Hyvejohtajuus-blogissa on puhuttu johtajista kyllästymiseen asti. Entä alaiset: Onko heille tarjolla jotakin? Eikö johtajuus ole tarkoitettu kaikille? ”Eläköön hyve-alaisuus!” sanoo Santi Martínez.
Monille sana johtajuus — ja varsinkin johtaminen — koskee kysymystä: Miten saan muut tekemään mitä heidän tulee tehdä? Toisin sanoen johtajuudella on tekemistä käskyjen, ohjeistusten, suunnan näyttämisen yms. kanssa. Johtaja siis määrää, johtaja käskee, ja muut tottelevat.
Hyvejohtajuuden käsite on avannut vallankumouksellisella tavalla uusia näkökulmia johtajuuskeskusteluun. Hyvejohtajuus tuo mukanaan aspekteja henkilökohtaisesta kehityksestä — henkilökohtaiseen erinomaisuuteen pyrkimisestä — tavalla, johon aikaisemmat johtajuusmallit eivät yltänneet. Siinä missä johtajuusopit yleensä jakavat varsin staattisesti organisaation sisäisen rakenteen kahteen leiriin — johtajiin ja alaisiin —, hyvejohtajuuden mukaan jokainen on kutsuttu johtajuuteen. Hyvejohtajuusmalli on dynaaminen, sillä se tukee kehitystä, liikettä eteenpäin, muutosta parempaan.
Mutta miten alainen voi olla myös johtaja? Tämän ymmärtämiseksi auttaa käsite ”hyve-alaisuus”.
Tiiviissä suhteessa johtajuuden ja alaisuuden kanssa on käsitys vapaudesta ja palvelemisesta. Palvelemisen halu on tärkeä kun ajattelee, että aito johtajuus perustuu enemmän luonteen arvovaltaan (auctoritas) kuin aseman tuomaan muodolliseen valtaan (potestas). Jos johtaja perustelee valtaansa pelkästään asemaansa vedoten, hänestä tulee helposti hirmuvaltias. Silloin johtajuudesta ei synny intoa palvella, vaan halua tulla palvelluksi, sillä hirmuvaltias samaistaa palvelemisen alaisuuteen. Alaiset eivät ole täysin vapaita, sillä tottelevaisuudessa — hirmuvaltias ajattelee — ei ole vapautta, sillä vapaus on vain kykyä tehdä mitä tahtoo.
Tosiaan usealle vapaus on kykyä tehdä, mitä haluaa. Uskon silti, että monet saisivat vahvan vapautuneisuuden tunteen, jos oppisivat haluamaan sitä, mitä he tekevät. He tunsisivät itsensä vapaimmiksi, jos vaan oppisivat tahtomaan sitä, mitä heidän tulee tehdä. Tämä asenne auttaa ymmärtämään, että alaisuudessa — tottelevaisuudessa — on aitoa vapautta.
Lisäisin, että tottelevaisuus tarjoaa suuren kentän vapauden harjoittamiselle. Kun totteleva oppii haluamaan sitä, mitä hänen tulee tehdä ja yrittää harjoittaa sen toteuttamisessa hyveitä, tottelevaisuudesta voi tulla pohja hänen henkilökohtaiselle kehittymiselleen. Silloin voimme puhua ”hyve-alaisuudesta”. Siinä alainen esimerkiksi:
- Tottelee aina ajallaan, eikä läiminlyö tehtäviään. Ja jos uskoo, ettei pysty kaikkia tehtäviä tekemään, hän ilmoittaa asiasta hyvissä ajoin. Tällä tavalla joku muu voi auttaa häntä ennen kuin se on liian myöhäistä.
- Suorittaa omat tehtävänsä hiljaisuudessa odottamatta muilta turhaa tunnustusta.
- Käyttää omia kykyjään ja etsii itse ratkaisuja ja vaihtoehtoja silloin, kun ongelmia tulee vastaan.
- On avoin jatkuvuudelle. Toisin sanoen, hän ei tee itsestään korvaamatonta.
Alussa kirjoitin, että johtajuudella on tekemistä myös palvelemisen kanssa. Sekä johtaja että alainen palvelevat. He palvelevat ensiksi sitä yhteisöä, johon he kuuluvat. He palvelevat yhteistä päämäärää, missiota, tekemällä mahdollisimman hyvin niitä tehtäviä, jotka heille kuuluu. He palvelevat myös ympärillään olevia henkilöitä.
Johtaja palvelee siis alaisiaan. Miten? Hänen tulee esimerkiksi helpottaa alaistensa tottelevaisuutta. Esimerkiksi:
- Pyytämällä kauniisti.
- Kiittämällä.
- Antamalla rakentavaa palautetta.
- Selittämällä päätösten syyt, silloin kun on tarpeen selittää. Kun johtaja antaa tehtävän, hän antaa tarpeelliset tiedot sen suorittamiseen.
- Tarjoamalla tilaa luovuudelle.
- Osoittamalla kiinnostusta antamastaan tehtävästä, sen etenemisestä ja sen tuloksista.
- Antamalla jokaiselle sopivat tehtävät, jotta kukaan ei turhaudu joko ylikuormitukseen, epäonnistumisen tunteeseen tai vastakohtana toimeettomuuteen.
Jos molemmat, johtaja ja alainen, pyrkivät palvelemaan ja toteuttamaan siinä omaa vapautaan, kummastakin tulee johtajia ja alaisia. Silloin puhumme hyvejohtajuudesta ja hyve-alaisuudesta. Puhumme samasta asiasta. Ja kumpikin huomaa, että paras tapa tulla hyväksi johtajaksi on olla ensin hyvä alainen, oppia tottelemaan.
Tässä blogissa on puhuttu johtajista kyllästymiseen asti. Entäs alaiset? Onko heille tarjolla jotakin? Eikö johtajuus ole tarkoitettu kaikille? Eläköön hyvealaisuus!
Listasin hiljattain suomen kielen sanoja, joiden alkuperäinen merkitys ei vastaa niiden nykyistä, rappeutunutta karikatyyri-merkitystä. Sana tottelevaisuus olisi sopinut listaan täydellisesti. Kiitos Santi, että ravistelet meitä hereille.
Oma suosikkini oivalluksistasi oli tämä: ”…hirmuvaltias samaistaa palvelemisen alaisuuteen.”
Suhtautumisessamme alaisuuteen näkyy suhtautumisemme johtajuuteen. Jos käsityksemme johtajuudesta on vääristynyt, niin on myös käsityksemme alaisuudesta. Ja päinvastoin.
Kiitos Jason kommentistasi. Olet oikeassa: tottelevaisuus ei ole muodissa. Eikä palveleminen myöskään ole. Se on paradoksaalista. Nyt eletään palveluyhteiskunnassa, puhutaan usein palvelujen tarjonnasta yms. mutta joskus tuntuu siltä, että aito palvelemisen henki on jotenkin unohtunut. Siksi on hyvä muistuttaa, että sekä johtajuus (tässä yhteydessä sopiikin kirjoittaa ”johtaminen”) ja alaisuus ovat kumpikin palvelemisen kaksi puolta.