Tämä teksti sisältää useita, mielestäni hienoja, sitaatteja. En pyri ärsyttämään tai loukkaamaan sinua, mutta jos niin käy, en valitettavasti voi olla pahoillani.
”Fear is excitement without the breath.” –Fritz Perls
Yksi vaikeimmista asioista hyväksyä on, etteivät kaikki tykkää minusta tai siitä, miten toimin. Harhainen pyrkimys miellyttää ihmisiä rajoittaa oman potentiaalin ulosmittaamista ja pahimmillaan saa pelkäämään onnistumista.
Muistan lukemattomia kertoja, kun olisin halunnut sanoa tai tehdä jotain, mutta en uskaltanut, koska mietin, mitä muut ajattelevat. Enemmän kuin päin naamaa tapahtuvaa sosiaalista tyrmäämistä, olen pelännyt selkäni takana tapahtuvaa nakertamista. Sitä, etten voi vaikuttaa siihen mitenkään ja miten minusta puhutaan. Kunnes hyväksyin sen, että en voi.
”Elämämme alkaa loppua sinä päivänä,
kun alamme vaieta tai muutumme välinpitämättömiksi niitä asioita kohtaan,
jotka todella merkitsevät jotain.”
– Martin Luther King Jr.
Aloin harjoitella sitä, etten välittänyt muiden ihmisten mahdollisista ajatuksista. Pian huomasin niiden olevankin vain omia ajatuksiani, pääni sisäisiä tarinoita, joita itselleni kerroin. Harjoittelun edetessä tuntui kuin rajoittava huopa olisi vedetty energiani päältä pois. Päätin toistuvasti, että toimin itseeni ja intuitiooni luottaen. Avasin suuni palavereissa, toteutin projektejani haluamallani tavalla, sanoin ”ei” asioille, joihin tiesin, etten kykenisi panostamaan tarvittavalla intensiteetillä.
Joka kerta, näin tehdessä, se tuntui vaikealta – tuntuu nykyäänkin. Mutta mikä tärkeämpää ja mikä saa minut yhä toistamaan tekoni on että, se tuntuu myös oikealta. Toistaiseksi olen yhä elossa: niin fyysisesti, henkisesti, kuin myös sosiaalisesti. Toistuva, omasta mielestä oikein toimiminen, on myös voimistanut itsevarmuutta, lisännyt itsetuntemusta ja kasvattanut omaa ammatillista potentiaalia.
”Omassa elämässä ei voi salamatkustaa.
On otettava vastuu ja astuttava päähenkilön saappaisiin.”
– Katja Liuksiala
Aavistan, ettei päivitetty toimintatapani ole varsinaisesti kääntänyt ihmisiä puolelleni. Toisaalta, ei se ole heitä myöskään karkottanut. Edelleen kohtaan heitä, keillä on tarve latistaa tai pienentää. Useimmat eivät edes tunnista tätä puolta itsessään, harvoin minäkään.
Ihmisenä kasvaminen tapahtuu kuitenkin kohtaamalla, ei pelkäämällä. Siksi en poteroidu, vaan julistan toreilla ja kujilla.
Niin työpaikan sisäisissä palavereissa, tyhjänpäiväisissä sähköpostiviestiketjuissa, kuin myyntipalaverissakin, olen huomannut yhden asian: innostukselle on vaikeaa sanoa ei. Ja kun tekee innostuneena töitä asioiden eteen joista välittää, syntyy intohimoa, elämän eliksiiriä puhtaimmillaan.
Sen sijaan, että ottaisin muiden ihmisten tunteet kantaakseni, olen päättänyt omistaa omani.
”Kun uskaltaa, menettää jalansijan hetkeksi.
Kun ei uskalla, menettää itsensä. ” – Søren Aabye Kierkegaard
Tervetuloa vuoteen 2019!
