Ollako sairas vai ei, kas siinä pohdittavaa, sillä välimuotoa ei ole. Ainakaan sääntöjen mukaan.
Tämä artikkeli on lyhyt ja siihen on syynsä.
- Flunssassa pää toimii vajaateholla.
- Lyhyt artikkeli kertoo tämän asian paremmin.
Tässä vähän sairaana pohdin itsekseni: lähdenkö töihin ja jaksanko koko päivän? Kunnes huomasin, että koko kysymys on väärä.
Tulisi kysyä:
- jaksanko tehdä töitä (kuinka paljon?) ja
- onko siitä hyötyä paranemisen kannalta?
Viimeisin saattaa kuulostaa hassulta, mutta koen, että tässä tilanteessa lyhyt työpäivä virkistää enemmän kuin pelkkä vuodelepo. (Toimistolla ei tällä viikolla ole muita, joten tartuntavaaraakaan ei ole.)
Sääntöjen mukaan lyhyttä työpäivää ei ole. Mutta säännöt on tehty … järkeistettäviksi.
No niin. Töissä on levätty ja nyt minä lähden kotiin rentoutumaan!
Joskus sääntöjä on pakko noudattaa. Monesti niille on tarkoitus, joka toteutuu toisellakin tavalla. Ole viisas, toimi harkiten.
Blogin Facebook-ryhmässä esitettiin mainioita näkökulmia sairastamiseen, parantumiseen ja johtamiseen liittyen. Yksi asia joka nousi esiin, ja jota lienee hyvä painottaa myös tässä, on johtajan antama esimerkki. Näin ollen johtajan tulee huomioida myös miltä toiminta näyttää ulkopuolisen silmissä, sillä johtaja asettaa toimintamalleja ja odotuksia kaikella toiminnallaan. Vaikka oman tervehtymisen (ja myös luonteen kasvun) kannalta tietty päätös olisi järkevin, voi muu organisaatio kärsiä siitä puutteellisen kokonaiskuvan vuoksi.
Hyviä pointteja Jussi. Itse sairastin sinnikkään infektiokierteen hiljan ja koin maltillisen työnteon kotoa käsin läppärillä omalla kohdallani voimavaroja antavaksi. Koska pidän siitä mitä teen halusin tehdä jotain mukavaa,joka kiinnittää huomioni pois surkeasta fyysisestä tilasta.
Lääkärinä en tätä kuitenkaan suosittele yleispätevänä neuvona:)
Heh 🙂 Juuri näin! Yleispätevää neuvoa (tai sääntöä) on vaikea antaa ja sairaustapauksessa vähiten siihen tulisi lääkärin ryhtyä. 😉 Niin paljon riippuu henkilökohtaisista tekijöistä ja muuttuvasta kontekstista.