Kuinka tulla johtajaksi, jonka kuiskauskin kuullaan

Vaalikevät on käynnistymässä. Eduskuntavaalien ehdokkaat ryntäävät niin fyysisille kuin digitaalisille foorumeille. Puhe yhteisistä asioista lisääntyy. Pärjääkö vaaleissa se, joka on kaikkein kaunopuheisin?

Luin taannoin erään yhdysvaltalaisen puheenkirjoittajan, William F. Gavinin, muistelmat. Gavin kirjoitti uransa aikana puheita muun muassa Nixonille ja Reaganille sekä parille muulle republikaanipoliitikolle.

Monissa puheenkirjoittajien muistelmissa on erittäin kiinnostavia näkökulmia poliittiseen viestintään, eikä tämä kirja ollut poikkeus. Puheenkirjoittajat tarkastelevat aihetta yhtäältä sisäpuolisina, koska ovathan he osa poliittista koneistoa ja viestinnän luojia. Toisaalta he kykenevät usein tarkastelemaan omaa esimiestään ja poliittista elämää myös ulkopuolisin silmin. Lopputulos synnyttää ajatuksia.

Suuret puheet eivät ole niin tärkeitä

Gavinin kirjan yksi kovista väitteistä on, etteivät suuret, tunteita nostattavat puheet ole läheskään aina sitä, millä poliitikko pärjää. Eivätkä tällaiset puheet ole aina edes kovin olennaisia: tärkeämpää on puhujan luonne, habitus – tai karisma.

Gavin kertoo päässeensä nuorempana yksityisvastaanotolle, johon kunniavieraaksi saapui Martin Luther King Jr. Kansalaisoikeutaistelija King tunnettiin jo elinaikanaan loistavana puhujana. Gavin kertoo odotuksen olleen kova: minkälaiseen tunteiden vuoristorataan puhuja kuulijansa viekään.

King saapui pitkän odottelun jälkeen paikalle väsyneenä ja rasittuneena. Hän piti pienen puheenvuoron. Ääni ei noussut baptistisaarnaajan nuottiin, vaan King paremminkin jutusteli kuulijoilleen. Vaikka tunteisiin vetoavaa unelmapuhetta ei kuultukaan, Kingin rauhallinen puheenvuoro toimi silti hyvin juuri tälle yleisölle, tukijoille, rahoittajille.

Mikä oli Kingin salaisuus? Karisma. Puhujasta välittynyt uskottavuus, luotettavuus ja luonteen lujuus. Tällainen ei tarvitse tuekseen suuria sanoja. Kuulijathan ovat niin hiljaa, että nuppineulankin putoamisen erottaisi.

Karismaa voi kehittää

Karisma toimii ilman suurta puhetta. Toisaalta myös kohottava ja kuulijoita koskettava puhe edellyttää puhujaltaan karismaa. Kun puhe menee kuulijoiden herkälle alueelle, heidän pitää luottaa erityisen paljon puhujaan. Mikäli luottamus puuttuu, puhe ei toimi.

Eduskuntavaaliehdokkaan ei tarvitse hävetä sitä, jos hän ei koe itseään suureksi puhujaksi. Sitäkään ei tarvitse murehtia, jos oma olemus ei tunnu kovinkaan karismaattiselta. Molempia asioita voi kehittää!

Monesti ajatellaan, että karismaa joko on tai ei ole, ja tilanteeseen on tyydyttävä. Näen asian toisin. On totta, että karismassa on vaikeasti määriteltäviä osatekijöitä, jotka lisäävät lähes taianomaisesti persoonan valovoimaisuutta. Mutta myös omaan karismaansa voi vaikuttaa. Välineet tähän ovat lähempänä kuin ehkä oivallammekaan: hyveet.

Johtajan kaksi suurta hyvettä

Johtajaksi aikovan kannattaa keskittyä erityisesti kahteen hyveeseen: suurisieluisuuden ja nöyryyden hyveisiin.

Suurisieluisuus tarkoittaa tottumusta tavoitella suuria asioita. Johtajana saat unelmoida suurista asioista ja omaksua kunnianhimoisia visioita.

Suurisieluisuus ei ole suuruudenhulluutta, vaan kyse on suurten asioiden tavoittelemista niiden itsensä tähden – sen tähden, että ne ovat hyviä. Oman kunnian etsiminen muiden ihmisten silmissä ei ole merkki suurisieluisuudesta. Todella suurisieluinen on se, joka tavoitellessaan suurta päämäärää ei välitä siitä, vaikka saisi osakseen epäoikeudenmukaista kohtelua.

Suurisieluisuus tarvitsee väistämättä parikseen nöyryyden, joka on toimimista sopusoinnussa totuuden kanssa. Nöyrä ihminen näkee mahdollisuuteensa realistisesti, eikä ryhdy yltiöpäisiin yrityksiin. Nöyryys johtaa näkemään myös muissa ihmisissä olevat mahdollisuudet. Nöyrä johtaja ei pidä kunniaa itsellään vaan jakaa vastuuta ja voimauttaa lähellään olevia.

Sekä suurisieluisuus että nöyryys suuntautuvat yhteisön parhaaksi. Suurisieluinen johtaja etsii niitä päämääriä, jotka koituvat yhteiseksi hyödyksi. Siksi näiden hyveiden tulisi olla tunnusmerkillisiä poliittisille johtajille ja sellaisiksi pyrkiville.

Hyveet huokuvat karismaa

Näissä hyveissä edennyt johtaja koetaan karismaattisena. Suurisieluiselle johtajalle iso päämäärä on tärkeämpi kuin henkilökohtainen kunnia. Tällainen asenne välittyy väistämättä ihmisille, jotka hänet kohtaavat.

Yhtä lailla nöyrästä johtajasta välittyy se, että hän on vilpittömästi kiinnostunut ympärillä olevien ihmisten elämästä ja heidän todellisuudestaan. Hän välittää heistä ja pyrkii omalla paikallaan auttamaan heitä.

Martin Luther Kingillä oli unelma, joka ajoi häntä eteenpäin. Unelma oli niin suuri, ettei epäoikeudenmukainen kohtelu hidastanut häntä. Mutta ei Yhdysvaltain kansalaisoikeusliike tyhjentynyt Kingiin. Hän jakoi vastuuta, rohkaisi ihmisiä ja valoi heihin uutta omanarvontuntoa.

Tällaisen johtajan karisma on niin väkevä, että hänen joka sanansa kuullaan, vaikka hän kuiskaisi. Ja silloin kuin hän puhuu Washingtonissa Lincoln Memorial -muistomerkin portailta 250.000 kuulijalle, puhe elää ja tekee työtään ihmisten sydämissä vielä puoli vuosisataa myöhemmin.