Miksi valita hyveet?

Hyveistä on puhuttu paljon ja puhutaan yhä. Mutta miksi? Mitä on hyve ja mitä varten se on?

Ihminen on epätäydellinen. Tämä ilmeinen latteus on moraalielämämme ydin ja lähtökohta. Kaikki, mitä ihminen tekee, tekee hän sen tavalla tai toisella hakeakseen täydennystä. Tuo täydennys on se, mitä viime kädessä kutsumme onnellisuudeksi.

Ihminen suhtautuu positiivisesti siihen, mikä tuo hänelle onnellisuutta, ja kielteisesti siihen, mikä erottaa hänet onnellisuudesta. Sitä, mikä tuo meille onnellisuutta, kutsumme hyväksi, ja sitä, mikä erottaa meidät onnellisuudesta, kutsumme pahaksi.

Hyviä asioita on joka junaan ja ne voidaan jakaa eri luokkiin. Aristoteleen mukaan näitä luokkia tai tasoja on kolme: ruumiilliset, välineelliset ja sielulliset. Jaottelu vastaa Aristoteleen ajatusta siitä, että ihminen koostuu kolmesta osasta, eli ruumiista, hengestä ja sielusta.

Nämä kolme osaa muodostavat ihmisen kokonaisuuden ja yhtenäisyyden, eikä niitä voi erottaa toisistaan. Osat vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi kun päätä särkee huonojen yöunien jälkeen, saattaa olla huonolla tuulella.

Jokin fyysinen siis vaikuttaa mielialaani. Vastaavasti jos työpäivän päätteeksi pomo ilmoittaa palkankorotuksesta tai ylennyksestä, tuntuu siltä, että voisi juosta vaikka maratonin.

Me ihmiset haemme täydennystä eli onnellisuutta kaikilla kolmella tasolla. Ensinnäkin ovat ruumiilliset hyvät eli ne, jotka koskevat ruumista. Siksi on luontevaa syödä sitä, mistä pidämme eniten, istua tuolille, joka on meille mukava, tai käyttää hajuvettä, joka tuoksuu mielestämme hyvälle.

Nämä asiat ovat osa sitä onnellisuutta, mitä haemme, mutta ne eivät riitä; kymmenennen suklaakakun jälkeen sanomme ”ei pysty enää!”

”Rationaalisia hyviä ovat esimerkiksi aito ystävyys, kauneus tai se rauha, jota tunnemme, kun tiedostamme käyttäytyvämme periaatteidemme ja arvojemme mukaisesti.”

Ihminen tarvitsee jotakin lisää, jotakin joka täydentää paremmin ja tyydyttää enemmän. Siksi meillä on… Facebook.

Suklaakakun lisäksi haemme myös mainetta, hyväksyntää ja vaurautta, siis asioita, jotka ovat meille väline johonkin muuhun, jotka helpottavat jonkun muun hyvän tavoittelua. Siksi puhutaan välineellisistä hyvistä.

Ne kuuluvat usein henkiseen eli psykologiseen ulottuvuuteen. Me kaikki pidämme siitä, kun kirjoitamme Facebookiin tekstin ja saamme siihen sata tykkäystä. Mutta tämäkään ei riitä, vaan tarvitsemme vielä jotakin täydellisempää.

Sitä Aristoteles kutsuu sielulliseksi tai rationaaliseksi hyväksi. Rationaalisia hyviä ovat esimerkiksi aito ystävyys, kauneus tai se rauha, jota tunnemme, kun tiedostamme käyttäytyvämme periaatteidemme ja arvojemme mukaisesti.

Tarvitsemme kaikkea kolmea hyviä asioita näiltä kaikilta kolmelta tasolta, sillä meillä on ruumis, henki ja sielu. Korkeimman ja täydellisimmän onnellisuuden saavutamme kolmannella eli sielullisella tasolla.

Välillä nämä kolme tasoa saattavat olla ristiriidassa. Joskus voi tuntua siltä, että jäämme ensimmäiselle tai toiselle tasolle kolmannen kustannuksella. Onnellisuuden tavoittelussa pitää kuitekin saada oikea tasapaino tasojen välille, minkä saamme aikaan asettamalla tasot hierarkiaan.

