Kulttuuri- ja urheiluministerimme Paavo Arhinmäki on ollut lähiaikoina otsikoissa. Arhinmäki-johtopäätöksistä kertyykin jo opettavainen virheargumentoinnin käsikirja!
Ensin hän hulmutteli sateenkaarilippua yleisurheilun MM-kisoissa Venäjällä. Sateenkaarilippu tunnetaan homoyhteisön tunnuksena, Venäjä tunnetaan homovastaisena maana, ja koko episodi tunnetaan Twitterissä #lippugate-tapauksena.
Seuraavaksi Arhinmäki haukkui väärää rap-artistia. Tämän jälkeen kävi ilmi, että Arhinmäki oli antanut rahaa toisille rap-artisteille, jotka myös olivat vääriä. Kohteet menivät siis ilmeisesti väärin päin, koska mieluummin olisi pitänyt antaa rahaa Cheekille ja haukkua yhteiskunnallisia sanoituksia.
En ole mikään Arhinmäki-fani enkä kovin läheinen vasemmistolaisen ajatusmaailman kanssa, mutta tällä kertaa on hävettänyt lukea Arhinmäki-kriitikkojen kommentteja. Jostain syystä virheargumenttien ja omituisten rinnastusten määrä on ollut tavallista suurempi, ja pätkivään ajatteluun ovat syyllistyneet yllättävän isot nimet.
Kummallisten johtopäätösten kirjo on ollut niin laaja, että sitä sopii käyttää virheargumentoinnin käsikirjana. Olkaa niin hyvät:
1. ”On tärkeämpiäkin asioita. Kuten minun listaamani.”
Iltasanomien päätoimittaja Ulla Appelsin muistutti sateenkaarilippukolumnissaan, että Arhinmäen olisi mieluummin pitänyt nostaa esille suomensukuisten kansojen tilanne Venäjällä tai suomalaisten duunareiden tilanne Suomessa.
Väitteenähän tällainen vertailu on absurdia. Se, että ihminen ottaa kantaa asian A puolesta, ei mene pilalle siitä, että hän ei (vielä) ole ottanut kantaa asian B puolesta.
Jos Appelsinin logiikkaa jatkaa, mikään mielenilmaisu ei ole oikeutettua, ellei ensin ole ottanut kantaa tusinaan muuhun yhteiskunnalliseen ongelmaan. Ensin siis pitää ottaa kantaa suomalaisen työläisen puolesta, ennen kuin voi ottaa kantaa venäläisen homon puolesta.
Jos sinulla on mielessäsi muita kannanoton kohteita, kannattaa varmistaa asioiden oikea mielenilmausjärjestys Ulla Appelsinilta.
2. ”Kyllä eriävä mielipide on sallittu. Muttei teiltä.”
Hesarin toimittaja Saska Saarikoski totesi Twitterissä näin:
”Miksi jengi käy niin kuumana Ulla Appelsinin kolumnista? Saa kai Arhiksen tempauksesta olla muutakin kuin yhtä mieltä.”
Tällainen väite kumoaa itse itsensä. Ajatuksena on se, että ”et saa olla eri mieltä jostakin, koska vastapuolella on oikeus olla eri mieltä”.
Ilman muuta Ulla Appelsinilla on oikeus sanoa mielipiteensä. Ja niin on myös hänen vastustajillaan.
3. ”Kärjistänpä alatyyliin!”
Taiteilija Katariina Souri oli kirjoittanut Iltalehden mukaan Facebookissa seuraavasti:
”Onko kulttuuriministerin tehtävä tehdä jakoa hyvän ja huonon kulttuurin välillä ja mennä lausunnoissaan henkilökohtaisuuksiin? Hauku nyt Arhinmäki vielä joku urheilijakin, että miten paska se on.”
Ensinnäkään Arhinmäki ei ollut mennyt henkilökohtaisuuksiin arvostellessaan rap-artisti Cheekiä. Hän oli vain niputtanut tietyn rapgenren yhteen nimityksellä ”nämä cheekit”, ja Arhinmäen kommentti kohdistui näiden artistien tuotantoon.
Sourille tiedoksi, että henkilökohtaisuuksiin meneminen olisi ollut vaikkapa luonteen tai ulkonäön arvostelua. Sen sijaan artistin tuotantoa saa arvostella kuka tahansa, jopa ministeri.
Souri itse osoitti huimaa argumentaatiokykyä esittämällä Arhinmäelle alatyylisen kärjistyksen, mutta se on toki hyväksyttävää. Taiteilijanvapaus, näet.
4. ”Kissa ei saa olla karvainen eikä poliitikko julkinen!”
Turun Sanomien pääkirjoitus syytti Arhinmäkeä julkisuustempusta. Ilmeisesti Turun Sanomien mukaan yksikään poliitikko ei saisi mennä tekemään mitään näkyvää saati antaa haastattelua.
Nyt tulee jännittävä uutinen Turun Sanomille: poliitikon työhön kuuluu kertoa mielipiteensä julkisesti. Siitä on turha heitä moittia – sitä paitsi lehdistö hyötyy itsekin poliitikkojen ulostuloista.
Se, että jokin asia tehdään julkisesti, ei tee asiasta millään lailla huonompaa. Poliitikkojen tekoja täytyy arvostella muulla mittarilla kuin mahdollisella julkisuuden halulla.
