Artikkelisarja japanilaisten samuraiden moraalikoodistosta ja sen ilmenemismuodoista nykyaikaisessa liikkeenjohtamisessa jatkuu. Tällä kertaa käsitellään Bushidon viidettä hyvettä ”rehellisyys”. Kirjoittaja Tapio Falck on tutkinut rehellisyyttä suomalaisessa ja virolaisessa liikkeenjohdossa. Björn Wahlroosin lisäksi puhutaan doupatuista hevosista.
Termiä samurai käytettiin eliitti- ja soturiluokasta, joka vaikutti Japanissa yli 1000 vuoden ajan 700-luvulta aina vuoteen 1868. Nämä soturit kehittivät ehdottomaan kunniaan ja tiukkaan käyttäytymistä sääntelevään normistoon perustuvan ja sille täysin omistautuneen eettisen koodiston, joka tunnettiin nimellä Bushido eli ”soturin tie”.
Bushidon moraalisen koodiston selkärankana olivat seitsemän hyvettä, jotka olivat: oikeamielisyys, rohkeus, myötätunto, kunnioitus, rehellisyys, kunniantunto ja lojaalisuus. Nämä hyveet ja niiden mukaan eläminen oli jokaisen samurain kunnia-asia ja näitä periaatteita tuli noudattaa tinkimättä niin sodan kuin rauhankin aikana.
Samurait ja rehellisyys
Samuraille tämä hyve merkitsi vilpittömyyttä, moraalia ja kunniallista toimintaa. Samurain tuli aina yrittää tehdä parhaansa kaikkien kykyjensä mukaisesti kaikissa olosuhteissa.
Samuraille jonkin asian ääneen sanominen oli samaa kuin sen tekeminen. Sanavarastoon ei kuulunut ilmaisuja kuten ”lupaan” tai ”vannon”, sillä ei ollut tarpeen korostaa enää asioita, joista oli jo sovittu. Asiat vain toteutettiin sen mukaisesti, mitä oli päätetty. Samurain sana olikin luotettava ja sillä oli erittäin suuri painoarvo. Kirjallisia sopimuksia ei tarvittu ja niiden vaatiminen olisikin ollut suuri loukkaus. Japanilainen sananlasku ”Samurailla ei ole kahta sanaa” ilmaisee tämän periaatteen suurenmoisesti.
Soturin tien mukaisesti valehtelemista pidettiin pelkuruuden osoituksena ja sitä kautta kunniattomana käytöksenä. Samurain sana sinetöi asian totuudenmukaisuuden eikä mitään valaa normaalisti vaadittu. Samurait eivät koskaan vannoneetkaan valaa käsi raamatulla kuten länsimaissa on ollut tapana lausunnon totuudenmukaisuuden sinettinä.
Tsunetomo Yamamoto (1659-1719) kertoo vuonna 1716 kirjoittamassaan yhdessä kuuluisimmasta samuraikoodistoa käsittelevässä teoksessa Hagakure esimerkin siitä, kuinka vakavasti tähän asiaan suhtauduttiin:
Morooka Hikoemon kutsuttiin todistamaan eräään liiketoimen oikeellisuuden vuoksi ja häntä pyydettiin vannomaan jumalien nimeen totuuden esiin saamiseksi. Mutta hän sanoi: ”Samurain sana on metalliakin kovempi. Koska olen aina kirkastanut koko mieleni tähän periaatteeseen, mitä enempää voivat jumalat tai Buddhat tehdä?” ja vannominen peruttiin. Tämä tapahtui kun hän oli 26-vuotias.
Samurai-ajan rehellisyyskäsitystä voidaan hyvin pitää eräänlaisena rehellisyyden ihanteena, ideaalina. Tämä ei tietenkään tarkoita, että silloinkaan kaikki ihmiset olisivat eläneet tuon kunniakoodiston mukaisesti. On kuitenkin mielenkiintoista tarkastella maailman menoa tänään noiden sen aikaisten arvojen valossa. Mitä syitä tähän henkiseen ”konkurssiin” sitten voisi olla?
Rehellisyyden taantuma
Meneillään oleva Eurooppaa ja miltei koko maailmaa ravisteleva taantuma lienee paras makrokokoinen esimerkki rehellisyyden konkurssista. Paitsi ahneus myös epärehellisyys on aiheuttanut olemassa olevan tilanteen. Kreikan tilannetta puntaroidaan kaikissa tiedotusvälineissä päivittäin. Olemme kaikki saaneet kuulla mitä uskomattomampia tarinoita oman edun tavoittelusta.
