Monet ihmettelevät vuoden 2016 alussa, mihin meidän maailmamme – ja siinä samalla piskuinen Suomemme – on menossa. Kansojen sisäiset ja keskinäiset levottomuudet pahenevat, huolenaiheet syvenevät. Maassamme päivitellään – erilaisista motiiveista ja näkökulmista – mitä on tapahtunut sille Suomelle, jonka tunsimme.
Tämä kirjoitus on tarkoituksellisesti lyhyt. Pituus on kannanotto. Jyrkät manifestit ja kaikkialle lonkeronsa ulottava somemölinä ovat päässeet osoittamaan, mihin niistä on.
Tulos ei ole kehuttava: oman oikeamielisyyden valossa paistattelua, somekuplan selkääntaputtelua ja pahoinvointia väärässä olevista taulapäistä. Kiihottamista ja kiihottumista.
Voisiko vuosi 2016 tuoda mukanaan vähemmän mutta punnitumpaa puhetta? Hiljaisuutta silloin, kun ei ole oikeasti sanottavaa? Pysähtymistä ja ajattelua keskeneräisten ajatusten sijaan?
Vaikka tuntuu uskaliaalta toivoa tällaista muutosta, haluan kuitenkin viitoittaa siihen suuntaan. Niinpä tarjoilen pitkällisten analyysien sijasta muutaman ajatuksen, jotka voivat parhaimmillaan liikauttaa, jos niille antaa mahdollisuuden.
Oletko yrittänyt ymmärtää toista?
Suomen kielessä sanalla “ymmärtää” on merkitysvivahde “hyväksyä”. Tämä voi aiheuttaa harmillisia sekaannuksia. Eri mieltä olevan näkemyksiä ja asenteita ei tarvitse hyväksyä. Silti niitä ja niiden perusteita voidaan yrittää ymmärtää.
Ymmärtämään pyrkiminen on tärkeää, koska se on välttämätöntä järjelliselle ajatustenvaihdolle ja siten toisen kohtaamiselle.
Ymmärtämisestäkin voidaan vääntää lyömäase ihmisten välisiin kiistoihin. Tällainen vaara on lähellä patologisoivissa selityksissä, joissa toisen mielipiteiden “ymmärretään” kumpuavan peloista, patoutumista tai muista psyykeen kolhuista.
“Ymmärtämisestä” voi tulla toisen ohittamisen väline. Ensi sijassa olisi hyvä yrittää ymmärtää toista siten, kuin hän haluaa tulla ymmärretyksi, ja katsoa mihin se johtaa.
Ymmärtämisen apuvälineenä voit kokeilla kysymystä: Mikä on se hyvä, johon toinen pyrkii? Voisiko toisen ihmisen hyvässä, ihanteissa, olla yhteneväisyyksiä siihen, mitä itse pidät arvokkaana?
Voisiko tällaisten yhdistävien tekijöiden löytäminen auttaa oivaltamaan, missä kohtaa ja miksi ajattelunne haarautuvat eri suuntiin?
Ymmärtäminen johtaa muutokseen
Pysähtyminen, tilan antaminen toiselle ja kuunteleminen voivat avata oven muutokseen. Tällainen tie on avoinna, jos toinen kokee, ettei häntä tyrmätä heti kättelyssä, ettei häntä kohdella stereotyyppisena ryhmän edustajana, että häntä kuunnellaan ja hänelle tehdään oikeutta.
Antautuminen tällaiseen kohtaamiseen saattaa myös itsesi “vaaraan”: sinunkin näkökulmasi saattavat muuttua.
Älä rakasta liikaa omia mielipiteitäsi. Älä pidä kunnia-asiana olla näkemyksissäsi horjumaton.
Mitä enemmän pyrit ymmärtämään ja pidättäydyt ylenmääräisestä kommentoinnista, sitä epätodennäköisempää on, että sinä olet se, joka onnistuu myrkyttämään keskusteluilmapiirin. Sen sijaan voit olla myönteinen ja kannustava esimerkki.
”Mitä ihmeen ymmärtämislässytystä?”
“Mitä ymmärtämislässytystä tämä on!”, saattaa joku tuohtuneena kivahtaa.
Tuohtuminen on turhaa: ymmärtämään pyrkivä ei joudu luopumaan mistään – paitsi ehkä ennenaikaisista tuomioista.
Ymmärtämään pyrkiminen ei merkitse myöskään omista mielipiteistä luopumista tai niiden relativoimista. Se ei merkitse eri mieltä olevan näkemysten hyväksymistä.
Pysähtyminen ja toisen ymmärtäminen voivat johtaa hyvin siihenkin, että näkemyserot toisen kanssa osoittautuvat luultua suuremmiksi. Ymmärtäminen voi avata silmäsi näkemään asioita, joita et olisi halunnut nähdä. Ymmärtäminen merkitsee kuvan tarkentumista.
Toisen näkemyksen tarkka ymmärtäminen ja sen torjuminen taitavalla argumentoinnilla on aina parempi, kuin toisen epäselvästi ymmärrettyjen näkemysten summittain lyttääminen heti tuoreeltaan.
Ehkä ymmärtämiseen johtanut kohtaaminen auttaa kuitenkin toista luottamaan siihen, ettei erimielisyys tarkoita sitä, että hänen persoonaansa vastaan hyökätään, vaikka eri mieltä ollaankin.
