Tuloksellisuus: keskittymisen ja uhrauksen hedelmä

Nettiaika on luonut infoähkyn. Miten selvitä päivästä tuhlaamatta ajan lahjaa? Studiositas ja curiositas ovat vanhoja käsitteitä, mutta eivät vanhentuneita. Miten ne liittyvät Facebookiin?

Luin mielenkiintoisen uutisen. Siinä kerrottiin tutkijoiden havainneen, että internetissä surffaileminen vaikuttaa kielteisesti nuorten opiskelukykyyn. Kyse ei tutkijoiden mukaan ole vain lukutaidosta, vaan kyvystä keskittyä ja syventyä asioihin, mennä pintaa syvemmälle.

Meissä, nettiajan ihmisissä, tuollainen uutinen voi synnyttää puolustusreaktion. Mutta se voi myös herättää: ehkä kyse ei olekaan vain tekniikasta. Ehkä sama pätee nykyiseen ”infoähkyyn” laajemminkin.

Eikä se koske vain nuoria.

Silmien himo

Hyvejohtajuus -teoksessaan Alexandre Havard kirjoittaa:

”Johtajat ovat opinhaluisia, eivät uteliaita. Latinan sanat studiositas ja curiositas viittaavat terveelliseen ja epäterveelliseen tiedonhaluun, tässä järjestyksessä. Studiositas on halu tietää voidakseen ymmärtää todellisuuden ja asioiden luonteen. Curiositas on halu tietää vain sen tuoman nautinnon vuoksi.”

Sanat voivat johtaa harhaan. Emme ole tottuneet ajattelemaan, että uteliaisuus voisi olla pahe. Uteliaisuushan on sitä, että on kiinnostunut asioista!

Totta. Mutta kiinnostunut voi olla monella tavalla, monesta eri syystä. Josef Pieper selittää:

”On olemassa eräänlainen katseen nautinto, joka kääntää havaintokyvyn alkuperäisen tarkoituksen ylösalaisin ja aiheuttaa epäjärjestystä ihmisessä itsessään. Katseen todellinen tarkoitus on todellisuuden havainnoiminen. Mutta ’silmien himo’ ei tähtää todellisuuden hahmottamiseen, vaan pyrkii nauttimaan ’katsomisesta’.” (Temperance, chapter VIII)

Samoin ruokahalu on sinänsä terve asia, mutta mässäilyn ja ylensyönnin paneminen ”hyvän ruokahalun” piikkiin olisi lähinnä groteskia.

Surffailemassa

Olen itse huomannut tuhlaavani paljon aikaa sähköpostien ja internetin kanssa. Kyllä: tuhlaavani. Monet asiat vaativat aikaa ja paneutumista, eikä se ole ajanhukkaa, koska se kantaa hedelmää.

Internetissä on helppo ”surffailla” uteliaisuudesta vaikka tuntikausia ilman, että viisaus ja ymmärrys kasvoi lainkaan.

Tuskin olen yksin kokemukseni kanssa. Työnantajat ovat yhä tietoisempia siitä, että internet ja henkilökohtaiset sähköpostit (joiden sisältö on usein aivan puutaheinää) syövät kasvavan osan tehokkaasta työajasta.

Paradoksaalisesti tyhjään uteliaisuuteen antautumisen vaara on suurimmillaan silloin, kun olisi paljon tekemistä mutta ei tiedä mistä aloittaa. Tai paremmin sanottuna: kun ei jaksa tarttua lapioon ja alkaa kaivaa ojaa.

Laiskuuden kuolemansynti

Se ei liene vain sattumaa. Hallitsemattoman uteliaisuuden juuret voivat ulottua yllättäville sisäisen elämän alueilla. Josef Pieper toteaa, että uteliaisuus liittyy ”hengen vaeltavaan rauhattomuuteen”, joka puolestaan on laiskuuden (lat. acedia, engl. sloth) tytär.

