Listat menestyjien aamiaisista tai muita yhteisistä piirteistä keräävät miljoonia lukijoita, mutta perustuvat selviytymisharhaan. Menestys on poikkeuksellinen tapahtuma, jota onnekkaat sattumat ovat avittaneet pitkin matkaa. Tämän kieltäminen typistää suhteitamme, mutta sen hyväksyminen vapauttaa elämään.
”Tavoittele unelmiasi! Usko vaistoosi! Älä kuuntele latistajia!”
Kun supersuosittu näyttelijä kertaa menestyksensä saloja, miten ohjeet kannattaisi ottaa vastaan?
Tai jos puhuja on kaikkialla arvostettu, valinnoissaan lähes poikkeuksetta onnistunut suuryrityksen johtaja?
Entä jos ohjeet löytyvät miljoonia kappaleita myyneestä, menestyjiä tutkivasta kirjasta?
Entä jos sanat lausuu lottovoittaja, joka on upottanut kaikki rahansa useasta työstä lottokuponkeihin viimeisten vuosien ajan?
Onko näillä henkilöillä lopulta eroa? Jokainen tarina nimittäin kumpuaa selviytymisharhasta, mutta vain viimeisessä se on ilmeinen. Emme kuule epäonnistuneiden tarinoita, jotka saattavat olla tietojen, taitojen, valintojen ja vaivannäön osalta aivan samoja kuin menestyjillä.
Menestykseni on sen ansiota, että kuuntelin kunnioituksella parhaita neuvoja, ja sitten jatkoin matkaani toimien täysin päinvastoin.— Kirjailija G. K. Chesterton (1874-1936)
Nobelisti Daniel Kahnemanin mukaan menestys nimittäin vaatii taitoa — ja tuuria. Vastaavasti suuri menestys vaatii vähän enemmän taitoa — ja paljon tuuria.
Nöyryys on tosiasioiden hyväksymistä. Se on sen hyväksymistä, että tietyissä asioissa olen heikko ja tietyissä vahva. Se on sen hyväksymistä, että sattumalla on näppinsä pelissä — kaikessa.
Sattumaa on jopa niillä alueilla, joissa olen vahvimmillani ja joissa toivon suurinta menestystä. Erityisesti näillä alueilla minun on tunnustettava hyvä tuuri, kun se osuu kohdalle.
Hyvä tuuri kannattaa tunnustaa, koska muutoin kuvittelen saavuttaneeni kaiken itse, mikä vääristää kuvaani todellisuudesta. Se kannattaa tunnustaa, koska esiintyessäni kaikkitietävänä ja kaikkivoipana mestarina varastan kunniaa muilta, mikä heikentää suhteitani heihin.
Ennen kaikkea hyvä tuuri kannattaa tunnustaa, koska se vapauttaa epäonnistumisen pelosta ja paineista menestyä. Aina ei voi voittaa ja parhaansa tekeminen ei toisinaan riitä.
Onko oma kohtalo siis hyväksyttävä? Totta kai todellisuus on hyväksyttävä. Tämä hetki ja tämä tilanne ovat totta, mutta se miten asiat nyt ovat, ei kuitenkaan määritä siten miten asioiden pitäisi olla tai miten ne tulevat jatkossa olemaan.
Huikeiden epäonnistumisteni jälkeen en millään kykene tyytymään tavalliseen menestykseen.— Mason Cooley (1927-2002)
Virheistä, vahingoista ja ikävistä sattumista on totta kai mahdollisuus oppia ja hyvääkin voi edelleen parantaa — näitä tapahtumia kai nimitetään kasvamiseksi — mutta ulkoisen menestyksen pakonomainen tavoittelu? Se lienee hieman hupsua.
Entä sisäinen menestys? Oma erinomaisuus? Tälläkin saralla omasta vaivannäöstä kannattaa iloita ja tuloksista tuntea nöyrää ylpeyttä, mutta yhtä viisasta on tunnustaa ympäristön ja sattuman vaikutus. Minä sain hyvät geenit ja synnyin rakastavaan, kannustavaan perheeseen yhteiskunnassa, jossa sain pienestä pitäen vapaasti toteuttaa itseäni.
Lopulta ainut tavoiteltava menestys on tässä hetkessä ja siinä, että teen parhaani ja voin olla ylpeä itsestäni ja panoksestani, oli lopputulos mikä tahansa.
Minut sattuman hyväksyminen vapauttaa kuuntelemaan menestyjien ohjeita ja nauramaan osalle, samalla kun sulattelen toista osaa. Se tuo minut tähän hetkeen, kiittämään monesta ja toivomaan parasta.
Sattuman hyväksyminen saa tekemään asiat erinomaisesti juuri nyt, koska todellinen menestys ei ole tulevaisuudessa, vaan tässä hetkessä, ja siinä piilevät kukoistus ja onni.