Jo itse Euroalueeseen liittymiseen näyttää liittyvän useita ei-niin-vilpittömiä toimia. Näyttääkin siltä, että Etelä-Eurooppan maissa esimerkiksi verottajan huijaaminen on enemmänkin luettavissa ansioluetteloon kuuluvaksi asiaksi kuin häpeälliseksi käytökseksi.
Eräs ystäväni palasi juuri lomamatkalta Kreikasta ja kertoi, että kuitin saaminen ostoksista ravintoloissa ja useimmissa kaupoissa oli edelleen työn takana. Samoin oli tilanne, jos halusi tinkiä ostoksista kaupoissa. Alennus järjestyi mutta ainoastaan, jos kuittia ei tarvinnut kirjoittaa.
Uskomaton tapaus Kreikan valtiontalouden ongelmista paljastui elokuussa kun selvisi, että noin 9 000 yli 100-vuotiasta kreikkalaista saa tilastojen mukaan parhaillaan eläkettä. Ongelmaksi muodostuu se, että viimeisimmän, vuonna 2001 toteutetun väestönlaskennan mukaan Kreikassa on kuitenkin vain alle 1 700 yli 100-vuotiasta henkilöä. Turhia eläkkeitä on maksettu kymmenen vuoden aikana kaiken kaikkiaan jopa kahdeksan miljardin euron verran. Kyseiset eläkkeet ovat menneet kuolleille kreikkalaisille mutta käytännössä rahat ovat menneet kuolleiden sukulaisille. Samanlainen tapaus paljastui kesällä myös Italiassa.
Onko mikään ihme, että talous on kuralla jos ihmisten ja koko valtion vilpittömyyden taso on tämä?
Kulttuurilliset erot
Eri kulttuureissa rehellisyyteen suhtaudutaan jonkin verran eri tavalla kunkin kulttuurin historiallisista ja henkisistä viitekehyksistä riippuen. Vanha sanonta eurooppalaisen ja afrikkalaisen ihmiskäsityksen eroista sanookin: ”Euroopassa ihminen oletetaan rehelliseksi kunnes hän omalla toiminnallaan todistaa olevansa epärehellinen. Afrikassa ihminen oletetaan epärehelliseksi kunnes hän omalla toiminnallaan todistaa olevansa rehellinen.”
Jos elää yhteiskunnassa, jossa valtaapitävien ainoa toiminnan motiivi on oman varallisuuden kasvattaminen, olisi varsin ihmeellistä, jos useimmat ihmiset eivät menettelisi samalla tavoin. Onneksi tuskin kukaan meistä Suomessa joutuu turvautumaan epärehellisyyteen voidakseen pitää perheestään huolta. Näin voi tilanne olla monissa muissa maissa.
Tarrautuminen materiaan
Yhä enemmän ja enemmän meitä kaikkia arvotetaan sen mukaan kuinka paljon erilaisia asioita me omistamme. Hyvä palkka ja turvallinen työ eivät enää ole tarpeeksi. On lisäksi omistettava erilaisia asioita, jotta voisi tuntea itsensä hyvinvoivaksi ja menestyneeksi. Voi tuntea kuuluvansa johonkin määrättyyn joukkoon ihmisiä. Enemmän on parempi, uskotaan. Tämä johtaa vääjäämättä osan ihmisistä kohdalla epärehellisyyteen, koska normaalilla työllä ylimitoitetut materiaaliset tarpeet eivät tule välttämättä tyydytettyä.
Epärehellisyys voi olla aluksi pientä, melkein huomaamatonta kuten ylimääräisten kilometrien laittamista matkalaskuun tai ”pimeän” remonttityön tekemistä, tai myös teettämistä. Lähes kaikki meistä ovat syyllistyneet tähän jossain vaiheessa elämäämme. Kuitenkin moraali on pohjimmiltaan jokaisen ihmisen sisäinen asia. Anishinabe-intiaanien sanoin: ”On pienempi ongelma olla köyhä kuin epärehellinen.”
Kunniallinen toiminta ja roolimallit
Jos tarkastellaan julkisuuden henkilöitä millä tahansa yhteiskunnan alalla, on valitettavan helppoa tehdä nopeasti samansuuntaisia johtopäätöksiä: valta ja tulokset ratkaisevat, ei se miten ne saavutetaan. Politiikka, urheilu, yritysmaailma… lista jatkuu loputtomiin.
