Kohti huippuluokan keskustelukulttuuria

Tulevaisuudessa yhteiskunnallinen keskustelu on vaikeampaa kuin nyt. Ongelma on se, että keskustelukulttuurissa olisi jo nyt parannettavaa. Tässä kirjoituksessa tarjotaan vinkit, joiden avulla tämä parannus voisi todella toteutua.

Tämän kesän kuohuttavin yhteiskunnallinen vääntö on käyty monikulttuurisuudesta. Tai oikeastaan aiheena on ollut rasismi ja poliitinen toiminta. Tai poliittinen viestintä. Tai jotain näihin kaikkiin liittyvää. Täyttä yksimielisyyttä erimielisyyden aiheista ei näytä olevan.

Yhteiskunnallisen keskustelun epäselvyys ja vaikeus eivät lupaa hyvää sitä ajatellen, että monikulttuurisuus vahvistuu. Tällä vahvistumisella tarkoitan sitä yksinkertaista havaintoa, että Suomessa niin kuin muissakin Euroopan maissa yhä useammat kulttuuriset taustat ovat edustettuina.

Laajasti katsottuna monikulttuurisuus ei johdu vain lisääntyvästä maahanmuutosta (ja siten erilaisista etnisistä taustoista) vaan myös kantasuomalaiset löytävät elämälleen sisältöä ja suuntaviivoja uusista alakulttuureista, uskonnoista ja aatteista. Tästä seuraa erilaisten arvopohjien ja moniäänisyyden lisääntymistä.

Yhteiskunnallisesta keskustelusta on tulossa vaikeampaa. Demokratian hieno periaate on taata ääni kaikenlaisille näkemyksille. Ongelma kuitenkin on, miten erilaisten äänten moneutta käsitellään.

On vaara, että monimutkaistuva yhteiskunnallinen keskustelu houkuttelee kohtelemaan eri mieltä olevien näkemyksiä falskisti, eli yksinkertaistamaan, pelkistämään ja niputtamaan. Näin erilaiset näkemykset saadaan näppärästi paketoitua hallittavaan muotoon; valitettavasti tällainen ei yleensä tee oikeutta sille, mitä on sanottu.

Tämä kehitys olisi demokratian kannalta haitallinen, sillä tällöin merkitystä ei ole ainoastaan sillä, minkälaisia mielipiteitä itse lausut, vaan myös sillä, onko sinulla kulttuurista pääomaa muodostaa muiden, kanssasi eri mieltä olevien näkemyksistä arvovaltaisia tulkintoja. Asiantuntijoiden ja mielipidejohtajien merkitys tulee korostumaan.

Jos joistakin yhteiskunnallisista puheenvuoroista esille pääsee (vain) typistettyjä ja harhaanjohtavia tulkintoja, vaarana on, että näiden näkemysten edustajien luottamus demokraattisiin prosesseihin ja kansalaiskeskusteluun vähenee. Vaikuttaminen voi pahimmillaan löytää demokratian ulkopuolisia kanavia.

Luonnollisesti haasteet eivät rajoitu näihin. Kansalaiskeskustelu tulee monimutkaistumaan ja vaikeutumaan monin tavoin tulevaisuudessa. Mielestäni tähän tulee valmistautua.

Kuohuvat yhteiskunnalliset keskustelut saavat minut miettimään omaa näkemystäni käsiteltäviin kysymyksiin, mutta vähintään yhtä paljon pohdin sitä, miten keskustelukulttuuria voisi kehittää. Ihmiset ovat jatkossakin eri mieltä asioista, ja näkemyserot saattavat hyvin jyrkentyä nykyisistä. Tällainen pakottaa pohtimaan, miten eri mieltä olevat ihmiset voisivat tulla mahdollisimman hyvin toimeen toistensa kanssa.

Millään mahtikäskyllä yhteiskunnallisen keskustelun laatu ei parane. Ainoa vaihtoehto on, että itse kukin meistä pistää kortensa kekoon ja varmistaa, että ainakin omien puheenvuorojen laatu paranee. Siihen voivat tarjota inspiraatiota seuraavat ajatelmat:

1) Älä osallistu keskusteluun.

Yhteiskunnallinen ns. keskustelu ei rajoitu enää puoliyhdeksän uutisiin, valtuustosaleihin ja sanomalehtien mielipidepalstoille. Sosiaalinen media on muuttanut tilanteen peruuttamattomasti. Jokainen voi ilmaista oman painavan tai kevyen mielipiteensä mihin tahansa kuviteltavissa olevaan asiaan sadoilla keskustelupalstoilla, blogeissa, Twitterissä ja Facebookissa (muutamia mainitakseni).