* * *
Rakkaat ihmiset, jos vastustatte jotain tahoa, yrittäkää edes esittää järkeviä argumentteja. Kun muotoilee perustelunsa tarpeeksi omituisella tavalla, väite kääntyy esittäjäänsä vastaan.
Kiitos Katleena rationaalisuudestasi argumentaatioasiassa. Mielestäni argumentointiin ja etenkin vasta-argumentointiin on löydettävissä ainakin kolmenlaisia syitä: järki-, tunne- ja tektiset syyt. Järkiargumentteja voidaan vasta-argumentoida yleensä järkevästi. Mutta miten vasta-argumentoit tunne- ja taktisia argumentteja vastaan?
Teuvo, totta puhut. Uskon, että jokainen vasta-argumentti – perustuipa se tietoon, tunteisiin tai taktikointiin – pitää kohdata yksi kerrallaan. Ei ole yhtä ja toimivaa ratkaisua kaikkeen, mutta jokaiseen tilanteeseen löytyy jokin sopiva ratkaisu.
Asiallinen kirjoitus ja samaa mieltä!
Moni kuvittelemaansa auktoriteettiin nojaava luulee, että pelkästään tällä auktoriteetilla lausuttu mielipide ratkaisee asian ilman kunnon analyysia tai argumentteja. Tällaiseksi kuvitelluksi auktoriteetiksi käy mm. julkinen asema, muu tunnettuus tai esim. käytössä oleva media.
Tärkeä ja ajankohtainen aihe, kiitos tekstistä! Näen ehkä muutaman kohdan kirjoittajan kanssa hiukan eri tavalla.
Ymmärsin kohdan 2., mutta mielestäni Saarikosken liittäminen tapaukseen vääristää hänen pointtinsa. Ainakin minä luin hänen kommenttinsa niin, että hän nimenomaan ihmetteli herännyttä tunnekuohua, ei puuttunut itse erimielisyyteen. Kaikilla on siis oikeus sanoa mielipiteensä, mutta Saarikoskea ihmetytti voimakas kuohunta. En saanut hyvällä tahdollakaan luettua analysoitua argumenttia siihen sisään, vaikka yritin.
Kohta 3. ja kysymys siitä, mikä on henkilökohtaista ja mikä ei on myös tulkinnanvarainen. Ilmaus ”cheekit” korostuu leimallisesti nimenomaan yhteen artistiin, Cheekkiin. En oikein tiedä ketä muuta Arhinmäki tarkoitti, en tunne rap-genreä niin hyvin. En usko, että Glorian lukijatkaan ovat niin hyvin sisällä kyseisessä musiikinlajissa. Oikeastaan se taitaa olla meille kaikille arvoitus, ennen kuin Arhinmäki julkaisee listan näistä artisteista.
Joka tapauksessa henkilökohtaisuus ei ole mielestäni pelkästään kiinni siitä, mihin arvostelunsa kohdistaa. Henkilökohtaisuuksiin mentiin siinä vaiheessa, kun Arhinmäen ilmeisenä tarkoituksena ei ollut ”arvostella”, vaan mitätöidä ja lytätä – ts. loukata toista osapuolta. Ilmaisu ”hirveää sontaa” on selkeästi aika tarkoitushakuinen.
Sanan ”henkilökohtainen” voi ymmärtää monella tapaa. Sen voi tulkita vain koskemaan toisen henkilön ominaisuuksia. Sourin tapauksessa hän selkeästi tarkoitti ilmaisua toisessa merkityksessä, jota edellisessä kappaleessa yritin avata. Henkilökohtainen siinä merkityksessä, että ei puhuta enää asioista, vaan niitä tietoisesti käytetään toisen loukkaamiseksi. Kohdistetaan hyökkäys siis henkilöön, ts. mennään henkilökohtaisuuksiin.
Kolumnin pohjalta ja erityisesti kohdan 3. perusteella voisi ajatella, että taiteilijalle kohdistettu ”työsi ovat hirveää sontaa” on vain arvostelma. Asian voi näinkin nähdä, mutta siinä on paljon enemmän.
Muistan jättäneeni Ulla Appelsinin kolumnin jakamatta juuri tuon argumentaatiovihreen vuoksi.
Mutta ajateltuani asiaa nyt enemmän, saatoin ymmärtää Appelsinin logiikkaa väärin.
Pointti ei ollut se, että epäkohtiin ei saisi puuttua valikoiden – tämä olisi tosiaan absurdia, kuten sanoit. Appelsin kritisoi lähinnä kahta asiaa. (1) Arhinmäen toiminta ei ollut viisasta. Kumpaa se hyödytti enemmän, häntä itseään vai Venäjän homoja? (2) *Vasemmistolaiselta* ministeriltä oikeasti voisikin vaatia ”kantaa suomalaisen työläisen puolesta, ennen kuin voi ottaa kantaa venäläisen homon puolesta”. Vaikea välttyä epäilykseltä, että kyseessä oli altruismiin puettu oma julkisuustempaus.
Yleensä pidän Ulla Appelsinin kolumneista. Kolminaisuusopin jälkeen maailmankaikkeuden suurin mysteeri on se, miten sellaisella roskalehdellä voi olla noin pätevä päätoimittaja.
Tai ehkä hän ei olekaan niin pätevä, koska ei ole saanut hommaan rotia.
PS. Jos haluaa, että kommentoija saa ilmoituksen jatkokommentoijista, pitää painaa ”vastaa” suoraan kommenttiin eikä kirjoittaa vastausta kolumnin kommentointiruutuun.