisemmaksi? Edessä organisaatiouudistus töissä ja vastarinta valtaisaa? Valtiontalouden kestävyysvaje pitäisi korjata, mutta kaikkien pitäisi puhaltaa yhteiseen hiileen? Maapallon hiilidioksidipäästöt tulisi saada kuriin tai muuten.

”Kuinka saada aikaan muutos?” on kysymys, jonka miljoonat ihmiset kohtaavat päivittäin. Monille kyse on henkilökohtaiseen elämään liittyvistä kysymyksistä, mutta mitä isomman kaliiberin johtajasta on kyse, sitä suurempia muutoshaasteita eteen siunaantuu.

Muutoksen kolme estettä

Muutoksen edessä on monta estettä. Kirjassaan Switch (2010) veljekset Chip ja Dan Heath summaavat havaintonsa kolmeen tekijään: 1) Ihmisten käytöstä estää muuttumasta heidän ympäristönsä, jonka painoarvo on monesti ihmisten luonnetta suurempi. 2) Muutokseen tähtäävät järkeen vetoavat kehotukset ovat epäselviä. 3) Ihmisten tunteet eivät tue muutosta; heitä ei ole saatu motivoitua.

Vastaavasti muutosta halajavien tulee antaa ihmisille konkreettiset ja yksiselitteiset ohjeet, joiden mukaan toimia. Heidät tulee tunnetasolla saada vakuuttuneiksi muutoksen välttämättömyydestä, ja jos mahdollista, heidän ympäristöään tulee muokata muutokselle otolliseksi.

Heathin veljekset vyöryttävät lukuisia esimerkkejä yksinkertaisten teesiensä tueksi. Niiden valossa ei ole epäilystäkään, etteikö noiden kolmen ”kytkimen” (switch) avulla muutos tule helpommaksi, joskus jopa mahdottomasta mahdolliseksi.

Muutosreseptit jo antiikista

Samankaltaista muutosreseptiä ovat puolustaneet monet muutkin tutkijat ja ajattelijat. Itse asiassa se juontaa juurensa klassisesta retoriikasta.

Jo antiikin aikana taitava puhuja otti puhetta suunnitellessaan selvää yleisön tilanteesta ja ymmärsi, minkälaiset olivat vaikuttamisen mahdollisuudet. Hän perusteli asiansa selkeästi ja rationaalisesti kumoten vastaväitteet. Antiikissa tajuttiin sekin, että järkiargumenttien tueksi tarvittiin tunnevaikutus. Järkiperusteet osoittivat toiminnan suunnan ja tavoitteen, tunne oli puolestaan tekemisen moottori.

Sama tulee esille myös tuoreemmissa puhetaidon teorioissa. Esimerkiksi professori Alan Monroen USA:ssa 1930-luvulla kehittämässä poliittisen puheen rakenteessa (Monroe’s Motivated Sequence) pistetään paljon painoa sille, ettei puhuja tuo muutoksen tarvetta ja muutokseen tarvittavia välineitä esille vain järjen tasolla. Kaiken kruunaa visualisointi, jossa puhujan tehtävänä on synnyttää tunteisiin vetoavia konkreettisia mielikuvia siitä, minkälainen mahtava tulevaisuus kuulijoita odottaa. Vasta tämän jälkeen yleisö on riittävän motivoitunut toimimaan, mihin puhuja tietenkin heitä lopulta kehottaa.

Vaikka läheskään kaikki puheenkirjoittajat eivät Yhdysvalloissa tiedä Monroen mallia, käytännössä he kuitenkin laativat puheensa sen mukaisiksi. Tämän voi jokainen todeta vaikka katsomalla muutaman presidenttiehdokkaan puheen Youtubesta.

Kaikkein muistettavin esimerkki on varmasti Martin Luther King Jr:n ikimuistoinen ”I have a dream” -puhe. Siinähän ei ainoastaan kerrota, minkälaisia puutteita mustien kansalaisoikeuksissa 1960-luvun Amerikassa oli. Puheessa maalataan äärimmäisen taitavin kielikuvallisin siveltimenvedoin unelma, joka oli niin vivahteikas ja innostava, että siitä tuli puhetta seuranneiden tuhansien ja kymmenientuhansien ihmisten oma unelma. Puhe oli äärimmäisen tehokas motivoimaan kuulijat ja siten se oli suuren muutoksen edistäjä. Edelleen se kelpaa esikuvaksi kenelle tahansa muutosta ajavalle puhujalle.

Ikimuistoisen viestin anatomia

Heathin veljesten muutoskytkinten taustalla on selvästi pitkä historia. Itse asiassa he itsekin ovat kehitelleet vastaavia ajatuksia jo aiemmin. Muutama vuosi ennen Switch-teosta ilmestyneessä Made to Stick -kirjassaan (2007) he hahmottelevat, minkälaisia ominaisuuksia sellaisella idealla tai viestillä on, joka jää elämään ja kiertämään ihmiseltä toiselle vuosiksi tai ehkä vuosisadoiksi.

Nämä Heathin veljesten hahmottelemat ominaisuudet ovat: yksinkertaisuus, odottamattomuus, konkreettisuus, uskottavuus, tunnepitoisuus ja kertomuksellisuus. Ihmisen järkeä näistä puhuttelevat etenkin viestin yksinkertaisuus, konkreettisuus ja uskottavuus. Näistä muodostuu konkreettisia ja yksiselitteisiä ohjeita. Kuulijan (tai lukijan) motivoinnista vastaavat eritoten tunnepitoisuus, odottamattomuus ja kertomuksellisuus.

Kun saat viestisi ladattua näillä ominaisuuksilla, sillä on hyvät mahdollisuudet tavoittaa kuulijansa, menestyä ja saada aikaan vaikutus.