Ei kai esimerkiksi USA:n senaatin toimia voi kovin hyvällä katsoa talouskriisin hoidossa viime kesänä. Kaikki jätettiin aivan viimeisimpään hetkeen koska poliittista peliä pidettiin tärkeämpänä kuin talouden nopeaa elvyttämistä. Valta koettiin tärkeämpänä kuin asioiden nopea ja tehokas hoito.
Osataan sitä meilläkin
Yritysmaailmamme suuri vaikuttaja Björn Wahlroos on värikkäine lausuntoineen vähän väliä median ja ihmisten ihmeteltävänä. Hänen lausuntonsa kuten ”yrityksellä ei voi olla moraalia” ja ”yrityksen johdon ainoa tehtävä on ainoastaan omistajiensa varallisuuden lisääminen” ovat ylittäneet uutiskynnyksen.
Nämä lausunnot ovat tietysti täysin linjassa liiketalouden oppikirjojen (esim. Ross et al. Corporate Finance Fundamentals, 2008) antamien määritelmien kanssa. Mutta sisältyykö yritysjohtamiseen ja syvälliseen rehellisyyden mieltämiseen jotain muuta sellaista, joka luotaa syvälle juurtuneita arvoja?
Viime päivinä Suomessa ja Ruotsissa on noussut kohu Nordean konsernijohtajan Christian Clausenin luksusasunnosta ja muhkeista eläkejärjestelyistä samaan aikaan kun yhtiö vähentää voimakkaasti työntekijöitään. Björn Wahlroos on puolustanut Clausenia sanankääntein, jotka ovat lisänneet ihmisten närkästystä.
Wahlroos toteaa, ettei pidä Clausenin etuja liioiteltuina ja päinvastoin hän mielellään nostaisi Clausenin palkkaa. Haastattelussa hän sanoikin: ”Ihmisten pitää asua jossain. Toimittajalle 250 neliömetriä voi kuulostaa paljolta, mutta Christian johtaa Euroopan viidenneksi suurinta pankkia. Haluan nostaa hänen palkkaansa, jotta hän voisi ostaa halutessaan lisää asuntoja Tukholmasta.”
Moni varmaan miettii, onko tämä todella se viesti, jonka Nordea haluaa lähettää asiakkailleen kun se samaan aikaan suunnittelee vähentävänsä työvoimaansa 2 000 työntekijää neljässä maassa historiansa parhaan tuloksensa jälkeen? Voiko tämä tapaus johtaa massiiviseen asiakaspakoon suoraan kilpailijoiden leiriin? Olisiko päinvastainen menettely kuten esim. irtisanomisten välttämistalkoisiin liittyminen hyvä markkinointikeino näinä aikoina saada lisää uusia asiakkaita?
Tämä esimerkki ei välttämättä kerro rehellisyyden puutteesta vaan yhteiskunnan roolimallien käytöksen suuntautumisesta. Ihmiset kokevat hallituksen puheenjohtajan lausunnot arrogantina ja yleisestä tilanteesta piittaamattomina. Edo-kauden kuuluisa samurai ja sotilasstrategi Daidōji Yūzan kirjoittaa teoksessaan Budoshoshinshu samurain vaatimattomuudesta seuraavasti: ”Haukka, vaikka kuinka nälkäinen, ei syö jyviä; Soturi, vaikka ei olisikaan syönyt, kantaa mukanaan hammastikkua.”
Viime päivinä olemme myös saaneet ihmetellä Mehiläinen-konsernin veroparatiisijärjestelyjä mediassa. Edelleenkin, kaikki on nykylainsäädännön mukaan täysin laillista mutta voidaanko silti sanoa yrityksen menetelleen täysin rehellisesti?
Urheilu
Urheilussa jos missään tulokset ovat autuaiksi tekeviä sillä ihmiset haluavat joka vuosi nähdä suurempia, voimakkaampia ja nopeampia mestareita kuin edellisinä vuosina. Parempia tuloksia suorastaan vaaditaan eikä ketään kiiinnosta se, kuinka ne on saavutettu. Tämä on tietysti johtanut todella mittavaan dopingin käyttöön kaikissa lajeissa. Mielestäni urheilussa aletaan olla muinaisten roomalaisten aikoja vastaavassa tilanteessa. Erilaiset extreme-lajit valtaavat lisäksi alaa.
