Potkut naisjohtajuudelle!

Onko naiseus tai äitiys merkityksellinen tekijä johtamisessa? Kirsi Pihan Äitijohtaja ja Caitlin Friedmanin ja Kimberly Yorion Hyvä pomo vai hankala akka herättävät ristiriitaisia tunteita.

Yritin ensin peräti kolme kuukautta motivoitua lukemaan johtotehtävissä toimiville naisille suunnattuja kirjoja, Kirsi Pihan Äitijohtaja (Talentum 2011) ja Caitlin Friedmanin ja Kimberly Yorion Hyvä pomo vai hankala akka – naisen opas johtajuuteen (Talentum 2006). En onnistunut, vaikka kuinka yritin. Ne nukkuivat yöpöydälläni ja retkeilivät kanssani Kanarialle ja takaisinkin.

Lopulta yritin värvätä paria tuttua naisjohtajaa lukemaan kirjoja puolestani. En onnistunut siinäkään. Tulinkin siihen johtopäätökseen, että minulle ja useammalle tuntemalleni suurtenkin yritysten johtotehtävissä toimiville naisjohtajille naiseus ei ole merkityksellinen tekijä johtamisessa tänä päivänä. Ei äitiys eikä naiseus.

Teemme työtämme, huolehdimme lapsistamme ja värjäämme ripsiämme. Miehet puolestaan tekevät työtään, huolehtivat lapsistaan ja ajavat partansa. Tietenkin perheen ja työn välillä on ristiriitaa ja yhteensovittamisen vaikeutta, pienten lasten kohdalla naisilla hiukan miehiä enemmän – vai onko sittenkään?

Odotan kirjaa isäjohtajuudesta, jossa käsiteltäisiin isän vaikeutta lähteä työstä aikaisin ja kieltäytyä työmatkoista, sillä hän haluaa hakea lapsensa päiväkodista ja olla tämän kanssa. Monikin isä voi kokea, että vahva isyys heikentää hänen statustaan johtajana, ehkä piilevästi jopa enemmän kuin äitiys naiselle?

Ehkä naisjohtajan elämä on ollut erilaista pari-kolmekymmentä vuotta sitten. Itselläni on perspektiiviä vasta 90-luvun loppupuolelta lähtien, jolloin toimin kansainvälisessä konsernissa johtotehtävissä, silloin tilanne oli jo sama kuin nyt. Johtajien saunaillat ovat onneksi historiaa. Emme me naiset yleensä edes huomioi, montako naista johtoryhmässä on. Olemme ihmisiä, joilla on erilaiset luonteet, erilaiset tavat johtaa. Naisjohtajien verkosto on minulle yhtä mielenkiintoinen idea kuin maastoautolla ajavien tai rivitalossa asuvien verkosto.

Ne naiset, jotka toimivat johtotehtävissä, ovat tyypillisesti luonteeltaan voimakastahtoisempia, aloitteellisempia ja dynaamisempia kuin suorittavassa työssä olevat naiset. Ja aivan samanlainen luonne-ero pätee erilaisissa työtehtävissä toimiviin miehiin.

Kirsi Pihan kirja Äitijohtaja on pitkä ja pientä tekstiä. Se myönnettäköön, että vaikka Piha on hyvä kirjoittaja, kaksin 5-vuotiaan tyttäreni kanssa asuvana keski-ikäisenä naisjohtajana minä en jaksa lukea iltaisin tai varhaisaamuisin minkäänlaista johtajuuskirjaa, vaan käytän vähäisen oman aikani mieluiten muiden teemojen parissa. Työmatkalla kirja toimii hyvin, sillä sitä voi lukea otteittain, otsikot ovat puhuttelevia ja kirjan ote mukavan tutkiskeleva ja erilaisia näkökulmia mielenkiintoisten haastattelujen kautta virittelevä.

Suosittelisin kirjaa evääksi uranaiselle, joka pohtii äitiyden mahdollisuutta. Kuitenkin sillä varauksella, että äitiyteen – tai vanhemmuuteen –  ryhtymisen epäröinnissä todennäköisesti ura on vasta järjen tason selitys, ei syvä tunnetason syy. Syvempi syy voi olla vaikkapa pelko elämänhallinnasta luopumiseen ja sitoutuminen. Tämän työstämisessä psykologia ja filosofia voivat auttaa.

Hyvä pomo vai hankala akka – naisen opas johtajuuteen on puolestaan amerikkalainen kirja. Amerikkalaisuus tuntuu kirjassa yllättävän vähän vieraalta – lähinnä teemassa rento perjantai (casual Friday) pukeutumisessa tai terveydenhoitomaksujen tärkeys ja arvostus. Johtajaoppimmehan tulevat suurelta osin Yhdysvalloista. Kirja on näppärä, selkeä ja kattava, helppolukuinen opas johtajan tehtäviin.

Esimerkiksi tiimin päälliköksi vastikään ylenneelle kirja sopisi mainiosti matkaevääksi. Useita vuosia johtotehtävissä toimineelle ja johtajakursseja käyneelle Hyvä pomo -kirja sen sijaan ei todennäköisesti anna uutta tietoa tai tuoreita näkökulmia.

Naiseus on esillä lähinnä tarinoiden kertojien nimissä ja johdannossa ja hyvä niin. Johdannosta: ”Olemme tulleet siihen lopputulokseen, että naisissa on särmää, jonka avulla he voivat olla parempia johtajia kuin miehet… voit olla voimakas olematta liian hallitseva. Voit olla vahva mielipiteissäsi olematta röyhkeä. Voit antaa äänesi kuulua sortumatta mikrojohtamiseen. Voit olla mentori, joka johtaa, innostaa ja motivoi.”

Eiköhän miehen kannata pyrkiä olemaan tällainen aivan yhtälailla? Toisaalta johtamistaidon oppaita on maailma pullollaan, tässä on yksi keino erottua.

Ehkä seuraavaksi voisi kuitenkin keksiä jotain luovempaa, kuten Heavymusiikista pitävän pomon opas.