Kuka sanoi ettei itseään saisi verrata muihin? Ihminen vertaa kaikkea ja kadehtii luonnostaan, sitä on vaikea muuttaa. Kateutta on kuitenkin kahdenlaista: tuhoavaa sekä rakentavaa.
Jos kateutta ei voi poistaa, niin ehkä sitä voi hienosäätää?
Tuhoava kateus
Tuhoava kateus syntyy kun toisen menestys tuntuu ansaitsemattomalta.
- Kollegasi aloitti vuosi sitten. Sinulla on samasta hommasta jo kolmen rankan vuoden kokemus. Sinä jatkat nykyhommissa, kollegasi ylennetään.
- Kaverisi luki tenttiin yhden illan katsellen samalla live-lähetystä Big Brother -talosta. Sinä pänttäsit niska limassa viikon päivät hautautuneena kirjaston uumeniin. Itse läpäisit rimaa hipoen, kun taas kaverisi sai täydet pisteet.
Kun menestys tuntuu epäoikeudenmukaiselta, se huutaa oikaisua. Menestyjän olisi hyvä pudota pari askelta, takaisin ”oikeudenmukaiselle” tasolle. Tätä pudotusta ollaan myös tarvittaessa valmiita pikkuisen avittamaan.
Mutta toisten kampittaminen on pitkällä aikavälillä ikävää kaikille – myös kampittajalle itselleen. Siksi tämän tyyppinen kateus on tuhoisaa.
Taustalle piiloutunut periaate on sinänsä jalo: oikeudenmukaisuus on huikean tärkeää. Jokaiselle ansionsa mukaan, sehän on selvä, mutta mitä on ansio?
Rakentava kateus
Toinen kateuden tyyppi on nimittäin hyväntahtoista. Kun toisen menestys on vaikuttaa ansaitulta, kadehdimme tätä, mutta emme kuitenkaan halua vetää häntä alas. Haluamme itse ylemmäs ja olemme valmiita näkemään vaivaa saavuttaaksemme haluamamme.
Hyväntahtoinen eli rakentava kateus tekee meistä motivoituneita, luovempia ja viisaampia. Eli kateus on mainio työkalu, kunhan vain kadehdimme ansaittua menestystä.
Niin, mitä siis on ansio ja kuka on ansainnut mitäkin? Hankala aihe. Mutta onneksi sillä ei ole väliä, sillä kateuden kääntäminen omaksi kasvuksi vaatii lopulta vain uskoa.
- Usko, että kadehtimasi henkilö on — kenties jollain käsittämättömällä tavalla, mutta kuitenkin — ansainnut menestyksensä, ja
- Usko, että itse voit saavuttaa saman — jatkamalla kasvua työssäsi sekä hyveissä.
Kateuden valitut palat
Kateus iskee helposti erityisesti silloin, kun muilla on enemmän valtaa, seksiä tai rahaa. Tai upeampi auto. Ahh, se auto. Kerta toisensa jälkeen olen kuitenkin joutunut myöntämään itselleni, että naapurin kiiltävä Porsche ei tekisi minua onnellisemmaksi.
Vaikuttaako Porsche naapuriini ja miten, en tiedä. Oma onneni on kuitenkin muualla. Esimerkiksi leivänpaahtimessa.
Sen parhaimmillaan kahdeksan leipää vetävä sisus, sen kätevät säätömahdollisuudet ja ihailtavan tasainen paahtojälki; sen viileä, keittiön sisustukseen sopiva pinta ja luotettava toiminta…
No niin, se siis täyttää kaikki minulle niin tärkeät iltaisen ravinnonsaannin eli leipien paahtamisen tarpeeni. Mikään auto ei voisi tuottaa minulle vastaavaa päivittäistä iloa. Paitsi jos se osaisi paahtaa leipää.
Sen sijaan tämän samaisen naapurin iloisuutta ja positiivisuutta voin hyvin kadehtia. Huomaan nimittäin, että se on myös minulle tärkeää, sillä tämä sama asenne minussa saa aikaan hyvää itsessäni ja ympärilläni.
Selvitä siis sinulle tärkeät päämäärät sekä keinot niiden saavuttamiseen. Muun kadehtiminen häviää tarpeettomana.
Käännä kateus kasvuksi: kadehdi vain sinulle merkityksellisiä asioita, usko että kadehtimasi henkilö on kannuksensa ansainnut ja usko myös se tosiasia, että voit itse saavuttaa saman.
Kuva: Thomas Leuthard (CC)
kateuden kääntäminen omaksi kasvuksi vaatii lopulta vain uskoa.
Loistava kirjoitus, Jussi, kiitos! Me suomalaiset tarvitsemme lisää hyveellistä kateutta : ) P.S. mulla vielä Porsche-leivänpaahdin… erittäin tehokas ja nopea, ehkä joululahjalistalle? ; )
Kiitos! Oikeaa kateutta tosiaan tarvitaan. Iltalehdet myyvät kovasti kateudella, mutta juuri sitä kateutta en kaipaa lisää.
Tuo Porsche-paahdin on tosiaan hieno, mutta olen enemmän tilapaahdinmiehiä. 🙂
Minunkin täytyy sanoa, että pidin tästä pika-analyysistä todella paljon. Mielestäni erottelusi tuhoava vs. rakentava -kateus ja käytännölliset neuvosi kateuden valjastamiseksi voimaksi osuivat aivan nappiin. Kiitos vinkeistä!
Löytyykö muuten suomenkielestä yhden sanan vastinetta ”hyvälle kateudelle”? Tuleeko mikään edes lähelle?
Viisauden ja viinin rakastaja Roger Scruton sanoi (hyväntahtoisen viinilasillisen jälkeen) kykenevänsä ”tekemään jotain, mitä meidän kaikkien tulisi tehdä — ja jonka vain ylpeys meiltä kieltää — eli iloitsemaan kilpailijoidemme menestyksestä. Onhan niin, että maailma, jossa on menestystä on parempi kuin ilman sitä [… sillä] hyvät asiat näyttävät arvonsa siitä huolimatta kenen hallussa ne ovat”.
Kateuden tunnistaminen on joskus vaikeaa, saatikka sen kääntäminen vahvuuksiksi tai kasvutekijäksi. Tunne on kuitenkin universaalia ihmisten keskuudessa ja sen kanssa on opittava elämään. Kateudella vaikuttaa olevan kaksi puolta, negatiivista ja joskus tuhosakinpuolensa. Tämä positiivinen kateus onkin se käyttämätön voimavara, jota voitaneen kutsua yhdellä suomenkielisellä sanalla ”ihailu”.
Rakentavaa kateutta ihminen tuntee yleensä silloin, kun uskoo toiselle osuneen hyvän (osaamisen, palkan, ylennyksen…) olevan mahdollista itselleenkin. Jos ei usko itseensä, kateus saa pitämään toisen onnea epäoikeudenmukaisena ja toivomaan sitä pois häneltäkin.