Ahkeruus on ilomme, mutta sillä on varjopuolensa. Kohtuullisuuden hyve on lämpimästi suositeltava eväs takataskuuun!
Kuka on suorittaja?
Suorittajat ovat usein henkilöitä, jotka tekevät työtä vuorotta. Päivä koostuu palkkatöistä, kodin töistä, harrastustöistä, vapaa-ajantöistä ja niin edelleen. Valmista syntyy, mutta elämisestä katoaa nautinto. Suorittajat eivät useinkaan osaa iloita kättensä töistä, vaan iskevät voimavaransa seuraavaan projektiin heti edellisen valmistuttua.
Suorittajan elämää leimaa usein se, että hän ei ole koskaan tyytyväinen. Ei edes silloin, kun hän saa haluamansa projektin maaliin. Suorittajat eivät usein tiedä itsekään miksi suorittavat.
Suorittaja on usein melko itsekäs ihminen. Suorittajan energiat eivät välttämättä riitä suorittamisen lisäksi läsnäoloon tai perheen kanssa olemiseen. Suorittaja ei kysy itseltään eikä muilta, jaksavatko nämä toteuttaa hänen visioitaan. Tärkeämpää on täydellisen joulun, loman tai ulkomuodon luominen.
Mistä suorittaminen on saanut alkunsa?
Suorittamisen syyt saattavat kummuta lapsuudesta. Etenkin me reilusti viime vuosituhannen puolella syntyneet lapset olemme kasvaneet ympäristöön, jossa työn tekeminen oli hyve. ”Ensin työ ja sitten huvi” iskettiin tajuntaamme jo nuorena. Yhteiskunnan yleinen ilmapiiri kannustaa myös suorittamaan. Työelämä on usein kiireistä ja kilpailuhenkistä. Vain vahvat pärjäävät ja suoriutumista mitataan numeroilla. Mitä paremmat numerot, sitä parempi suoritus.
Sosiaalinen media luo myös epärealistisia paineita arjesta suoriutumiseen. Kun toisten ihmisten some-tileillä elämä näyttää kauniilta ja täydelliseltä, syntyy paineita yltää samaan ja enemmänkin. Tätä kautta myös ihmissuhteita voi alkaa suorittaa. Viis prosessista, kunhan jälki on kaunista!
Psykologisesti ajateltuna suorittaminen saattaa olla selviytymiskeino. Suorittamisen avulla paetaan jotain, mitä ei haluta kohdata. Ikävät fiilikset on helppo sivuuttaa, kun arkeen ei enää jää minuutteja niiden kohtaamiseen. Suorittamisen taustalta saattaa löytyä pelkoa, ahdistusta tai kyvyttömyyttä kohdata omia tunteitaan.
Vähemmän suorittamista – enemmän nautintoa?
Jos tuntuu siltä, että uupumus alkaa kolkutella oven takana, kannattaa lukea seuraavat vinkit ja aloittaa vaikka näistä. On hyvä muistaa, että suorittamisesta luopuminen on prosessi. Usein se onnistuu pieni pala kerrallaan. Onnistuminen lisää rentoa fiilistä, värejä ja variaatioita tunteisiin sekä kevyempää ja onnellisempaa arkea. Uskon että nämä ovat tavoittelemisen arvoisia!
- Pysähdy nauttimaan työsi tuloksista. Tee pieni tilinpäätös siitä, miten pääsit hyvään tulokseen. Kiittele itseäsi ja niitä, jotka mahdollistivat tuloksen. Pysähdy. Edes hetkeksi.
- Lyö hanskat tiskiin. Siitäkin huolimatta, että se tuntuisi epämiellyttävältä. Harjoittele työn keskeyttämistä ja epäjärjestyksen sietämistä. Harjoitus tekee mestarin.
- Mieti mikä olisi pahin skenaario, jos jättäisit yksittäisen työn tekemättä? Mitä tapahtuisi, jos Excel-taulukko napsahtaisi kiinni? Nappaa ajatuksesta kiinni ja pureskele hetki.
- Erota työpäivistä ne asiat, jotka on pakko tehdä, ja ne, jotka voi jättää tekemättä tai tehdä hieman kevyemmällä otteella.
- Tiedosta, että tekemisessä riittää yleensä hyvä taso. Täydellisyyteen pyrkiminen ei ole realistista eikä välttämättä järkevääkään. Opettele erottamaan riittävä ja täydellinen toisistaan.
- Harjoittele sanomaan: EI
- Kysy itseltäsi: kuka käskee sinua suorittamaan? Onko sellaista henkilöä olemassakaan, vai onko kyseessä vain ajatus?
- Sulje some. Muista että kaikki ei ole sitä miltä se näyttää.
- Mieti mitkä ovat sinulle tärkeät arvot arjessa? Mieti näyttäytyvätkö ne myös käytännön tasolla kalenterissa?
- Harjoittele itsemyötätuntoa. Olet hyvä sellaisena kun olet. Varmista että oma sisäinen puheesi on lempeää ja hyväksyvää.
- Kokeile kehollisia rentoutumisen menetelmiä
Toivon sinulle tämän kirjoituksen ja näiden harjoituksien myötä rentoa, onnellista ja kepeää elämää. Epätäydellisyys on täydellisen ihanaa!
