Rakas Taivaanisä,
lähetä vaatteita kaikille niille köyhille naisille,
joita isi auttaa tietokoneella.
Amen.
Moni on huomannut, että hyvejohtajuusblogin vakituisten kirjoittajien joukossa ei taida olla muodikkaita pornografian puolestapuhujia. Syy tähän on yksinkertainen: pornografia syö maata johtajuuden alta.
Ilmiö on niin hyvin ja laajalti dokumentoitu, että me datauskovaiset suomalaisetkaan emme enää sitä epäile niin kuin joskus. Sen haitalliset vaikutukset työelämään ovat hyvin tiedossa, mutta joskus ne esitetään yksipuolisesti tehokkuuden näkökulmasta. Tilannetta olisi hyvä tarkastella myös johtajan henkilökohtaisten hyveiden näkökulmasta.
Porno ja moralismi
Pornokeskustelussa esiintyy paljon moralismia. Monet nimittäin moralisoivat pornovastustajia. Ja mainosmiehet syyttävät heitä seksuaalivastaisiksi tiukkapipoiksi.
Lastenkirjailija C. S. Lewis vastasi syytteeseen kieltävästi. ”I deny the charge”, hän sanoi, ja jatkoi:
”Foam-born Venus … golden Aphrodite … Our Lady of Cyprus … I never breathed a word against you. If I object to boys who steal my nectarines, must I be supposed to disapprove of nectarines in general? Or even of boys in general? It might, you know, be stealing that I disapprove of.”
Pornovastustajien maailmankuva on tosiaan yltiöpositiivinen. He vastustavat pornoa, koska he kokevat, että porno vääristää jotakin äärettömän hyvää ja kaunista: ruumiin, seksuaalisuuden ja rakkauden.
Toisaalta myös he saattavat sortua moralismiin. Itse en luottaisi kritiikkiin, joka nousee ruumis- tai seksuaalivastaisuudesta. Tässä kohden on kuitenkin muistettava erottaa moraalinen couchaaminen ja moralismi toisistaan. Kyynikot nimittäin leimaavat moraalisen kannustamisen liian helposti moralismiksi.
Oli miten oli, abusus non tollit usus: väärinkäyttö ei kriminalisoi oikeinkäyttöä, kuten oikeusoppineet tietävät sanoa. Hyvä pysyy aina hyvänä, vaikka sitä vääristetäänkin. Teon kielteisyyttä ei saa koskaan siirtää teon kohteeseen. Tämä olisi puritanismin kompastuskivi.
Nektariini ja sen varastaminen ovat eri asioita.
Jopa Johannes Paavali II ymmärsi tämän. Pian paaviksi tultuaan hän nimittäin käynnisti Sikstuksen kappelin restauraatiotyöt ja poistatti lannevaatteet, jotka hänen aikaisemmat kollegansa olivat maalauttaneet peittämään Michelangelon alastonfreskoja. Avajaispuheessaan hän julisti kappelin ”ruumiin teologian pyhäköksi”.
Käytännöllinen viisaus ja itsehillintä
Käytönnöllinen viisaus (prudentia) on johtajan tärkeimpiä hyveitä. Johtajan päätöksentekokyky on riippuvainen käytönnöllisestä viisaudesta. Sen ytimessä on todellisuuden hahmottamiskyky. Päätökset tehdään todellisuuden hahmottamiskyvyn perusteella.
Itsehillinnän (temperantia) puute, jota ruokkii porno, hajoittaa tämän kyvyn. Tämä saattaa kuulostaa yliampuvalta. Mutta jotain sen suuntaista tapahtuu.
Itsehillintään liittyy passioiden – eli tunteiden ja mielitekojen – hallinta. Hallinta ei tarkoita tukahduttamista (mitään hyvää ei saa tukahduttaa), vaan suuntaamista oikein, työnteossa vaikka käsillä olevan tehtävän suorittamiseen.