Tällä on ollut hyviä ja kauheita seurauksia. Yksi ehdottoman hyvistä seurauksista on ollut se, että taiten laadittu, terävä ja perusteltu mielipide voi levitä nopeasti tuhansien ja taas tuhansien ihmisten luettavaksi. Parhaimmillaan tämä on vähentänyt sen merkitystä, kuka on puheenvuoron takana  ja korostanut puheenvuorojen sisällön merkitystä.

Kauhea seuraus on ala-arvoisten “puheenvuorojen” räjähtäminen käsiin. Tällä tarkoitan sisällöllisesti kevyttä tai merkityksetöntä suunpieksentää, huutamista, pahan olon purkauksia, vihapuhetta, pottuilua, riitelyä, panettelua yms. Jostain syystä monilla ihmisillä on tarve ilmaista itseään, vaikka näppäimistö suoltaisi painokelvotonta tavaraa.

Vähemmän kauhea, mutta silti ei-toivottu seuraus on sisällöltään keveiden puheenvuorojen valtaisa määrä. Sosiaalisessa mediassa asioita kun ei kommentoida vain siksi, että joitakin asioita haluttaisiin edistää. Vähintään yhtä suuri, ellei suurempi, motiivi löytyy ihmisten halusta kuulua (mielipide)rintamaan tai vastaavan ryhmään.

Kauheat ja ei-toivotut seuraukset on helppo välttää hillitsemällä itsensä ja lopettaa keskustelu, ennen kuin on ehtinyt edes aloittaa. Tällä tavoin et ainakaan itse syyllisty tarpeettoman hutun lisäämiseen.

2) Harkitse tarkkaan, mitä kirjoitat.

Jos koet, että sinulla on painavaa sanottavaa ja haluat kaikesta huolimatta osallistua keskusteluun, panosta siihen, mitä sanot. Puheenvuorosi ei tarvitse olla pitkä, mutta siinä olisi hyvä olla uusi näkökulma. Tarkoitushan on viedä keskustelua eteenpäin.

Kirjoittamalla näkemyksellesi kunnon perustelut osoitat kunnioitusta lukijaa kohtaan. Teethän tällöin oletuksen, ettei lukija omaksu näkemyksiäsi noin vain, vaan älykkäänä ihmisenä hän odottaa perusteluja.

Harkitse siis tarkkaan, mitä kirjoitat. Mutta pohdi myös julkaisualustaa. Jos haluat lukijoita, perusta blogi, johon on luonteva kirjoittaa vähän pidempiäkin kirjoituksia. Myös Facebookin kautta näkemystäsi voidaan jakaa laajasti.

Olisiko kirjoituksesi ehkä sittenkin paras lehteen? Mielipidepalstat eivät ole kuolleet. Parhaimmat kirjoitukset julkaistaan sekä paperilehdessä että nettiversiona. Tällöin kirjoituksesi leviää sekä perinteisessä että sähköisessä muodossa, ja sillä on vieläpä lehden mukanaan tuoma pieni auktoriteettilisä.

3) Hyväksy erilaisten mielipiteiden olemassaolo.

Kaikki eivät ole kanssasi samaa mieltä. Törmäät harmittoman hölmöihin, huvittavan hassuihin ja luvattoman typeriin näkemyksiin. Mielestäsi väärässä olevilla on myös oikeus mielipiteeseensä, ja myös oikeus ilmaista se (elleivät sitten tule ilmaisullaan rikkoneeksi valtakunnan lakeja).

Kunnioita niitä, jotka ovat kanssasi eri mieltä. Tällainen kunnioitus voi käytännössä olla sitä, että ilmaiset asiallisesti erimielisyytesi ja voit pyytää perusteluja. Kunnioituksen puute voi näkyä taas pilkkana ja ivana. Näillä kahdella lähestymistavalla on suuri ero.

Et ole kaikkitietävä. On mahdollista, että mielipiteesi joskus vaihtuu. Et siksi menetä mitään, jos kuuntelet rauhassa kanssasi eri mieltä olevien näkemykset perusteluineen ja yrität ymmärtää, miksi tuo toinen näkee asiat niin kovin eri tavalla kuin sinä. Parhaimmillaan voit oppia jotain uutta, ja oma näkemyksesi saa uusia sävyjä.

Uskon että näitä kolmea ohjetta noudattamalla yhteiskunnallisen keskustelun laatu tulee kokemaan miellyttävän muutoksen parempaan suuntaan. Parempi keskustelu merkitsee aiempaa vireämpää keskustelua. Tämä taas on osoitus siitä, että ihmiset näkevät yhteiset asiat kyllin tärkeiksi, jotta haluavat niihin vaikuttaa. Tämä on osoitus myös siitä, että kansalaiset haluavat osallistua yhteiskunnallisiin keskusteluihin, koska uskovat vaikutusmahdollisuuksiinsa.