Anteeksi, en kuullut mitä sanoit, koska tekosi huusivat niin lujaa.
Kuka tahansa voi puhua kauniisti ja kirjoittaa korulauseita. Aito välittäminen vaatii tekoja, jotka kumpuavat hyveistä ja ilmaisevat johtajuutta.
Ympäristön tila vaatii hyveitä. Lakeja ja säädöksiä tarvitaan, mutta ne eivät pelkästään riitä. Heidän, jotka välittävät, on näytettävä tietä. Meidän on kyettävä valitsemaan hyveellisesti sellaisia vaihtoehtoja, jotka ovat vaikeita.
Hyveillä on aina ympäristövaikutuksia: ne vaikuttavat sekä toisiin ihmisiin että muuhun luontoon. Samat hyveet, jotka auttavat toimiessamme ihmisten kesken, voivat auttaa myös luontoa, mutta tämä vaatii huomion kiinnittämistä tekojen seurauksiin. Joskus on tilanteita, jossa ihmisten näkökulmasta hyveellinen toiminta onkin luonnon kannalta kestämätöntä. Esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen perustajat ilmaisivat kyllä rohkeutta ja lujuutta, mutta kohtuullisuus ja viisaus pettivät luonnon suhteen. Seuraukset olivat pahat sekä ihmisille että koko ekosysteemille.
Uskonnolliset yhteisöt ovat toisinaan onnistuneet hyvejohtajuudessa. Suomalaisena esimerkkinä tästä voi pitää evankelisluterilaisen kirkon ilmasto-ohjelmaa, joka on otsikoitu hyveiden mukaan: Kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus. Ohjelma sisältää tarkkojakin suosituksia, mutta ennen kaikkea se haastaa soveltamaan otsikoituja hyveitä eri tilanteisiin. Jos olen luonnosta kiitollinen, miten se näkyy teoissani? Miten kunnioitus ja kohtuus ohjaavat valintojani?
Sana johtajuus liitetään Suomessa usein johtajan positioon, asemaan instituutiossa. Englannin leadership-sana tuo selkeämmin esiin arjessa ilmenevän johtajuuden. Meistä jokaisella on mahdollisuus harjoittaa johtajuutta, vaikka varsinaisilla johtajilla on siihen erityinen vastuu ja etuoikeus. Nykyajan hyveellinen johtaja viljelee tietoisesti myös ympäristöhyveitä.
Mitä käytännössä tarkoittaa arjen keskellä tapahtuva ympäristön kannalta hyveellinen johtajuus? Eräs henkilö, joka sitä on harjoittanut, on Leo Stranius, joka myös kirjoitti aiheesta hyvejohtajuus-sivustolle muutama vuosi sitten ympäristöhyveellisestä johtajuudesta. Tällainen johtajuus koostuu sekä pienistä että suurista valinnoista, joiden kautta vaikutetaan maailmaan ja näytetään esimerkkiä myös muille.
Yksi olennainen johtajuuden hyve on se nöyryys, joka seuraa realistisesta itsetuntemuksesta. Tämä on erittäin tärkeää ympäristöasioiden suhteen. Liian usein syntyy kuva, jonka mukaan ympäristöstä välittävät ihmiset olisivat jonkinlainen eliitti: muita ihmisiä parempi, harvoin epäonnistuva ja ehkä ylimielinenkin. Realistinen hyvejohtaja tietää, että hän myös epäonnistuu monessa asiassa. Silti hän jatkaa yrittämistä ja arvostaa myös osittaisia onnistumisia. Sen kautta hän uskaltaa tunnustaa muille epätäydellisyytensä, mikä voi olla olennainen kannustamisen keino.
Joka aamu meidän on uskallettava kohdata kysymys: mitä minun tekoni puhuvat tänään?