Mistä lähtee se voima, joka auttaa meitä ylläpitämään tämän hierarkian? Se lähtee hyveistä. Hyveet ovat mielen, tahdon ja sydämen ominaisuuksia, joista luonteen vahvuus ja persoonan tasapainoisuus saavat voimansa.

Hyveet auttavat meitä näkemään, mitä aidosti hyvää on eri asioissa tai tilanteissa, ja saavat meidät toimimaan sen hyvän saavuttamiseksi. Hyveet takovat synnynnäisen temperamenttimme luonteeksi, joka on tasapainoinen persoonallisuus.

Esimerkki:

Joku voi olla temperamentiltaan ujo ja osallistuessaan koulutustilaisuuteen hän ei kysy mitään, vaikka mieli tekisi. Kylmä hiki ja punastuminen painavat vakaalaudassa sen verran, että hän jättää kysymyksen kysymättä. Ruumiillinen nautinto (tässä tapauksessa ruumiillisen tuskan välttäminen) on tärkeämpää kuin tiedonjano.

Myös pelko siitä, että muut ajattelevat kysymyksen typeryyttä, saa hänet pysymään hiljaa. Henkispsykologinen hyvä painaa siis sen verran, ettei hän uskalla kysyä. Pelko valloittaa hänet niin, ettei hän pysty toteuttamaan sitä, mikä on hänelle parasta.

”Kun ihminen päättää harjoittaa hyveitä, paras lähtökohta on hyväksyä oma epätäydellisyytensä ja tarpeensa tulla onnelliseksi. Hyveitä ei harjoitella siis tullakseen superihmiseksi.”

Miten tilanne voidaan korjata? Rohkeuden ja viisauden hyveillä.

Viisaus saa hänet ymmärtämään, että tiedonsaanti on hien ja punastumisen arvoista. Samalla hän tajuaa, että tilaisuudessa saattaa olla muitakin ihmisiä, jotka olisivat hänen kysymyksestään todella kiitollisia, koska he ovat samassa tilanteessa. Ja jos niitä hengenheimolaisia ei oikein löydy, niin viis siitä – kannattaa kysyä kuitenkin.

Tiedostaminen ja halu eivät välttämättä kuitenkaan pane tahtoa liikkeelle. Hän tarvitsee rohkeutta nostaakseen käden ja avaamaan suunsa. Viisauden ja rohkeuden hyveet auttavat häntä saamaan sen, mikä on hänelle parasta.

Selvä on, että yksi irrallinen hyveellinen teko ei tee meistä hyveellisiä. Mutta jos edellisen tapaiset tilanteet toistuvat, voimme harjoitella viisauden, rohkeuden ja muitakin hyveitä. Näin hyveet tulevat osaksi meitä ja jalostavat temperamenttiamme niin, että se saa luonteenomaista tasapainoa.

Hyveet omaksutaan harjoittelulla, josta tulee tottumus, tottumuksesta taas taipumus, taipumuksesta asenne, ja asenteesta elämäntapa. Hyveistä tulee toinen luonteemme.

Kun ihminen päättää harjoittaa hyveitä, paras lähtökohta on hyväksyä oma epätäydellisyytensä ja tarpeensa tulla onnelliseksi. Hyveitä ei harjoitella siis tullakseen superihmiseksi. Hyveet eivät tee ihmisestä itseriittoista, eivätkä hyveet ole pelkästään näyteikkunaa varten. Päinvastoin, hyve-etiikan kauneus ja vetovoima piilevät siinä, etteivät ne ole ainoastaan tekemisen etiikkaa, vaan ennen kaikkea olemisen etiikkaa.

Hyve-etiikkaa pohjautuu selkeään ihmiskäsitykseen ja kuvaan ihmisen pyrkimyksistä, joissa hyveillä on olennainen tehtävä; ne takaavat meille ihmisarvoisen elämän ja näyttävät tien onnellisuuteen. Näitä meistä jokainen haluaa.

Hyveet ovat tavisten asialla.