Syyskuun 11. päivän 2001, amerikkalaisittain 9/11, piti olla tavallinen tiistai. Siitä tuli kuitenkin päivä, joka muutti peruuttamattomasti maailman suuntaa. Nyt yli kymmenen vuotta terrori-iskujen jälkeen on arvioinnin aika. Mitkä ovat 9/11:n kaksi tärkeintä opetusta, joista myös johtajuuden kannattaa ottaa oppia?
Syyskuun 2001 terrori-iskuilla on ollut merkittäviä strategisia ”ylätason” vaikutuksia maailmanmenoon, mutta vähintään yhtä vahvasti iskut (tai paremminkin iskujen käynnistämät vastatoimet) ovat vaikuttaneet yksittäisten ihmisten elämään. Olen usein ”9/11”-kirjaani kirjoittaessa joutunut pohtimaan strategisten vaikutusten suhdetta yksilötason vaikutuksiin – ja toisinpäin. Ne ovat tänä päivänä aiempaa läheisemmin kietoutuneet toisiinsa.
Miten 9/11:n käynnistämät länsimaiden mittavat vastatoimet ovat vaikuttaneet meidän jokaisen elämään? Ja toisaalta, minkälaisia strategisia vaikutuksia esimerkiksi yksittäisten amerikkalaissotilaiden tekemiset Abu Graifissa ovat saaneet aikaan?
Verkottuneissa yhteiskunnissa ja koko maailmassa yksittäisten ihmisten teot voivat olla strategisessa mielessä jopa käänteentekeviä. Moni lienee pohtinut näitä ajatuksia möys viimeaikaisten Norjan tapahtumien jälkeen.
Sama strategisen ja yksilötason yhtäläisyys nousee vahvasti mieleen, kun pohtii 9/11:n tärkeimpiä opetuksia. Molemmilla tasoilla keskeisin oppi on ammennettavissa samoista asioista. Opetukset yhdistyvät niin strategiseen kuin yksittäisten yritysten ja ihmisten johtamiseen. Opetukset ovat myös vahvasti läsnä pohtiessamme Norjan tapahtumien vaikutuksia.
Arvot vastaan terrorismi
Osama bin Laden tuskin osasi etukäteen kuvitella, miten voimakas vaikutus syyskuun 2001 iskuilla olisikaan. Strategia ”länsimaiden saattamisesta jatkuvan pelon valtaan” on toiminut. Se on toiminut erittäin hyvin.
Bin Laden luultavasti tiesi, ettei kymmenenkään lentokoneen kaappaaminen räjäyttäminen saa Yhdysvaltoja polvilleen. Ehkä bin Laden kuitenkin osasi etukäteen kuvitella sen valtaisan ylireagoinnin, jonka iskut saisivat Yhdysvalloissa sekä muualla länsimaissa aikaan. Ylimitoitetut vastatoimet suurine kustannuksineen, turvallisuuden nimissä tehdyt mittavat ja kyseenalaiset toimenpiteet sekä länsimaat vallannut pelon ilmapiiri ovat olleet nimenomaan terrorismia hyödyttäviä asioita. Niin strategisella kuin yksilötasolla.
Terrorismin pelko ei toimi, jos emme terrorisoidu eli terrorisoi itseämme. Tällöin mitataan vahvuutemme – arvojemme – todellinen luonne.
Lähes aukoton terrorisminehkäisy vaatisi yleisen ja täydellisen aseidenriisunnan kaltaisia toimia ja merkitsisi sellaista yksittäisten ihmisten kontrollia, jossa yksilönvapaudesta ei voitaisi enää puhua. Jokainen terrori-isku on joka tapauksessa tuomittava ja surullinen tapahtuma, mutta iskujen ei tarvitse aiheuttaa liiallista panikointia. Ei ainakaan silloin, jos ihmiset ja yhteiskunnat ovat vahvoja – arvoiltaan.
Perimmiltään terrorismin vastaisessa taistelussa on kyse samasta asiasta kuin johtajuuden todellisessa voimassa: oikeista ja rehellisistä arvoista. Sellaisista arvoista, joihin ihmiset oikeasti uskovat ja joiden mukaan he ovat halukkaita toimimaan.
