Ihminen on aina halunnut valmistautua tulevaan. Ongelma on kuitenkin se, että luulemme tulevaisuuden olevan kuin nykyisyys, joten varaamme lähellemme nykyajan aarteita. Jos haluat varautua tulevaan, älä säilö vanhoja tapoja saati vanhoja työkaluja, kirjoittaa Katleena Kortesuo.
Aina silloin tällöin uutisoidaan rahakätkön löytymisestä. Milloin kyse on 1980-luvun ryöstösaaliista, milloin viikinkiaikaisesta rahakätköstä. Joku on piilottanut aarteensa ja luullut hyötyvänsä siitä vielä joskus.
Entä haluatko löytää ruosteisia toimimattomia aseita? Käy koluamassa maalaiskuntien ikivanhojen pappiloiden ja koulujen ullakot. Joku on piilottanut aseet ja ajatellut käyttävänsä niitä vielä joskus.
Tai kävele minkä tahansa vanhan maatilan pihasta lähimpään metsään. Siellä näet hevosvetoisia auroja, ruosteisia kylvökoneita ja 1960-luvun niittosilppureita. Ehkä niitäkin on ajateltu tarvittavan ruoansaannin turvaamiseen.
Jos olet ikinä päätynyt tyhjentämään vanhan ihmisen kuolinpesää, löydät taatusti hilloja ja mehua. On kymmenen vuotta vanhaa mansikkaa ja kaksitoista vuotta vanhaa mustikkaa. Niitäkin piti käyttää pahan päivän aikana.
Mikä puree tulevaisuudessa?
Ihminen on aina halunnut valmistautua tulevaan. Ongelma on kuitenkin se, että luulemme tulevaisuuden olevan kuin nykyisyys, joten varaamme lähellemme nykyajan aarteita.
Sadan markan setelit eivät kuitenkaan lämmitä mieltä 2010-luvulla. Viime vuosisadan aseisiin ei löydy edes ammuksia, ja hillot happanevat hyllyyn.
Jos haluat valmistautua tulevaan, älä säilö aseita, työkaluja, ruokaa saati rahaa.
Säilö mieluummin aivopääomaa.
Paras tapa kohdata tulevaisuus on joustava mieli. Jos haluamme ymmärtää 2020-lukua, meidän täytyy olla valmis oppimiseen ja omien asenteiden muokkaamiseen. Aivojen tärkein ominaisuus on kääntyvyys ja sopeutumiskyky.
Ei pipoa valtuustossa
Erään seminaarin lounastauolla juttelin isohkon kaupungin kaupunginvaltuutetun kanssa. Hän päivitteli, että joku uusista kaupunginvaltuutetuista pitää pipoa päässä sisällä. Miten se kehtaa! Eikö nykyajan kolmikymppisillä ole enää käytöstapoja?
Yritin selittää – toki tuntematta tarkemmin tilannetta – että pipon käyttäjä tuskin tarkoittaa olla epäkohtelias. Todennäköisesti pipo on hänelle kuin kravatti keskustelukumppanilleni: tärkeä asuste, jolla voi ilmaista itseään.
”Pipo pois päästä on tapa osoittaa kunnioitusta, mutta tavat muuttuvat. Todennäköisesti pipopäinen kaupunginvaltuutettu kunnioittaa muita jollain muulla tapaa: katsekontaktilla, puheenvuoron antamisella ja mielipiteen kuuntelulla.”
Keskustelukumppanini oli sinnikäs:
– Mutta eikö niillä ole käytöstapoja? Mihin ihmiskunta joutuu, jos kaikesta luovutaan?
En raaskinut antaa hänelle vertailukohtaa. Esimerkiksi keskiajalla oli säädytöntä, jos nainen vilautteli ranteitaan. Ranteet olivat äärimmäisen eroottinen näky, ja ne pidettiin tiukasti piilossa.
Mitähän keskiajan ihminen tuumaisi, jos tupsahtaisi nykypäivään ja näkisi hihattomat kesämekkomme?
– Eikö niillä ole käytöstapoja? Mihin ihmiskunta joutuu, jos kaikesta luovutaan?
Tulevaisuus ei ole tänään
Jokainen meistä joutuu miettimään, mitkä ovat luovuttamattomat arvomme, kun siirrymme tulevaisuuteen. Mistä emme tingi? Onko se tasa-arvo, inhimillisyys, oikeudenmukaisuus? Tai onko se vapaus, yhteistyö tai ihmisoikeudet?
Oleellista on, että luovuttamattomia arvoja ei saa sekoittaa niiden symboleihin. Pipottomuushan on pelkkä kunnioituksen symboli. Kunnioitusta voi varmasti osoittaa muutenkin kuin paljain päin.
Pipo pois päästä on tapa osoittaa kunnioitusta, mutta tavat muuttuvat. Todennäköisesti pipopäinen kaupunginvaltuutettu kunnioittaa muita jollain muulla tapaa: katsekontaktilla, puheenvuoron antamisella ja mielipiteen kuuntelulla.
Paalupaikalla huomiseen
Jos haluat varautua tulevaan, älä säilö vanhoja tapoja saati vanhoja työkaluja. Pidä kiinni vain oleellisesta ja hyväksy se, että ydinasiat saavat jatkuvasti uusia symboleita ja uusia ilmenemismuotoja.
Jos erotiikka piili keskiajalla ranteissa, se on nyt muualla. Jos kunnioitus piili vielä eilen paljaassa päässä, se on huomenna jo muualla. Jos turvallisuus piili 1920-luvulla kiväärikätköissä, se on tänään jo muualla.
Jos sinun salainen kätkösi kaivetaan ylös 2040-luvulla, mitä siellä on?
Loistavaa! Kiitos, Katleena! Omien hupsuuksien näkeminen on vain kovin vaikeaa. Mulla on varmistajan luonne, joten säästäminen ja pienen taloudellisen puskurin ylläpito oli luonnollinen asia. Olin siitä ylpeä, mutta maailma ympärilläni muuttui, ainakin yhden ihmisen verran. Tuo varmistelun tarve esti minua jäämästä kotiin pidemmäksi aikaa lapsen kanssa. Samaan aikaan katsoin pahalla ihmisiä, jotka eivät osanneet varautua tulevaan samalla tavalla kuin minä. Noh, tilanteet muuttuivat edelleen ja päätin kuitenkin jäädä kotiin. Taloudellinen varmistelu muuttui sosiaaliseksi. Kerryttämäni pääoma rahasta ihmissuhteiseksi. Vasta silloin näin miten hupsua oli ollut takertua varmuusrahastoon.