Muistan itse aikoinani nuorena idealistisena urheilijana keskustelleeni usein edesmenneen moukarinheiton olympiavoittaja Juha Tiaisen kanssa tästä asiasta, koska treenasimme samalla salilla. Itse halusin kovin uskoa, että Elovenalla voisi päästä huipulle. Juha lupasi sitten kerran ostaa minulle pullon viskiä, jos pystyisin nimeämään kesäolympialajin, jossa ei käytetty dopingia laisinkaan.
Pitkän mietinnän jälkeen minulla välähti ja uskoin olevani vedon voittaja. Sanoin Juhalle, että olympiaratsastuksessa ei varmuudella käytetä mitään, koska ratsastaja ei tarvitse voimaa (steroidit), piristeitä (efedriini) eikä rauhoittavia (betasalpaajat) parantaakseen suoritustaan. Juha vastasi lakoniseen tyyliinsä: ”Joo, oot Tapsa oikeessa MUTTA ne hevoset on doupattuja.”
Viskipulloa ei koskaan näkynyt.
Mistä oikea rehellisyys kumpuaa?
Eivät kaikki muinaiset samurait varmasti olleet rehellisiä, olisi naiivia uskoa niin. Kuitenkin, heidän saamansa perusteellinen ja arvoihin perustuva vuosien mittainen koulutuksensa tuotti todennäköisesti enemmän hyvällä moraalilla varustettuja yksilöitä kuin hylkiöitä.
Lisäksi täytyy muistaa, että moraalisääntöjen rikkominen johti yleensä seppukuun (rituaaliseen itsemurhaan joko viranomaisten tai isännän määräyksestä) tai joutumiseen yhteiskunnan ulkopuolelle Roniniksi eli isännättömäksi samuraiksi. Tämä tietysti ”helpotti” rajan oikealla puolella pysymistä.
Vanhempien osuus rehellisyyden omaksumisessa on ehdottoman tärkeää. Jo nuorena kasvanut moraalinen selkäranka on suurella todennäköisyydellä riittävän vahva vastustaakseen myöhemmin elämässä vastaan tulevia houkutuksia. Ystäväpiiri vaikuttaa tietenkin meihin kaikkiin myöhemmin elämässä mutta jos pohja on vahva ja olemassa, ei todennäköisesti niin helposti hakeudu sellaisten ihmisten seuraan, joilla on täysin erilainen moraalikäsitys oikeasta ja väärästä.
Lopuksi, vallitsevat yhteiskuntaolot vaikuttavat ihmisten rehellisyyskäsitykseen voimakkaasti. Lienee esimerkiksi melko turha mennä kertomaan keskivertoitalialaiselle, ettei ole kunniakasta ”muistaa” tärkeää virkamiestä mehevällä joululahjalla vastapalveluksen saamisen toivossa kun oma pääministeri samaan aikaan on pyörittänyt koko maata ja siinä sivussa Eurooppaa omien lahjus- ja seksiskandaaliensa kanssa.
Jos todella tarvitsemme jotain epätoivoisesti tällä hetkellä maailmassa on se eettisten ja moraalisten arvojen renesanssi.
Rehellisyys modernin liikkenjohtajan silmin
Nykyaikaisessa liike-elämässä rehellisyyden ymmärtämistä ei voi millään erottaa muinaisten samuraiden periaatteista: Älä valehtele, älä ole epärehellinen, äläkä huijaa! Tämän tulee olla jokaisen liikkeenjohtajan koko moraalisen toiminnan perusta ja selkäranka.
On myös olemassa toisenlaista rehellisyyttä, jota mielestäni yleensä väheksytään liike-elämässä. Se ei katso asioita oikean ja väärän näkökulmasta mutta käsittelee älyllistä rehellisyyttä. Nämä ovat yleensä epämieluisia seikkoja, joihin liikkeenjohto törmää eri tilanteissa. Epäpätevä kolleega, omaa yritystä selkeästi parempi kilpailija tai yhtiön sisällä oleva ongelma, johon ei ole poliittisesti korrektia ratkaisua.
Hyvejohtaja näkee kuitenkin asioiden oikean olotilan ja on valmis toimimaan sen mukaisesti, jotta ongelmat eivät pääse kasvamaan ja vaikeuttamaan organisaation operatiivista toimintaa ja tuhoamaan henkilöstön motivaatiota.
Rohkeus suomalaisessa ja virolaisessa liikkeenjohdossa
Omassa tutkimuksessani tarkastelin suomalaisen ja virolaisen rakennus- ja kiinteistöalan ylimmän johdon eettisiä ja moraalisia toimintatapoja. Rehellisyyden osalta tulokset antoivat mielenkiintoisia indikaatioita molempien yhteiskuntien kulttuurillisista ja historiallisista eroista.