Johtamisen tavoin suomalaisen turvallisuuden (ja turvallisuuspolitiikan) juuret ovat yhteiskunnassa ja sen arvoissa. Parhainta turvallisuuspolitiikkaa – ja johtajuutta – voidaan harjoittaa silloin, toiminta on rakentunut kestävälle arvopohjalle. Tällöin arvot voittavat terrorismin ja sen valtaisan ylireagoinnin, jonka 9/11 on erityisesti Yhdysvalloissa saanut aikaan.
Toisenlaista – huomattavasti maltillisempaa – reagointia oli onneksi nähtävissä Norjan päättäjien keskuudessa heinäkuisten veritekojen jälkeen. Norjassa suruun ei yhdistynyt paniikkia eikä kostoa. Onneksi.
Uskon vahvasti, että arvopohjaltaan vahva yritys tai yksilö on valmis kohtaamaan hyvinkin odottamattomia tapahtumia. Arvojen, ei ulkopuolisten tapahtumien, tulisi ensisijaisesti ohjata käyttäytymistä. Tällöin myös reaktiot hyvinkin poikkeuksellisiin tapahtumiin kyetään pitämään maltillisina ja järkevinä sekä eettisesti kestävinä.
Arvojensa ymmärtämiseen ja vahvistamiseen kannattaa niin yrityksen kuin yksilönkin panostaa ennen poikkeuksellista tapahtumaa. Tämä on 9/11:n toiseksi tärkein opetus.
Tärkein opetus
Ihmismieli on kummallinen. Uskomme ennakoitavaan tulevaisuuteen ja liialliseen loogisuuteen. Tulevaisuuden suhteen voimme kuitenkin olla varmoja vain yhdestä asiasta: Maailman muuttuu yleensä tavalla, jota emme pysty terveellä loogisella järjellä etukäteen ajattelemaan.
Historian valossa näyttää todennäköiseltä, että maailma on hyvin toisenlainen paikka 20 vuoden päästä kuin mitä tänä päivänä ajattelemme. Maailma voi muuttua päivässä.
Emme osanneet etukäteen kuvitella miten merkittävä tiistai syyskuun 11. päivä 2001 olisikaan. Miten yllättävästi ja nopeasti voi niin maailmanpolitiikan kuin meidän jokaisen elämän suunta silloin muuttui.
Se kuitenkin muuttui. Tämä on 9/11 tärkein opetus, jota ei johtamistoiminnassakaan tule unohtaa. Päinvastoin, menestyvällä johtajalla on oltava rohkeitakin visioita ja hänen on ajoittain kyettävä irrottautumaan liiallisesta loogisuudesta.
Syyskuun 11. päivän tulisi kannustaa meitä pohtimaan enemmän ennalta-arvaamattomia ja lähes mahdottomilta tuntuvia tulevaisuuden visioita. Aristoteleen viisautta ”On todennäköistä, että epätodennäköinen tapahtuu” ei kannata unohtaa. Tarvitsemme enemmän mielikuvitusta. Syyskuun 11. päivä – kuten koko lähihistoriamme – on opettanut meille, että hyvin rohkeilta tuntuvia tulevaisuuden ennusteita kannattaa tehdä. Ne saattavat toteutua nopeammin kuin uskommekaan.
9/11:n tulisi johtajuudessa kannustaa mielikuvitukseen ja normaalin ajattelun rajojen rikkomiseen. Sitoudumme, usein jopa lukkiudumme, liian helposti niin strategisissa suunnitelmissa kuin yksilötason pohdinnoissa ”nykyiseen toimintaan”. Ymmärrettävää, sillä tuttu toiminta on turvallista.
Oman ajattelun ja esimerkiksi ajatuksissaan mahdottomienkin rajojen rikkominen (mahdollisuuksiensa laajentaminen) on kuitenkin hyödyllistä. Sanotaanhan, että ihmisen omat ajatukset ovat hänen suurin rajoitteensa. Ilman tavallisuudesta poikkeavaa ajattelua ja toimintaa ei ole syntynyt suurmiehiä tai menestyviä yrityksiä. Eikä synny jatkossakaan.
Poikkeuksellisesti ajattelivat myös 19 lentokonekaapparia syyskuussa 2001. Heidän yksilölliset tekonsa vaikuttivat koko maailmaan – ja vaikuttavat vahvasti edelleen.