Hallinnan puute tekee todellisuuden hahmottamisesta hankalaa. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että johtajan näkemys vastakkaisesta sukupuolesta (ja heidän pohjattomasta seksuaalivietistään) vääristyy.
Koska todellisuus on yksi, todellisuuden hahmottamiskyvyn murentuminen on kokonaisvaltaista. Särö tuulilasissa vaikuttaa koko tuulilasin kestävyyteen. Tai vaihtaakseni kielikuvaa: voin tanssia kotona, töissä tai kadulla, mutta tanssikykyni on yksi ja sama.
Hallinnan puute tekee myös keskittymisestä hankalaa. Päätöksenteon kolme vaihetta – tiedon kartoittaminen, harkinta ja lopullinen päätös – vaativat nimittäin aikaa, rauhoittumista. On vaikea keskittyä johtajan päätyöhön eli ajatustyöhön, jos pääkopan ovat vallanneet kurittomat ajatukset ja mielikuvat.
Tähän liittyy myös johtajan uskottavuus ja ajanhallinta. Jos johtaja ei pysty kontrolloimaan viettejään, miten voisi kontrolloida itsensä ulkopuolisia asioita.
Rohkeus ja rakkaus
Sanotaan, että rohkeus (fortitudo) on oikeiden asioiden tekeminen pelosta huolimatta. Tämän määritelmän valossa on helppo ymmärtää, kuinka myös rohkeus on yksi johtajan avainhyveistä. Johtaja kohtaa tavattomasti tilanteita ja haasteita, joissa vaaditaan rohkeutta.
Ihminen etsii luontaisesti pakokeinoja stressaavista tilanteista. Velvollisuuksien välttäminen ei aina johdu laiskuudesta tai mukavuudenhalusta, vaan joskus myös rohkeuden puutteesta. Opiskelijat tietävät, että ennen tenttipäivää keittiö (mieluiten koko asunto) pitää kuurata putipuhtaaksi. Samoin ei ole harvinaista, että vaikeiden tehtävien edessä johtaja pakenee, hakee pikakiksit, jostain muualta. Porno vahvistaa tätä taipumusta.
En halua väitellä niiden kanssa, joiden mielestä rakkaus (caritas) ei liity johtajuuteen. Joten pitäydyn vain ihmissuhteissa.
Johtajuuskirjailija Alexandre Havardin sanoin: ”Nykykulttuurista on tullut ylierotisoitunutta… Sisäisen seuraukset ovat vakavia, kun menetetään kyky tuntea normaaleja inhimillisiä tunteita.” (Hyvejohtajuus, s. 83)
Tai Suomi-pornon isän Kullervo Koivoston sanoin: ”Porno tappaa kaiken inhimillisyyden miehen ja naisen väliltä.” (YLE, Varjojen mies)
Naisnäkökulmaa ja Frendit
Naiset toistavat miesten virheitä koko ajan enemmän. Tilastojen mukaan sama näyttää pätevän suhteessa pornoon. Pornoa kuluttavien naisten ja miesten eroa kurotaan vauhdilla kiinni.
Tarkastelen ilmöitä varmasti liiaksi miesnäkökulmasta. Siihen on yksinkertainen syy: asiasta minulle uskoutuneet ovat aina olleet miehiä. Ehkä hyvä näin. Tuskin olen oikea henkilö mentoroimaan pornoriippuvaisia naisjohtajia.
Time-lehden artikkeli ”The Porn Factor” alkaa ja loppuu eräällä episodilla Frendit-sarjasta. Joey ja Chandler ovat löytäneet ilmaisen pornokanavan eivätkä poistu TV:n äärestä moneen päivään. Chandler käy pankissa ja palaa ällistyneenä: ”Omituista, pankin kaunis naisvirkailija ei pyytänyt minua peräänsä holviin.” Joey kertoo samanlaisesta tapauksesta pizzalähetin kanssa.
He katsovat toisiaan ja Chandler toteaa: ”Tiedätkö mitä? Meidän pitää sammuttaa tuo.”
