Minulla on hyvä ystävä, jonka kanssa olen keskustellut monista asioista: Jumalan laupeudesta trangian käyttöön – eli kirjaimellisesti ihan kaikesta mitä taivaan ja maan välistä löytyy. Aina nautin niistä keskusteluista ja opin niistä paljon.
Muistan tarinan, jonka ystäväni kertoi opiskelijavuosistaan. Opiskelun ohessa hän yritti tienata vähän rahaa työskentelemällä portsarina pubissa.
Kerran lauantaivuorossa yön pikkutunneilla kaksi keski-ikäistä miesasiakasta oli tekemässä lähtöä. Ystäväni ojensi heille takit. Kyseessä oli sen näköisiä ihmisiä, että heitä kadulla nähdessään keskellä yötä sinä lukija ehkä vaihtaisit kadunpuolta. Minä vaihtaisin.
Toinen niistä sanoi ystävälleni: ”Hei kaveri, tämä on p@$ka baari…” Ystäväni – baarin portsari – aisti heti provokaation. Hänellä oli pari sekuntia aikaa reagoida siihen. Hän katsoi asiakasta suoraan silmiin ja vastasi: ”Tiedätkö mitä? Asiakkaat tekevät baarin.” Asiakkaan kasvoissa näkyi heti yllätyksen ja tappion ilme. Sen vieressä oleva taistelutoveri hihitteli pystyen hädin tuskin pidättämään nauruaan.
Ystäväni oli saanut erävoiton.
Näytti kuitenkin siltä, että asiakkaalla oli vielä ässä hihassa tai pikemminkin takin sisätaskussa, johon hän ojensi kätensä. Ystäväni pelkäsi, että nyt tulee laukauksia… Asiakas kuitenkaan ei ottanut taskusta asetta, vaan sadan vanhan Suomen markan setelin ja lahjoitti sen nuorelle portsarille sanoen: ”Hyvin vastattu, poika!”. Sitten asiakas lähti pois.
Tasapeli.
Kerron usein tämän tarinan koulutuksissani. Paitsi hauska, tarina on hyvin opettavainen. Tarina mm. opettaa, että hyveet edesauttavat yhteiselämää ja kanssakäymistä ja että se on omasta asenteestamme kiinni, miten haluamme asioiden kääntyvän.
Tarina sisältää esimerkkejä useasta hyveestä:
Ystäväni käytti viisauden hyvettä, kun vastasi tavalla, joka auttoi asiakasta menemään itseensä kuitenkin kunnioittavan maltillisesti.
Vastaus vaati ystävältäni rohkeutta, sillä ei varmastikaan ole helppoa haastaa sellaista henkilöä siinä tilanteessa.
Asiakas puolestaan oli moraalisen korvapuustin saatuaan nöyrä ja tunnusti tappionsa. Ja nöyryys – totuudessa elämisen tottumus – on kaikkien hyveiden perusta. Siksi nöyryydessään asiakkaan oli helpompaa hillitä mahdollista kostonhaluaan ja sen sijaan, että ampuisi takaisin, osoitti hänelle palkinnon.
Nöyryytensä teki hänestä suuren.
Kaikki hyveet mahdollistivat sen, että jos seuraavana päivänä portsari ja asiakas olisivat kadulla kävelleet tosiaan vastaan, he olisivat nyökänneet toisilleen ehkä sanaakaan vaihtamatta, mutta varmasti pientä hymyä huulillaan.
Tarina on hyvä esimerkiksi hyveiden harjoittelusta tavallisissa arkisissa asioissa. Hyveet eivät ole tarkoitettu ainoastaan ”kriisitilanteisiin” – tilanteestahan olisi kyllä voinut hyvinkin syntyä kriisi – vaan varsinkin arkisiin tilanteisiin. Jos hyveitä ei harjoiteta tavallisessa elämässä, niihin ei voi turvautua poikkeuksellisissa tilanteissa. Hyveistä tulee asenne, ihmisen luonteeseen kuuluvia. Ja luonne ratkaisee vaikeissa tositilanteissa.
Ystäväni on myöhemmin saanut tilaisuuden osoittaa hyveellisyyttä vaikeilla hetkillä. Toivottavasti baarin asiakaskin.
