Toivomme että lapsemme uskaltavat lähestyä leikkitoveria, kokeilla ajaa pyörällä, pitää puheen juhlassa, maistaa rohkeasti uusia makuja. Että he uskaltavat olla oma itsensä, toteuttaa pelottomasti itseään ja tavoitella unelmiaan. Rohkeus on arvostettua, ihailtua ja tavoiteltavaa. Rohkeus on kannustettavaa, suorastaan jaloa.
Työelämässä on oikeastaan itseisarvollista pyrkiä olemaan rohkea, kasvuhakuinen. En muista kuulleeni yhtiöstä, joka olisi mainostanut olevansa varovainen. Samalla tilastojen mukaan iso osa yrityksistä ja jopa kolme neljästä yrityskaupasta epäonnistuu tavoitteissaan. Näistä ei kirjoiteta artikkeleita, joten mielikuvissamme maailma on pullollaan onnistuneita kasvuloikkia. Suunnitelmissa ja visioissa kasvu on tasaisen lineaarista, todellisuudessa aina varsin kuoppaista, monin tavoin yllätyksellistä. Johtajat vaihtuvatkin tiheään, mutta kuopat ja yllätykset pysyvät ikuisesti. Seuraaja tekee vieläpä usein aivan samoja virheitä kuin edeltäjänsä.
Kun tavoittelemme rohkeasti onnistumista ja teemme väistämättä jossakin kohtaa virheen, siitä seuraa useimmiten häpeää ja syyllisyyttä. Virheistä ei todellakaan palkita, vaan niitä tuodaan äänekkäästi esiin moitteina ja mollaten, annetaan hyvin rajallisesti anteeksi. Taitavaa johtajuutta ei kuitenkaan ole virheiden esiin nostaminen, vaan jatkuvan oppimiseen kannustaminen, taito kasvattaa viisautta työyhteisössä. Haluamme olla rohkeita ja ottaa riskejä vain ja ainoastaan siksi, että onnistuisimme, menestyisimme. Emme suinkaan toimi rohkeasti ja ota riskejä epäonnistuaksemme. Mutta juuri sitä meidän kannattaisi olla valmiimpia kokeilemaan – tanssimaankin oppii paljon nopeammin ja upeammin, jos on suorastaan halukas näyttämään kömpelöltä ja sotkeutumaan jalkoihinsa.
Yritämme toteuttaa mahdotonta tarinaa: osoittaa rohkeutta ja pelottomuutta, joka vie vääjäämättömästi kohti onnistumisia, kuin seikkailuelokuvassa. Sankari loikkaa katolta toiselle, eikä tietenkään liukastu ja katkaise jalkaansa. Luoti osuu vilkkaalla kadulla juoksevaan pahikseen, ei toki vahingossa sivulliseen. Sankari lähestyy ihastustaan ja valitsee juuri oikeat repliikit, eikä möläytä jotain sopimatonta.
Epäonnistuminen eli virheiden tekeminen on kuitenkin oikean elämän ytimessä. Särötön ihminen on etäinen, epätodellinen. Virheitä tekevä esimies ja toveri on aito, inhimillisyydessään ja haavoittuvuudessaan sellainen, johon uskaltaa luottaa ja kiintyä.
Siitä huolimatta kun lapsi, puoliso tai työntekijä tekee virheen, häntä kohtaan ollaan useimmiten vihaisia, turhautuneita tai pettyneitä. Vannotamme lasta, että hän on jatkossa tarkkaavaisempi. Joitakin virheitä pidämme jopa anteeksiantamattomina. Työntekijä saa varoituksen tai potkut, vaikka häntä on firman kulttuurin mukaisesti kannustettu rohkeuteen, aloitteellisuuteen ja vastuun ottoon. Puoliso saattoi vahingossa unohtaa merkkipäivän, unohdusta ei tarvitsisi muistella vielä pitkään tuttavien kesken.
Kerromme myös toisillemme lähes herkutellen muiden virheistä ja mokista. Virheen tehnyt kokee puolestaan asemansa niin epämiellyttäväksi, että yrittää puolustella, kieltää, vähätellä ja unohtaa virheensä mahdollisimman pian. Virheistä yritetään pujottautua äkkiä ulos ja etäälle – oppimatta, viisastumatta.
Suurin osa virheistä meneekin siksi hukkaan, aivan turhaan.
Liian harvoin kohtelemme virheen tehnyttä myötätuntoisesti ja kerromme, että epäonnistuminen oli tärkeää, sen avulla oppii paljon uutta ja arvokasta. Ja suru on luonnollinen osa epäonnistumista, se puolittuu jakaen. Milloin viimeksi keskustelit omasta tai toisen virheestä lämpimästi, ehkä jopa kiitollisena ja arvostaen? Se nimittäin osoittaisi poikkeuksellista rohkeutta, joka muuttaa maailmaa paremmaksi. On viisasta käyttää korkeintaan 10 % ajasta virheen ja sen syiden toteamiseen ja 90 % sen pohjalta parempien ratkaisujen löytämiseen.
Voisimmeko harjoitella pienin askelin arvostamaan, kunnioittamaan virheitä, kuin tärkeimpiä läheisiämme? Kiitos Virhe, että tulit paikalle ja juuri tähän kohtaan! Sinun ansiostasi oivalsin ja oivalsimme yhdessä jotain hyvin tärkeää. Olet tervetullut jäämään, katetaan pöytä ja vietetään aikaa kanssasi rauhassa tutkaillen ja kasvaen.