Laiskuus ei tässä yhteydessä tarkoita vain joutenoloa. Latinan sana acedia viittaa eräänlaiseen hengen suruun, joka kylmettää sydämen ja tekee haluttomaksi ryhtymään hyviin töihin niihin sisältyvän ponnistelun vuoksi. Uteliaisuuden lisäksi acedia johtaa myös saamattomuuteen ja turhaan puheliaisuuteen. Mutta sen syvempiä seurauksia ovat katkeruus ja epätoivo.

Pieper selittää:

”Kun luonnollinen halu nähdä degeneroituu uteliaisuudeksi (curiositas), kyse ei ole pelkästä harmittomasta hämmennyksestä ihmisen pintatasolla. Se voi olla merkki totaalisesta juurettomuudesta. Se voi tarkoittaa, että henkilö on kadottanut kykynsä elää itsensä kanssa; että paetessaan itseään, uupuneena ja kyllästyneenä epätoivon täyttämän sisäisen elämänsä tyhjyyteen, hän etsii itsekkään rauhattomasti ja tuhansilta hyödyttömiltä poluilta sitä, mikä annetaan vain jalon hiljaisuuden sydämelle, joka on valmis uhrauksiin ja siis hallitsee itseään: nimittäin olemisen täyteyttä.”

Päätöksiä pienissä asioissa

Missä ratkaisu? Kuten yleensä, hyve alkaa yksinkertaisista asioista. On taisteleva pienten asioiden kanssa: turhuudet pois tieltä ja jalkaa toisen eteen. Täytä velvollisuutesi joka hetki ja keskity siihen.

Joskus on tehtävä päätöksiä, jotka ensin voivat tuntua vaikeilta. Yritän nykyisin olla lukematta uutisia netistä – ainakin työaikana. Pyrin avaamaan sähköpostit kerran päivässä ja sitten sulkemaan ohjelman (tai koko koneen, mikäli mahdollista!).

Miksi meidän pitäisi olla tavoitettavissa joka suunnasta 24 tuntia päivässä? Ja miksi meidän pitäisi tietää mitä ”maailmassa tapahtuu” joka hetkellä? Ennen vanhaan posti ja lehti tulivat kerran päivässä, ja sekin on yleensä useammin kuin tarpeen.

Levollisuus, tuloksellisuus… ja nautinto

Mukavuudenhaluisen uteliaisuuden selättäminen tuo hedelminään levollisuuden – ja tuloksellisuuden. On helposti keskittyä olennaiseen, siihen mikä on oikeasti tärkeää ja vaivan arvoista. Sitä paitsi se on paljon hauskempaa.

On opittava sanomaan ”Ei”, jotta voisi todella sanoa ”Kyllä”. Taloustieteessä sanotaan, että kaikella on vaihtoehtoiskustannus (ja siksi ”there is no such a thing as a free lunch”). Samoin suurten asioiden tekeminen edellyttää houkuttelevista pinnallisuuksista kieltäytymistä.

Lainaan lopuksi Havardia, joka soveltaa asiaa suoremmin johtajuuteen:

”Johtajat pyrkivät parantamaan sivistyneisyyttään. Todellinen sivistyneisyys on paljon enemmän kuin pinnallista tietämystä monista asioista. Pedanttisuus, ulkoluku ja turha uutuudellisuus ovat hyödyttömiä. Tarvitsemme tietenkin tietoa, mutta meidän on myös tiedettävä, mitä sillä tehdään. Tarvitsemme aikaa pohdinnalle. Tarvitsemme moraalisen viitekehyksen antamaan suuntaa ja järjestystä irrallisille faktoille ja ajatuksille. Meidän on opittava erottamaan totuuden ja kauneuden lehdet valheen ja järjettömyyden silpusta. Tätä on studiositas, ei curiositas.”

Luettavaksi (uteliaille):

Tuomas Akvinolainen, Summa Theologiae, II-II, q. 35 (acedia – sloth)