Laihdutanko? Lisäänkö liikuntaa? Entä, jos uuden vuoden lupauksena olisikin tietoinen panostaminen sydämen sivistykseen? Sydämen sivistys syntyy sukupolvien välissä.

Vanhan sanonnan mukaan sivistys on sitä, mitä jää jäljelle, kun tiedot unohtuvat.

Sivistyksessä tärkeintä on sydämen sivistys. Olennaista silloin on ihmisen sisäinen asenne ja tapa suhtautua maailmaan ja elämään, eikä jokin tietty koulutustaso tai ulkoinen käyttäytymisen malli. Pään sivistys seuraa hyvää koulutusta ja tukee siten laajaa asioiden ymmärrystä. Sydämen sivistys ei ole välttämättä saanut koulutusta, vaan on syntynyt elämän keskellä. Sydämen sivistys on hiljainen, elämää ylläpitävä nöyrä asenne, johon kuuluu oikeudenmukaisuus ja aito lähimmäisen huomioiminen.

Ajatus sydämen sivistyksestä alkoi askarruttaa mieltäni, kun isäni todettiin pari vuotta sitten sairastavan Alzheimerin tautia. Lopulta syvästi dementoituneen isäni elämä päättyi viime syyskuun lopussa lähes 95 vuoden ikäisenä. Muistan hyvin isäni vahvat miehuusvuodet. Hän oli tunnollinen ja ahkera työntekijä. Hän oli vastuullinen aviomies ja perheenisä. Sitten muutamassa vuodessa tapahtui se, mikä tapahtuu ennemmin tai myöhemmin jokaiselle meistä Viktor Franklia lainaten: ”Kaikki, mitä ihmisellä on, voidaan ottaa häneltä pois. Vain se, kuka ihminen on, se pysyy.”

Sain seurata läheltä, kuinka isääni ”riisuttiin”. Kohtasin tuolloin omien tuntojeni lisäksi neljän aikuisen tyttäreni ja lastenlapsiemme mielenliikkeitä ja suhtautumista perin hauraiksi tulleisiin vanhempiini. Lapsemme herättivät usein keskustelun siitä, mitä he olivat jutelleet viimeksi puhelimessa mummin kanssa hänen voinnistaan ja papan tilanteesta.

Kiireisestä työstään ja äidin roolistaan huolimatta tyttäret pakkautuivat monena lauantaina lastensa kanssa autoon ja matkustivat Tampereelta Jyväskylän tapaamaan isovanhempiaan. Myöhemmin saimme vaimoni kanssa kuulla heidän yksityiskohtaiset selostukset siitä, mitä kaikkea he olivat kohdanneet ja jutelleet isovanhempien luona käydessään. Kuulimme elävää tarinaa siitä millainen oli isopapan ilme, kun 4-vuotias Emilia istui hänen syliinsä ja antoi hänelle piirustuksensa.

Isän ja äidin 65-vuoden mittainen avioliitto on nyt päättynyt. Äiti on yksin ja kaipaa syvästi puolisoaan. Olemme yrittänyt kertoa äidille, että hänen olemassaolonsa isän kuoltua on meidän koko perhekunnalle entistäkin merkittävämpi asia. Hänen olemassaolonsa on koko jälkipolvelle sydämen sivistyksen lähde vieraillessamme hänen luonaan ja osoittaessamme rakkauttamme häntä kohtaan. Enpä usko, että neljä tytärtämme ja heidän lapsensa ovat kovin halukkaita tapaamaan omia vanhempiaan myöhemmin vanhoina ja sairaina, jos me vanhempina olemme välipitämättömiä omia vanhempiamme kohtaan.

Pitkän konsultti- ja kouluttajaurani myötä olen vakuuttunut, että perhe-elämä tarjoaa mitä erinomaisimman sydämen sivityksen ja johtajuuden oppimisympäristön. Onhan perhe alati muutosprosessissa, jolloin siihen luonnollisina asioina kuuluvat luopumisen suru, uuden ahdistus ja pelko, mutta myös läheisyyteen ja saavutuksiin liittyvät ilon ja onnen kokemukset. Näin ihmisen kasvu perheessä parhaimmillaan näkyy näkökulmien laajentumisena, suvaitsevaisuuden kasvuna, arvojen selkiytymisenä, armahtavaisuutena itseä, puolisoa ja lapsia kohtaan, rakastamaan oppimisena.

Sydämen sivistykseen kuuluu vahva eettisyys. On turha mainostaa Suomea hyvinvointi- ja sivistysvaltiona, jos me unohdamme vanhuksemme yksinäisyyteen lukkojen taakse. Epäinhimillisyytemme kertoo siitä, että sydämen sivistys on meistä kaukana. Sydämeltään sivistynyt ihminen ei pelkää sairaiden ja unohdettujen kohtaamista, vaan hän uskaltaa katsoa kärsivää lähimmäistään silmiin. Hän uskaltaa tarttua kädestä heikkoa ja avutonta ja antaa hänelle turvaa ja hellyyttä. Sivistykseen kuuluu, että heikommankin elämä voi olla elämisen arvoista.

Myös hyvään johtajuuteen kuuluu vahva eettisyys, joka ilmenee erityisesti oikeudenmukaisuutena, koska johdon tehtävä on huolehtia omistajien, asiakkaiden ja henkilökunnan tyytyväisyydestä. Usein näiden kolmen tyytyväisyyden taustalla voi olla hyvinkin erilaiset vaatimukset ja odotukset. Tämä tekee johtajuudesta haasteellisen. On epäoikeudenmukaista johtajuutta huolehtia yhden kohderyhmän tyytyväisyydestä toisten kustannuksella.

Sydämen sivistystä omaava johtaja ei luovu kovienkaan paineiden alla oikeudenmukaisuudestaan.

Muita juttuja

11 thoughts on “Sydämen sivistys

  1. Kiitos Teuvo hyvästä kirjoituksesta.

    Puhuimme juuri tänään yhden seurakuntalaisen kanssa kouluttamattoman ”mökin muorin” ja yliopistokoulutetun papin mahdollisuuksista välittää hyvää sanomaa eteenpäin ja taidankin kopsata kirjoituksesi hänelle rohkaisuksi uudelle vuodelle..

    Eiköhän sitä taas kauppahallissa joku päivä kohdata 🙂

  2. Kiitos tärkeästä teemasta, Teuvo! Kuten Martin Luther King lausui, että ihmisen (ja etenkin johtajan) arvo mitataan elämän vaikeimpina hetkinä, silloin vain sydämen sivistys auttaa: ”The ultimate measure of a man is not where he stands in moments of comfort and convenience, but where he stands at moments of challenge and controversy.”

Comments are closed.