Monille järki ja tahto riittävät varsinkin liike-elämässä. Mutta tällä tavalla eläminen on kuin istua jakkaralla, jossa on vain kaksi jalkaa: tasapainoa voi pitää kyllä vähän aikaa, mutta asento on epäluonnollinen ja rasittaa liikaa. Lopulta ihminen väsyy ja sortuu. Hän kaatuu.
Miksi? Koska ihminen tarvitsee tunteita. Tunteet muodostavat olennaisen osan olemuksestamme, minuudestamme. Ilman niitä ei voi olla onnellinen.
Elokuvassa Other People’s Money (Norman Jewison, 1991) vanha ja loistava Gregory Peck esittää Jorgy Jorgensonia, yrityksen toisen sukupolven omistajaa ja hallituksen puheenjohtajaa. Hänelle firma on tärkeä riippumatta siitä, kuinka paljon voittoa se tekee. Hän on ylpeä firman tuottamasta lisäarvosta ja hän pitää huolta työntekijöidensä hyvinvoinnista.
Elokuvassa esiintyy myös nuorempi Danny DeVito, joka esittää samassa firmassa menestynyttä sinkkua, Larrya. Larry haluaa silpoa yrityksen eri osiin, myydä pois kannattavat osastot ja tehdä suuria voittoja. Kahden eri maailman yhteentörmäys huipentuu yhtiökokouksessa, jossa jokainen pitää oman puheensa. Lopulta osakkeenomistajat hyväksyvät Larryn suunnitelman.
Tämä tapahtuu usein. En ota kantaa siihen, kumpi oli oikea ratkaisu siinä konkreettisessa (ja fiktiivisessä) tapauksessa. Se ei ole tärkeää tässä yhteydessä. Keskityn vain siihen, että kun liike-elämään suhtaudutaan samalla tavalla kuin urheilulajiin, jossa ei muka tarvitse seurata yleisiä eettisiä periaatteita vaan lajin sääntöjä, liike-elämästä tule peli, jossa peruselementit ovat kilpailu, voiton maksimointi ja henkilökohtainen menestys.
Sellaisessa pelissä tunteet syrjäytetään rationaalisesta päätöksenteosta, sillä niitä pidetään rasitteena tehokkuudelle. Tunteet kuuluvat pehmeiden arvojen maailmaan, joka taas ei kuulu yrityksen ylimpään kerrokseen.
Sellainen ajattelutapa on väärä ja johtaa lopulta itsetuhoon, sillä liike-elämä on osa elämää. Liike-elämä on elämää. Sielläkin meidän tarvitsee olla täysi-ihmisiä. Muuten emme voi tulla onnellisiksi.
Ihmisyys on jatkuvaa tasapainottelua
Emme saa unohtaa, että henkilön persoonallisuutta muokkaavat temperamentti ja luonne muodostuvat mm. järjen, tahdon ja tunteiden yhteispelistä. Onnellisuuden tavoittelussa kunkin ulottuvuuden rooli on tärkeä ja välttämätön.
Onnellisuuden tavoittelu on jatkuva matka täynnä yksitäisiä päätöksiä. Päätöksenteossa tarvitsemme nähdä, mikä on oikein (järki) ja tahtoa se (tahto). Mutta riittääkö tämä? Entä kolmas ulottuvuus? Missä tunteet?
Monille järki ja tahto riittävät varsinkin liike-elämässä. Mutta tällä tavalla eläminen on kuin istua jakkaralla, jossa on vain kaksi jalkaa: Tasapainoa voi pitää kyllä vähän aikaa, mutta asento on epäluonnollinen ja rasittaa liikaa. Lopulta ihminen väsyy ja sortuu. Hän kaatuu.
Miksi? Koska ihminen tarvitsee tunteita. Tunteet muodostavat olennaisen osan olemuksestamme, minuudestamme. Ilman niitä ei voi olla onnellinen.
Miten ihminen elää onnellisesti? Silloin kun hän tekee oikeat päätökset ja nauttii tekemisestään. Siihen järki ja tahto eivät riitä. Siihen tarvitaan myös tunteita.
Tunteet vaikuttavat monella tapaa. Ne vaikuttavat esimerkiksi ennen varsinaista päätöksentekoa. Mikä on henkilön ensimmäinen reaktio jonkun herätteen tai valinnan edessä? Onko reaktio hylkäävä, vastaanottava, toiveikas, pelokas? Tämä vaikuttaa suuresti siihen, miten järki ja tahto ”suhtautuvat” siihen herätteeseen tai valintaan. Ja kun päätös on tehty, nauttiiko hän tekemisestään? Vai toteuttaako hän tekemänsä päätöksen surulla?
Hillitse tunteita hyveillä, älä tukahduta niitä
Tunteita siis ei saa tukahduttaa. Ne eivät kuitenkaan saa ottaa päätöksentekoa valtaansa; ihminen ei saa ajatella tunteilla. Jos tunteet sokaisevat järjen, johtaa se epärationaaliseen toimintaan, joka ei ole elämisen arvoista.
Mutta yhtä epäinhimillistä on, jos järki tai tahto tukahduttavat tunteet. Silloin samaistumme koneisiin. Onnellisuus on ihmisyyden huippu ja sitä tavoitellaan ruumiissa ja sielussa, järjellä, tahdolla ja tunteilla.
Tunteita voi jalostaa. Miten? Hyveillä. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus saavat lähteensä. Hyveet auttavat meitä näkemään, mikä on oikein, tahtomaan sen ja nauttimaan siitä. Hyveet auttavat myös tunteita hallitsemaan ensireaktiotamme.
Meidän päätöksemme ja tottumuksemme muokkaavat meitä. Ne muokkaavat myös tunteitamme ja asenteitamme. Muistutan, mitä olen kirjoittanut aiemmin:
Harjoittelusta tulee tottumus. Tottumuksesta tulee taipumus. Taipumuksesta tulee asenne. Asenteesta tulee elämäntapa.
Elämäntapaamme vaikuttavat ratkaisevalla tavalla tunteemme, se miten reagoimme eri tilanteisiin ja ihmisiin. Tunteitamme jalostavat varsinkin kaksi hyvettä: rohkeus ja itsehillintä.
Rohkeus tarkoittaa suunnan säilyttämistä ja paineensietokykyä. Alexandre Havardin sanoin ”rohkeus on itsensä uhraamista viisaiden ja oikeudenmukaisten päämäärien toteuttamiseksi. Itsensä uhraamisen ja tarkoitusperien arvokkuuden välinen yhteys on ehdottoman tärkeä.”
Itsehillintä puolestaan tarkoittaa ”mielihalujen ja tunteiden asettamista järjen hallintaan ja ohjaukseen sen hetkisen tehtävän toteutukseen”. Se on yhtä kuin sydämen ja mielen herruutta. Se ei tarkoita, että mieli hallitsee sydäntä vaan että molemmat hallitsevat, ja tahtovat, yhdessä.
Tunteiden tukahduttaminen ei siis ole inhimillistä eikä se kanna pidemmän päälle, ei myöskään liike-elämässä. Emme viime kädessä asioi lukujen emmekä prosenttiyksikköjen vaan ihmisten kanssa.
Tehtäväksi jää oppia kuuntelemaan, arvioimaan ja jalostamaan omaa tunne-elämää, jotta se avautuu aitoon todellisuuteen, joka on rakastamisen arvoinen. Tämä en ensimmäinen askel kohti onnellisuutta.
