Markkinoinnin pahin vihollinen on tasapainoinen ihminen

TV-sarja Madmen ja oppitunti markkinoinnista ja ihmisyydestä.

“Markkinoinnin pahin vihollinen on tasapainoinen ihminen.”

Ajatus kiteytyi katsoessani palkittua amerikkalaista TV-sarjaa Madmen.

Seurasin lumoutuneena ilta toisensa jälkeen (boxilta) Don Draperin, Roger Sterlingin ja Peggy Olsonin edesottamuksia legendaarisella 60-luvulla, New Yorkin mainoskadulla nimeltä Madison Avenue. Epookkisarja on nostalginen ja retro. Samalla se piirtää viiltävän kuvan mainonnan maailmasta ja ihmisestä – meistä mainonnan kohteena.

Madmenin kutsuu katsomaan peiliin. Seuraamme, miten taitavat mainonnan ammattilaiset puhuttelevat halujamme ja kaipuitamme jakso jaksolta. Sillä viime kädessä kyse on aina halusta – tunteesta ja kokemuksesta, ei tavarasta.

Emmehän me osta kaupasta huulipunaa, tupakkaa tai koiranruokaa. Me ostamme unelmia, toiveita, fantasioita ja muistoja – esineiden, tuotteiden tai palvelujen muodossa. Uskomme, että juuri nämä tuotteet saavat meidät kokemaan itsemme kauniimmaksi, paremmaksi tai onnellisemmaksi. Edes hetkeksi.

Mainostajan ammattina on nähdä sisimpäämme – visualisoida meille se, mitä kaipaamme juuri nyt. Synnyttää tarve.

Madmen vakuuttaa, että mainonnan markkinat ovat loputtomat. Miksi? Koska me emme koskaan tule kylläiseksi. Olemme kasvaneet kiinni tuntemaan ja kokemaan itsemme, toisemme ja maailman tavaroiden ja palvelujen kautta ja avulla.

Madmenin nerous on siinä, että sarjan mainosmiehet ja naiset ovat persoonina ja ihmisinä yhtä hukassa kuin mekin. Don ja Peggy osaavat rakentaa kampanjoita ja vakuuttaa asiakkaita, mutta yksityiselämässään nämä sankarit ovat hekin halujensa ohjailtavina ja vietävinä. Yksinäisiä, kyvyttömiä, monin tavoin riittämättömäksi itsensä kokevia ihmisiä. Yhtä rakastettavia ja avuttomia kuin mekin.