Rakkaus oppiaineeseen ja rakkaus opiskelijaan. Tämä kaksoisrakkaus on suurten opettajien salaisuus. Periaate on sovellettavissa työhön kuin työhön.
Pian alkaa rakkauden filosofian kurssini Helsingin yliopistossa. Ilokseni sain kuulla, että ilmoittautuneita on jopa enemmän kuin viime vuonna, jolloin puhuttiin jo opiskelijaryntäyksestä.
Tällä kertaa sukupuolijakauma on tasapanoisempi kuin viimeksi, kiusottelevien kollegojeni harmiksi.
Kollegojeni hyväntahtoisessa vinoilussa oli kuitenkin vinha perä. Eräs miesopiskelija oli kertonut online-palautelomakkeessa ilmoittautuneensa kurssille, koska hän uskoi sen olevan hyvä paikka ”tavata naisopiskelijoita”.
Respect.
Pelimies.
Varmasti löysi mielenkiintoisempaa seuraa kuin snägärillä.
Hakiessani aikoinaan opettajakoulutukseen kolmihenkinen haastettelukomitea kysyi minulta, minkälainen on hyvä opettaja.
Vastaus oli harjoiteltu.
Rakkaus oppiaineeseen ja rakkaus opiskelijaan. Tämä kaksoisrakkaus on suurten opettajien salaisuus.
Osui ja upposi.
Ajatus ei tietenkään ollut omani. Tuskin olen koskaan sanonut tai kirjoittanut mitään omaperäistä. Lähes kaikki on lainatavaraa. Kerroin, että olin kuullut tuon Boston Collegen filosofian professorilta Peter Kreeftiltä. Alkuperäisessä muodossaan se meni kutakuinkin näin:
Love of subject and love of student. This double love is the secret of all great teachers.
Ajatus on jäänyt pysyvästi mieleeni. Edelleen palaan siihen usein. Koen, että se toimii hyödyllisenä kiintopisteenä.
Jos opetettavaan aineeseen ei osaa suhtautua intohimolla, on vähemmän jaettavaa. Jos taas ei pidä ihmisistä, on vähemmän kenen kanssa jakaa.
Jos et ole matkalla mihinkään, sinulla ei voi olla matkakumppaneita.
Itse olen vasta pedagogisen urani alkupäässä, mutta toivomukseni on, etten koskaan kadottaisi suuntaa.
Periaatteen paras puoli on se, että se on helposti sovellettavissa mihin tahansa ammattiin.
Sillä on kolme muuttujaa, joita vaihtamalla sen voi upottaa omaan elämäntilanteeseensa. Muuttujat ovat ala, ihmiset ja ammatti. Näin:
Rakkaus [ala] ja rakkaus [ihmiset]. Tämä kaksoisrakkaus on suurten [ammatti] salaisuus.
Kokeile. Mitä saat tulokseksi?
Tässä olet onnistunut ilmaisemaan Jeesuksen antaman rakkauden käskyn sisällön, joka sopii kaikkeen. Rakasta Herraa sinun Jumalaasi yli kaiken ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi! Kiitos Sinusta! Terv. Liisa G.
Hei Liisa, kiitos ystävällisestä palautteestasi! Ja tervetuloa sivustolle. Voidaan tosiaan ajatella, että Peter Kreeftin määritelmässä näkyy lähimmäisenrakkauden rooli, mutta itse en löydä siitä Jeesuksen kaksoiskäskyn ensimmäisetä osaa (rakasta Jumalaa).
Voidaan ajatella, että Jumalan näkeminen aiheena on mahdotonta, mutta minä näen siinä persoonan,tai oikeastaan kolmekin, joihin itselläni on ensisijainen suhde. Persoonat ovat kolmiyhteinen Jumala, joka on lempiaiheeni. Kun suhteeni Jumalaan on syventymässä, ovat muut puheenaiheetkin toissijaisia. Kyseessä ei siis voi olla uskonto vaan suhde. Suhteessa Jumalaan Isä Jumala on ensin rakastanut ihmistä, sitten Poika on toteuttanut Isän tahdon lunastaakseen syntisen, yösnoussut ja lähettänyt Auttajan, Pyhän Hengen. Pyhä Henki puolestaan auttaa, ohjaa, tukee, johtaa ja vahvistaa ihmistä Jumalan lapseudessa. Kuten huomaat, on tämä lempiaiheeni ja rakastan sitä. Ennen kuin Jumalan Sana/ Raamattu muuttui minulle rakkaaksi olisin voinut sanoa näinkin: ”Rakkaus Egyptin muinaisten Faraoiden historiaan ja rakkaus arkeologian opiskelijoihin. Tämä kaksoisrakkaus on suurten egyptologien salaisuus.” Nyt kuitenkin Jumala on saanut ensisijan ja on ensisijainen rakkauteni kohde. Terveisin Liisa
”Rakkaus Egyptin muinaisten Faraoiden historiaan ja rakkaus arkeologian opiskelijoihin. Tämä kaksoisrakkaus on suurten egyptologien salaisuus.”
Tuohan kuulostaa loistavalta!
Vaikea kuvitella, että se olisi millään tavalla esim. hengellisen elämän kanssa ristiriidassa.
Eräs ystäväni kirjoitti näin:
”Rakkaus kirjallisuuteen ja rakkaus lukijoihin. Tämä kaksoisrakkaus on suurten kirjailijoiden salaisuus.”
Kokenut opettaja sanoi minulle urani alkuvaiheessa: Muista että sinun pitää rakastaa oppilasta enemmän kuin opetusaihetta. Olen elännyt sen ohejeen mukaan. Molemmat ovat tärkeät, mutta toinen ehkä kuitenkin tärkeämpi.
Tähän on helppo yhtyä, Lili-Ann. Joku voisi väittää, että rakkaus ihmisiin on elämässä tärkeintä. Joten on vain looginen johtopäätös, että myös kaksoisrakkausperiaatteen kahdesta elementistä toinen on ensisijainen – mutta molemmat tärkeitä.
”Johtaja on enemmässä tai vähemmässä määrin unelmoija. Vanhemmilla on unelmia lapsilleen, opettajilla on unelmia oppilailleen, työnantajilla on unelmia työntekijöilleen ja poliitikoilla on unelmia (ei ideologisia fantasioita) kansalaisilleen.”
http://www.hyvejohtajuuskirja.fi/suurisieluisuus-3/
Ehkä opetettava aihe on siten rakentamassa tuota opettajan suurta unelmaa oppilailleen? 🙂
Jep, kyllä löytyy. Ihmisrakkaus ja rakkaus siihen mitä opetan, minun tapauksessani kieliin. <3