Tästä yhtenä esimerkkinä on taannoisen Umayya Abu-Hannan rasismikirjoituksen räjähdysmäinen suosio sosiaalisessa mediassa. Olen toisaalla pyrkinyt osoittamaan, että Abu-Hannan kirjoituksessa Heathin veljesten luettelemat muistettavan viestin ominaisuudet toteutuvat erittäin hyvin.

Hyvät ideat eivät riitä

Vaikuttaa siltä, että meillä on olemassa työkaluja, joilla voidaan oikeasti muuttaa asioita. Voimme laatia viestejä, jotka uppoavat yleisöön. Tiedämme, että kuulijat tulee motivoida toimimaan ja heille tulee antaa tarpeeksi selkeä suunta. Kun tässä onnistumme, maailma muuttuu!

Vai onko tämä sittenkään näin yksinkertaista?

Tuoreessa kirjoituksessa dosentti Olli-Pekka Vainio pistää muutoshaaveille jäitä hattuun. Hän viittaa sosiologi James Davison Hunterin tutkimuksiin, joiden mukaan pelkät ideat eivät riitä muuttamaan kulttuuria.

Kulttuurin muuttamiseen tarvitaan instituutioita, ja etenkin sellaisia instituutioita, joilla on rutkasti symbolista pääomaa. Tällä tarkoitetaan sellaisia tahoja yhteiskunnassa, joilla on sananvaltaa ja sellainen auktoriteettiasema, että heitä kuunnellaan.

Hunterin näkemyksen mukaan idean tulee valloittaa ensin tällainen instituutio, josta se sitten levittäytyy laajempiin yhteiskunnan kerroksiin. Muutos suuntautuu siten ylhäältä alas, eliitiltä tavallisille tallaajille. Niinpä muutoksen tekijän on syytä asemoida itsensä eliitin lähettyville, jotta heihin voidaan vaikuttaa uusilla ideoilla.

Eliitin vipuvoimaa

Hunterin teoria tuntuu sopivan erityisesti vakaisiin demokraattisiin yhteiskuntiin. Mutta entäpä romahtaneet diktatuurit? Näissähän on ollut järjestäen voimakas ristiriita eliitin ajaman kulttuurin (politiikan, käyttäytymismallin) ja kansan näkemyksen välillä. Lopulta ristiriita on purkautunut vallankumoukseen: kansa nousee barrikadeille, Ceausescu ja kumppanit vangitaan (ja teloitetaan), maalle asetetaan uusi johto ja yhteiskuntajärjestelmää muutetaan.

Oli diktatuurien kanssa kuinka tahansa, isojen koko maailmaa kohtaavien ongelmien kohdalla Hunterin (ja Vainion) huomio pätee: muutokseen tarvitaan eliitin vipuvoimaa. Erinomainen esimerkki on ilmaston suojeleminen. Maapallon kestokyky on vakavasti koetteella: ilmastotieteilijöiden laatimat skenaariot vaikuttavat äärimmäisen uhkaavilta. Tilanteeseen voidaan kuitenkin puuttua vain, jos riittävän isokenkäiset ja vaikutusvaltaiset maailman mahtavat sopivat yhdessä jotain. Kansan vikinä ei auta.

Jotkut ovat tämän tajunneet. Esimerkiksi U2-rockari Bono on jo pitkään hakeutunut vallan korkeimpiin kamareihin lobbaamaan hyväksi kokemiensa asioiden – erityisesti köyhyyden poistamisen – puolesta. Jos haluat saada aikaan muutoksen, sinun pitää vaikuttaa instituutioihin.

Miten sinä muuttaisit maailmaa?

Mihin sinä haluat vaikuttaa? Miten sinä haluaisit muuttaa maailmaa?

Itse toimin puhetaidon kouluttajana. Tiukan työn oheen olen asettanut itselleni laajempia, pitkän tähtäyksen tavoitteita. Haluan vaikuttaa suomalaiseen puhekulttuuriin siten, että meillä olisi tulevaisuudessa huomattavasti enemmän puhujia, joilla on kykyä pitää ylläpitäviä, innostavia, vakuuttavia, vaikuttavia ja viihdyttäviä puheita. Nykyään niitä kuulee harvemmin, mutta kulttuuri voi muuttua. Näen tällaisella muutoksella olevan huomattavaa merkitystä etenkin nykyisen kansainvälistymiskehityksen kiihtyessä.

Miten kulttuuria sitten muutetaan? Tässä olen edellisistä pohdinnoistani huolimatta aloittelija. Uskon kuitenkin määrätietoiseen ja pitkäjänteiseen työhön. Jokainen koulutustilanne on mahdollisuus viedä muutosta eteenpäin. Jossain vaiheessa taloudelliset ja muut edellytykset voivat sallia muutokseen tähtäävän toiminnan kohdistamisen laajoille piireille. Kirjoitan aiheesta myös lehtiin ja blogeihin. Puhetaitoa käsittelevä kirjani julkaistaan tänä vuonna. Järjestän lisäksi vuosittain vaikuttamistaitoihin keskittyvän seminaarin.

Aika osoittaa, onko tällaisilla pyrkimyksillä kaavailtua vaikutusta. Ainakin yritin.

Vaikka maailman muuttamisen edessä onkin monta mutkaa, eikä vähiten se, että monesti ns. eliitti pitää saada innostumaan asiasta, muutos on mahdollinen. Asiat eivät pysy muuttumattomina kovinkaan kauan. Aktiivinen maailmanmuuttaja haistelee ilmaa ja havaitsee jo ennalta, mitkä asiat ovat alttiita muutokselle ja minkälaiselle muutokselle. Näihin muutosta ajava voi sitten tarttua.