Hyviä puhujia on Suomessa enemmän kuin tulemme ehkä ajatelleeksi. Mutta huippupuhujiin törmää harvoin. Mikä on heidän salaisuutensa? Mitkä tekijät nostavat puhujan hyvästä parhaaksi?
On muodikasta haukkua suomalaista puhekulttuuria. Eikä arvostelu osu myöskään täysin harhaan: monien viranomaisten, poliitikkojen ja yritysjohtajien puheet ovat valitettavan paperin makuisia ja kankeasti pidettyjä.
Mutta Suomessa on myös paljon hyviä puhujia. Heitä on erityisesti aloilla, joissa vaikuttava esiintyminen näkyy tavalla tai toisella puhujan tuloissa. Liike-elämän lisäksi kelpo puhujia löytää esimerkiksi tiedeihmisistä ja kirkon piiristä. Myös poliitikoista löytyy sanavalmiita ja harjaantuneita esiintyjiä.
Kahdesta puhujasta toinen oli parempi
Olen viime aikoina työssäni törmännyt toistuvasti tilanteisiin, joissa tehtävänä ei ole opettaa puhetaidon alkeita vaan sparrata jo valmiiksi hyviä puhujia vielä parempiin suorituksiin. Tällaiset tilanteet ovat johtaneet kysymään: miksi hyvien puhujien joukosta yksi koetaan vielä muitakin valovoimaisempana. Mikä tekee hyvästä puhujasta todella vaikuttavan?
Taannoin todistin kahden hyvän puhujan esiintymistä, joista toinen teki kuitenkin paremman vaikutuksen. (Olen kirjoittanut tästä laajemmin toisaalla.) Tässä tapauksessa suurin näkyvä ero tuli siitä, että vaikuttavampi puhuja malttoi sisällyttää esitykseensä vähemmän informaatiosisältöjä.
Tästä seurasi muita hyviä asioita: hän saattoi puhua rauhallisemmin ja sen myötä vaihtelevammin ja ilmeikkäämmin. Puheenvuorossa oli myös enemmän huumoria ja itseironiaa.
Nämä olivat puheenvuorojen näkyviä eroja. Mutta näiden näkyvien erojen takana lepää isompi asia: vaikuttavampi puhuja uskalsi ottaa enemmän riskejä, hän tuli henkisestä lähemmäs yleisöä – hän oli paremmin läsnä.
Ratkaisevaa on läsnäolo
Sosiaalipsykologi Amy Cuddy kertoo Presence-kirjassaan (Little, Brown and Company, 2015) tutkimuksesta, jossa oli analysoitu lähes pari sataa startup-yritysten pitchaus-puhetta. Näiden puheiden tarkoituksena on esitellä oma liikeidea tai yrityssuunnitelma ja saada sille rahoitusta.
Analyysin mukaan pitchauksen onnistumiseen vaikuttivat toki puhujan pätevyys ja puheen sisältö, mutta näitä enemmän merkitystä oli seuraavilla puhujan piirteillä: itsevarmuus, puhujan mukaavusaste ja innokkuus.
Parhaiten onnistuivat ne puhujat, jotka olivat aidosti läsnä. He eivät olleet huolestuneita oman puheenvuoronsa onnistumisesta eivätkä siitä, mitä kuulijat ajattelivat heistä. He eivät olleet hermostuneita. He tunsivat oman asiansa ja esityksensä vahvuudet niin läpikotaisin, että he saattoivat olla rohkeasti itsevarmoja. Innokkuus syntyi aivan itsestään siitä, mitä heillä oli sanottavana.
Mitä huippupuheelta odotetaan?
Pitchaus on tyypillinen esimerkki tilanteesta, jossa on paljon hyviä puhujia, mutta kuitenkin jotkut heistä erottuvat muita paremmin. Kaikki puhujat ovat huolellisesti valmistautuneita.
He osaavat asiansa, ovat harjoitelleet ja moni on saanut myös valmennusta. Rahoittajien haastavana tehtävänä on tehdä päätös, minkä puheenvuoron perusteella he uskaltavat rahojaan sijoittaa.
Cuddy esittelee havaintojaan siitä, mitä rahoittajat puhujalta odottavat:
- Rahoittajat tarkkailevat sitä, uskovatko pitchaajat omaan ideaansa (tai tuotteeseensa). Jos heidän esityksensä sisältää viitteitä epävarmuudesta, miksi rahoittajatkaan luottaisivat heille kaupiteltavaan ajatukseen.
- Rahoittajiin tekee huonon vaikutuksen, jos puhuja yrittämällä yrittää tehdä heihin hyvän vaikutuksen. Sen sijaan heidän tulee osoittaa, että he välittävät omasta ideastaan.
- Aggressiivisuus ja liiallinen intomielisyys tuntuu tyrkyttämiseltä. Rahoittaja kokee tällaisen puolustusreaktioksi.
- Puhetta ei kaada se, jos pitchaaja on vähän hermostunut. Se on inhimillistä: puhujalle tilanne on äärimmäisen tärkeä.
Puhujan keskittyminen omaan asiaansa – ei itseensä – on rahoittajalle hyvä merkki. Se myös palvelee heitä, kuulijoita, parhaalla mahdollisella tavalla.
Aggressiivinen tyrkyttäminen on luontaantyöntävää, mutta aito asiasta nouseva innostus erottaa jyvät akanoista. Itsevarmuutta ja innostusta on nimittäin vaikea teeskennellä uskottavasti. Harjaantuneet kuulijat kyllä huomaavat, jos jotain on vialla, vaikka he eivät tarkasti osaisikaan määritellä, mikä synnyttää heissä epäluottamusta.
Tie parhaaksi puhujaksi
Kaikenkattavana selityksenä Cuddy tarjoaa puhujan kykyä olla läsnä. Kyse on kyvystä tarttua hetkeen ja kertoa avoimesti ja aidosti omat ajatukseensa, paljastaa tunteensa ja osoittaa oma osaamisensa.
Kyse on riskinotosta, suojausten laskemisesta, oman itsen tuomista muiden arvioinnin kohteeksi. Mutta juuri tämä piirre erottaa loistavat puhujat hyvistä puhujista.
Kuinka läsnäolon taitoja voi oppia?
Tutustu itseesi! Sen lisäksi että osaat asiasi, puheesi on huolellisesti suunniteltu, olet tutustunut kuulijoihin, sinun pitää tuntea vahvuutesi, haavoittuvuutesi ja epävarmuutesi.
Jos tunnet itsesi ja voit hyväksyä itsesi epätäydellisenäkin, rohkenet olla kuulijoittesi edessä rohkeammin ja avoimemmin – uskallat olla läsnä.
