Johtajan työn ydin on se, että saa aikaan sovittuja tuloksia – ihmisten kanssa ja ihmisten kautta. Haluttujen tulosten saavuttamiseksi työyhteisön täytyy omaksua esimerkiksi uudenlaista palvelulähtöistä toimintatapaa asiakkaiden kanssa, uutta teknologiaa tai laajempaa substanssitietoa. Lyhyesti sanottuna: pitää oppia.
Käskyillä muuttuu vain käytös, oppimista ohjataan eri keinoin
Tuloksellinen johtaminen on oppimisen johtamista. Huonosti opittu, kehnot tulokset. Hyvin opittu, paremmat tulokset. Hyviin tulokseen pääseminen edellyttää johtajalta ymmärrystä siitä, miten ihminen oppii, ja taitoa käyttää tätä ymmärrystä arjessa.
Pelkkä ymmärrys oppimisesta ei riitä. Olen tavannut työurani aikana johtajia, joilla on ”Siperia opettaa” -käsitys oppimisesta. En puhuisi tämän lähestymistavan kohdalla tavasta opettaa ihmisiä. Menetelmä perustuu menneiden vuosisatojen oppimiskäsityksille, jossa tarpeeksi monta sähköiskua saa koiran käyttäytymään toivotulla tavalla. Se muuttaa ulkoista käyttäytymistä, mutta ei johda työelämässä toivottavaan oppimiseen. Jos tavoite on erinomaiset tulokset, on hyvä tutustua laajalti hyväksyttyyn nykykäsitykseen oppimisesta.
Haasteet käynnistävät ajattelun ja oppimisen
Nykykäsityksen mukaan ihminen ei ole ”tabula rasa”, johon voi one-fit-all-muotilla ammentaa uudet opit sisään. Tulemme joka aamu töihin mukanamme kaikki menneisyydessä kerätyt osaamiset, taidot ja asenteet. Oppiminen rakentuu olemassa olevalle kokemukselle, ja se tarkoittaa erilaisia oppimispolkuja.
Vuorovaikutustilanteissa johtajan kannattaa toimia kuin moderni opettaja – innostaa ihmisiä hakemaan ratkaisuja. Sen sijaan, että kerrotaan miten asia on ja miten täytyy toimia, oppimista edistää haastavat tavoitteet ja kysymykset.
Lisäksi tiedollinen ristiriita stimuloi ajattelua. Työssä se voi tapahtua tarjoamalla uutta tietoa esimerkiksi kilpailijoiden toiminnasta, alan parhaista käytännöistä tai asiakaskokemuksista. Se työntää epämukavuusalueelle ja käynnistää ajattelun ja mahdollistaa oppimisharppaukset. Kun onnistumme annetussa haasteellisessa tehtävässä, vahvistuu taitojen lisäksi itsetunto. Kasvamme ihmisinä ja ammattilaisina.
Keskustelu kehittää ja yhteistyö opettaa
Olemme erilaisia oppijoita. Yhtä auttaa uuden asian hahmottamisessa visuaaliset kuvat, toista lukeminen, kolmatta kuuntelu ja kirjoittaminen. Joku oppii fyysisen liikkeen avulla. Yhteistä kaikille on kuitenkin se, että aktiivinen yhdessä tekeminen lisää oppimista.
Jokaisella on varmasti kokemuksia palavereista, joissa muutama puhuu ja suurin osa kuuntelee tai on omissa ajatuksissaan. Sekä osallistujien kokemukset sekä mahdollisuus oppia toisilta jätetään hyödyntämättä. Kahdella sanalla sanottuna: tehoton kokous.
Joka työpaikalla löytyy arjen rutiinikäytäntöjä, joissa voidaan lisätä keskustelua ja ihmisten aktivointia – ja oppimista. Oppimiseen vaikuttavien tekijöiden ymmärtäminen antaa tähän työkaluja. Johtajan ei tarvitse olla aktivoivien menetelmien eritysasiantuntija. Riittää, että tiedostaa yhteistyöskentelyn positiivisen vaikutuksen oppimiseen ja muutosten läpivientiin. Siten on helpompaa pyytää apua vuorovaikutusta aktivoivien menetelmien käyttöön esimerkiksi projektiryhmässä, työtiimissä tai johtoryhmissä.
Välittämisen ilmapiiri vie parempiin tuloksiin
Tutkitusti totta on, että huonossa ilmapiirissä muistikapasiteetin käyttö heikkenee ja opimme asioita huonommin. Hyvässä ilmapiirissä tulokset ovat päinvastaisia. Se pätee myös työpaikalla. Hyväntahtoinen kohtelu ja työyhteisön jäsenten erilaisen osaamisen arvostaminen luo välittämisen ilmapiiriä. Siinä esimiehet toimivat työyhteisön roolimalleina.
Oppimista tukeva johtaminen rakentaa kestävää kehitystä. Kyse ei ole vain hyvien tulosten tekemisestä. Yhdessä oppimisen tuottama työnilo saa meidät vahvistumaan ammatillisesti, kokemaan yhteisöllisyyttä ja antamaan parhaamme. Työpaikalla ja elämässä.
Kiinnostaisiko oppia lisää?
