Tunnistatko seuraavat visiot: työkaveri haukkuu toista, vanhempi huutaa lapselleen julkisella paikalla, luet somesta ärsyttävän epäselviä kommentteja, joku täysin tuntematon ihminen toimii vihamielisesti tuntemattomia kohtaan. Listaa on helppo jatkaa.
Ihmistä on aina kiehtonut ajatus elämän salaisuudesta. Erityisesti sen pitkäikäisyydestä. Hämmentävän yhdenmukaisia ovat kertomukset, joita jakavat pitkän ja hyvän elämän eläneet ihmiset: tulevatpa he sitten Brasilian viidakosta, Välimeren maista, Aasiasta tai Pohjolasta. Näitä kaikkia kertomuksia yhdistää rohkeus omaa elämää kohtaan. Rohkeus ajatella myönteisesti, antaa anteeksi ja elpyä vastoinkäymisistä.
Nämä ihmiset eivät ole tuhlanneet elämäänsä toisten vihaamisen, kyräilemiseen, saati arvostelemiseen. Elämänrohkeus näyttäytyy heissä kykynä antaa tilaa toisille, mahdollisuutena toteuttaa ainutkertaista itseään. Me voimme ja on hyväksi vaalia elämäänsä terveellisellä ruokavaliolla, liikunnalla, unella ja muilla hyvinvoinnin aakkosilla, mutta viime kädessä asenteemme elämään määrittää paljon.
Eikö ole outoa, että me kaikki tiedämme vihamielisyyden aiheuttavat paljon harmia itsellemme, mutta silti haluamme pitää siitä kiinni? Jos hetken tutkailemme sitä, miksi vihamielisyys on niin yleistä työssä ja elämässä, saatamme oivaltaa jotain.
Vihassa on yleensä kaksi tasoa. Ensimmäinen niistä on pintataso, jossa äskettäiset harmistumiset ja vastoinkäymiset tahtovat purkautua vihaisuutena toisia ihmisiä kohtaan. Toiset meistä ovat parempia piilottamaan näitä tunteita. Työpaikalla toinen räjähtää heti ja toinen kantaa viikkoja mukanaan vihan tunnetta ja purkaa sitä pihauksina, kuten pieninä naljailuina tai vinoiluina. Nämä eivät juuri koskaan kantaudu esimiesten korviin, ellei hän oikeasti tunne työryhmänsä ihmisiä. Viattoman pieniltä näyttävät vihanpurkaukset saastuttava nopeasti yhdessä toimivien ihmisten elämän. Näiden tilanteisen kantavuusalue voi olla pitkä, sillä…
…Toinen vihan taso on aina se syvempi, jo lapsuudesta lähtien muotoutuva ymmärrys. Tämä pitää sisällään kokemuksen paitsi siitä, miten vihan tunteita näytetään, myös niiden käsittelyyn liittyvän taidon. Haastavinta tässä on se, että suurin osa meistä ei voi ylettyä aikuisena kosketuksiin tämän vihakerroksen kanssa. Se vaatii paljon työtä, itsetutkiskelua ja usein myös ulkopuolista apua.
Arjen vihakokemuksista kaikilla on kokemuksia. Niitä löytyy lapsuudenperheistä, parisuhteista, ja työpaikoilta. Lisäksi viime vuosina on rakentunut sosiaalisen median myötä käsite vihapuhe, joka usein tarkoittaa perusteetonta vihaa eri tavoin ajattelevia kohtaan. On vaikea kuvitella ketään ihmistä, joka näkisi vihaan kytkeytyvän elämänasenteen olevan mielekästä. Joskus se näyttäytyy välttämättömänä, koska muutakaan emme osaa tehdä tai toisin toimia.
Haluaisin haastaa rohkeuden hyvettä vastavoimaksi vihalle!
Rohkeus on yksi klassisista hyveistä. Rohkeus ei kutsu luokseen pelkästään huimapäisiä hyppyjä, vaan se vaatii sisäistä uskallusta. Rohkeuden hyvä saattaa olla yksi haastavimmista hyveistä toteuttaa arjessa. Sillä on tapana muistuttaa meitä niistä asioista, joissa emme ole olleet urhoollisia tai olemme mielestämme epäonnistuneita. Nyt on aika hylätä tämä ajattelu. Rohkeus on vihan vastakohta. Rohkeuden hyve asettaa koko elämän uuteen asentoon.
Yksi rohkeuden muoto on voima ryhtyä päätä huimaaviin tekoihin. Näitä kutsutaan usein extreme-toiminnaksi ja niiden toteuttajia voisi kutsua Sisutyypeiksi. Sisutyypit jaksavat vierittää kiveä jyrkkää rinnettä ylös, koska ovat päättäneet onnistua tehtävässään kivun ja kärsimyksen uhallakin. Ihmiset, jotka toteuttavat rohkeuttaan kokeilemalla omia fyysisiä rajojaan ovat oman elämänsä sankareita, joita muiden on helppo ihailla.
On myös Robin Hood -rohkeutta. Heitä, jotka uskaltavat vastustaa sääntöjä, normeja, ja paikalleen luutuneita toimintakaavoja. Robin Hood rohkeat kirjaimellisesti ovat kansalaistottelemattomia ja valitsevat oikeuden puolustettavakseen. Yleensä he saavat aikaiseksi paljon ja pystyvät avaamaan niitä ovia, joiden edessä muut lyövät ainoastaan nenänsä.
Sisäiset valloittajat ovat niitä rohkeuden hyveen harjoittajia, joita on vaikea tunnistaa. He vaalivat päivittäin tekoja, joissa haastavat sisäistä rohkeuttaan. He pyrkivät valitsemaan elämäntavan, joka perustuu kestävyydelle ja itsensä kehittämiselle. Sellaiset arvot kuin rehellisyys, suoraan puhuminen, ystävällisyys, rakastaminen, toisten arvostaminen ja jakaminen kuuluvat tähän rohkeuden lajiin. Oikeastaan kaikki sellainen, joita kilpailutahtinen yhteiskunta helposti nitistää pehmeinä arvoina.
Tässä suhteessa yhteiskunnan kovat arvot menevät niin sanotusti metsään, sillä ne perustuvat täysin väärälle oletukselle. Sisäiset valloittajat nimittäin saattavat olla rohkeudessaan kaikista sinnikkäimpiä ja pitkäkestoisempia. He muuttavat itseään ja sitä kautta maailmaa. Tämä on kaikkien hyveiden mekaniikka. Ainoastaan kehittämällä omaa luonnetta, on mahdollisuutta saada muutoksia aikaiseksi. Etenkin kestäviä muutoksia.