Kysymyksissä (K) pyydettiin arvioita asteikolla 1-5:
K1. Jotta pystyisin hoitamaan uudet liiketoiminta-alueet menestyksekkäästi, joudun joskus tekemään kompromisseja henkilökohtaisten periaatteitteni kanssa.
K2. Organisaationi työntekijät tietävät, että olen täysin vilpitön kaikkien kanssa kaikissa toimissani.
K3. Jos tehtävään päätökseen liittyy puoleltani henkilökohtainen ystävyys, on minun erittäin vaikea tehdä kyseistä päätöstä.
K4. Pienten ”valkoisten valheiden” käyttö silloin tällöin ei ole vaarallista koska kaikki kilpailijammekin tekevät samoin koko ajan.
1= Voimakkaasti eri mieltä
2= Eri mieltä
3= En osaa sanoa
4= Samaa mieltä
5= Voimakkaasti samaa mieltä
Tulokset kertoivat seuraavaa:
Arvo | Kysymys | Keskiarvo FIN | Keskiarvo EST | Ideaali arvo |
Rehellisyyden säilyttäminen koko ajan | K1 | 2.2 | 3.6 | 1 |
Vilpittömyyden ymmärtäminen | K2 | 4.2 | 3.6 | 5 |
Päätösten tekeminen oikeista syistä | K3 | 1.9 | 3.2 | 1 |
Rehellisyyden vaatiminen koko ajan | K4 | 1.9 | 3.2 | 1 |
Suomalaisten johtajien vastaukset olivat hyvin johdonmukaisia ja viestittivät rehellisyyden hyvästä ymmärryksestä. Johtajien mielestä he pystyivät säilyttämään henkilökohtaiset arvonsa johtajatyöskentelyssään melko hyvin. He myöskin kokivat voimakkaasti, että heidän kollegansa luottivat heihin ja pitivät heitä vilpittöminä. Heillä ei myöskään tuntunut olevan ongelmia tilanteiden, joihin liittyi henkilökohtainen ystävyyssuhde, hoitamisessa. Suomalaiset johtajat myöskin ”painostivat” organisaatioittensa ihmisiä olemaan rehellisiä koko ajan.
Virolaiset johtajat sen sijaan tunsivat, että heidän oli joskus vaikeaa säilyttää henkilökohtaisia arvojaan liikkeenjohdollisten päätösten puristuksissa. He olivat melko varmoja siitä, että heidän organisaationsa pitivät heitä vilpittöminä toimissaan. Heidän oli suomalaisia kollegoitaan vaikeampi selviytyä tilanteista, joihin liittyi henkilökohtainen ystävyys. Virolaiset johtajat eivät myöskään panneet kovin paljon painoarvoa organisaation ihmisten rehellisyyden korostamiseen ja vaatimiseen.
Virolaiset johtajat selkeästi etsivätkin vielä todellista identiteettiään johtajina koska he eivät täysin näe tai ymmärrä omaa statustaan organisaationsa työntekijöiden keskuudessa. Tämä saattaa johtua siitä, että korkeiden eettisten ja moraalisten arvojen asettaminen organisaatiolle ja varsinkin itse niiden eläminen joka päivä ei ole vielä täysin ”imeytynyt” suhteellisen nuoreen businesskulttuuriin.
Suunta on kuitenkin ehdottoman oikea.
***
Mielenkiintoista lukemista:
Nojonen, Matti. Jymäyttämisen taito. Gaudeamus. 2008. Mielenkiintoinen teos kiinalaisten strategiaoppien keskeisestä ominaisuudesta – harhauttamisesta.
Sisson, Mark. The Primal Blueprint. Primal Nutrition, Inc. 2009. Holistinen ihmisen evoluutioon perustuva lähestymistapa oikeaan ravintoon, harjoitteluun ja elämäntapaan.
Trump, Donald J. The Way to the Top. The Best Business Advice I Ever Received. Crown Business, New York. 2004. 154 tunnettua business-johtajaa antaa erinomaisia neuvoja menestykseen.
Von Klausewitz, Carl. On War. Wordsworth Editions Limited, UK. 1997. Klassinen teos sodasta ja strategiasta.
Kirjoitussarjan seuraavassa osassa käsitellään bushidon kuudetta hyvettä ”kunniantunto”, sen alkuperäistä bushidon mukaista merkitystä ja sen nykyaikaisia ilmenemismuotoja modernissa liikkeenjohdossa.