Hyvejohtajuus pyrkii esittämään eri tyyppisiä asioita uudessa (tai ehkä oikeammin ikivanhassa) valossa, eli filosofian perusteista käsin. Mutta kenelle tämä filosofinen lähestyminen on tarkoitettu? Kuka voisi hyötyä filosofiasta?
Ayn Rand* lähestyy aihetta askel kerrallaan:
- Jotta voit elää, sinun pitää toimia.
- Jotta voit toimia, sinun pitää tehdä valintoja.
- Jotta voit tehdä valintoja, sinulla pitää olla arvopohja.
- Jotta voit määrittää arvopohjan, sinun täytyy tuntea itsesi ja ympäristösi.
- Näin ollen, sinun täytyy tuntea oma luontosi sekä ympäristösi eli universumin luonto.
- Näin ollen, sinä tarvitset metafysiikkaa, epistemologiaa, ja etiikkaa.
- Tarvitset siis filosofiaa.
Filosofiaa tarvitsevat siis kaikki.
Rand väittää, että elämääsi ohjaava filosofia muodostuu toisella kahdesta tavasta:
- oman pohdintasi avulla, tai
- sattuman kautta.
Oletko samaa mieltä? Jos et, niin miksi et? Jos taas olet samaa mieltä, kumman tien valitset?
(* Vaikka tässä esitänkin Randin ajatuksenjuoksua, en silti syleile täysin hänen eettistä kantaansa. Randin kehittelemä individualistinen filosofia, objektivismi, hylkää mm. altruismin, jonka itse näen erittäin tärkeäksi ihmisen sisäisen kasvun kannalta.)
Pidin tästä. Randin step-by-step tapa osoittaa, että jokaisella on elämänfilosofia oli hän tietoinen siitä tai ei, on yksinkertainen mutta musta pätevä.
Katsotaan nyt ehdinkö, mutta yksi kesän projekteista oli lukea Richard M. Weaverin ”Ideas Have Consequences”, jonka lainasin eräältä ystävältäni. Senkin punainen lanka on se, että jokaisen käytännön takana on teoria. Näin teoriasta puhuminen halveksivasti (”pelkkää teoriaa”) on höpöhöpö-juttuja.
Takakannesta lainattua:
”In what has become a classic work, Richard M. Weaver unsparingly diagnoses the ills of our age and offers a realistic remedy. He asserts that the world is intelligible, and that man is free. The catastrophes of our age are the product not of necessity but of unintelligent choice. A cure, he submits, is possible. It lies in the irght use of man’s reason, in the renewed acceptance of an absolute reality, and in the recognition that ideas – like actions – have consequences.”
Jason