Perinteisesti ihmisten johtamista, varsinkaan liike-elämässä, ei ole yhdistetty sosiaalityöhön. Parhaimmillaan johtaminen kuitenkin on hyvin vahvasti sosiaalityötä. Vahva ja aito johtajuus nousee pohjimmiltaan palavasta halusta palvella toisia.
Työt tulevat kotiin
Wikipedia määrittelee sosiaalityön seuraavasti: ”Sosiaalityö on ammatillista toimintaa, jolla pyritään yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointiin sekä sosiaalisten ongelmien ehkäisemiseen, vähentämiseen ja poistamiseen.”
Mikä on parempi paikka tehdä tällaista työtä kuin ihmisten johtaminen yrityksissä, julkisella sektorilla ja voittoa tavoittelemattomissa organisaatioissa? Toki johtajista löytyy myös todellisia kiusaamisen ammattilaisia. Joidenkin elämisen nautinto nousee sokeasta vallankäytöstä ja toisten alistamisesta. Eihän tällaiset henkilöt kuitenkaan johtajiksi kuulu. Oikeasti he tarvitsevat apua.
Harvardin professori, Clayton Christensen, kuvaa kirjassaan ”How Will You Measure Your Life?” (muut kirjottajat: James Allworth & Karen Dillon) omakohtaisen esimerkin avulla johtajuuden vaikutusta koko ihmiselämän hyvinvointiin.
Christensenillä oli aikoinaan töissä tiedemies, Diana. Christensen kuitenkin oivalsi, että Diana ei ollut ainoastaan tiedemies. Hän oli myös äiti ja vaimo. Lisäksi Dianan onnellisuus ja mielentila vaikuttivat suuresti hänen perheeseensä.
Päivä, jolloin Diana palasi kotiinsa aliarvostettuna, turhautuneena ja halvennettuna, vaikutti negatiivisesti hänen kohtaamisiinsa aviopuolisonsa ja nuorten lastensa kanssa. Vastaavasti päivänä, jolloin Dianan itsetunto oli saanut kohentua ja hänelle oli annettu tunnustusta tärkeästä työstään, hän antoi myös kotonansa parastaan kohtaamisissa niin puolisonsa kuin lastensa kanssa.
Christensenin mukaan hänellä oli tapana ajatella, että jos välität toisista ihmisistä, sinun täytyi opiskella sosiologiaa tai jotain sen suuntaista. Kuitenkin hänen kuvitelmansa siitä, mitä erilaisten työpäivien jälkeen Dianan kotona tapahtuisi, saattoi hänet toisenlaiseen johtopäätökseen: jos haluat auttaa toisia ihmisiä, ole liikkeenjohtaja.
Johtajalla on mahdollisuus suunnitella työntekijöidensä työt siten, että työntekijät menevät kotiinsa samankaltaisin tuntemuksin kuin Dianalla oli hyvinä päivinänsä. Kehuja, arvostusta ja rohkaisua työssään saavat ihmiset antavat hyvän kiertää myös vapaa-ajan kohtaamisissaan. Ihmisten johtaminen, kun se tehdään oikein, on yksi jaloimmista töistä, mitä maailmasta voi löytää.
Johtaja tekee muutakin kuin irtisanoo
Johtajat luovat työpaikkoja, ratkovat ihmiskunnan suuria ja pieniä ongelmia sekä auttavat ihmisiä saamaan elantonsa. Yrityksissä tuotetaan ihmisten elämänlaatua parantavia tuotteita ja palveluja. Julkinen valta pitää yllä turvallisuutta, kouluttaa ja hoitaa monia muita tärkeitä tehtäviä. Kolmas sektori auttaa ihmisiä sielläkin, minne markkinat ja julkinen valta eivät apua tuo.
Jotta tärkeät määränpäät saavutetaan, tarvitaan hyvää johtajuutta. Millaista sitten on tuloksia aikaansaava johtajuus? Olen kirjoittanut aiheesta aiemmin laajemmin ohessa. Tyydynkin tässä yhteydessä lainaamaan kahta aiemmin Nordic Business Forumissa puhunutta huippujohtajaa.
Vuonna 2012 Richard Branson kertoi ihmisten kukoistavan, kun heitä kehutaan, kiitetään ja huomioidaan. Ihmiset ovat hänen mukaansa kuin kukkasia, jotka puhkeavat kukkaan, kun heitä kastellaan kiitoksella ja arvostuksella.
Vuonna 2013 Jack Welch sanoi johtajuudessa olevan kyse toisten kasvattamisesta, ei sinusta. ”Sinä kasvat alaistesi loiston myötä”, sanoi Welch. Kyse on ihmisistä ja kun he kukoistavat, se heijastuu myös yritykseen – hyvällä tavalla.
Tätä mieltä ovat siis Branson ja Welch. Heillä lienee varaa sanoa jotakin tuloksekkaasta johtamisesta.
Matkalla on väliä
Samaan määränpäähän voi toki päästä monta eri reittiä ja toiset reitit ovat yksinkertaisesti parempia kuin toiset. Kyse ei ole vain voittamisesta. Kyse ei ole vain lopputuloksesta. Voittaminen on tärkeää. Lopputulos on tärkeä. Kuitenkin myös matkalla on väliä. On mielettömyyttä hirttäytyä tavoitteisiin tavalla, jossa unohtuu itse elämä.
Ei johtaja voi tietenkään muuttaa kaikkea kullaksi. Yksilöt voivat pahoin, vaikka pomo tekisi mitä. Jos työntekijän elämäntavat ovat huonot, niin ei häntä välttämättä taitavinkaan johtaja kykene pelastamaan.
Totuus on kuitenkin, että töissä vietetään suuri osa elämästä ja johtajalla on suuri vaikuttamisen paikka työntekijän mielentilaan ja onnellisuuteen. On koteja, jonne työntekijä saapuu töistään täynnä energiaa ja intoa. Lapsille riittää virtaa ja perhe-elämä on mukavaa.
Toisiin koteihin tullaan töistä lannistuneina ja ärtyneinä. Huonon työpäivän jälkeen ei välttämättä jaksa enää innostua muistipelistä. Ratkaiseva ero kireässä tai leppoisassa kotielämässä voi hyvinkin olla johtamisessa työpaikalla.
Onneksi löytyy johtajia, jotka ovat oivaltaneet tekevänsä sosiaalityötä. Nämä johtajat pyrkivät aktiivisesti edistämään yksilöiden ja yhteisöjen hyvinvointia. Heidän alaisensa jaksavat pelata kotonansa muistipeliä. Tällaisina aikoina tarvitsemme heitä kipeästi. Tarvitsemme enemmän sossuja johtajiksi.
