Hyvän työn tekijät

Olen aina pitänyt Esa Saarista fiksuna tyhjänpuhujana. En tosin enää.

Oikeastaan tämän jutun lähtökohta ei ole Esa Saarinen vaan Howard Gardner – tuo maailmankuulu monien älykkyyksien (multiple intelligences) teorian kehittäjä. Hän vieraili toukokuun lopulla puhumassa Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) järjestämässä tilaisuudessa hyvän työn tekijöistä. Panelisteina olivat läsnä Sari Baldauf ja Esa Saarinen.

Tarkempi käännös Gardnerin projektista olisi kenties hyvän työskentelyn elementit, mutta se ei kuulostaisi lainkaan yhtä napakalta suomen kielellä. Kyse on siis 1990-luvulla aloitetusta tutkimushankkeesta The Elements of Good Work, jonka tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät saavat ihmiset omistautumaan työlleen ja pitämään siitä.

Kysymys on äärimmäisen ajankohtainen. Toisaalta pohditaan ikääntyvän väestön työssä jaksamisesta, toisaalta huolia herättää nuorison asenne työskentelyä kohtaan. Johtajilla on edessä suuria haasteita.

Erinomaisuus, haastavuus, eettisyys

Gardner ja kumppanit ovat tiivistäneet tutkimustuloksensa kolmen E:n periaatteeseen: excellence (erinomaisuus eli ammattitaito), engagement (sisäinen haastavuus) ja ethics (eettisyys). Tutkimusryhmä on haastatellut laajan kirjon eri alojen ammattilaisia saadakseen selville heidän asenteitaan ja kokemuksiaan työelämästä.

Eräs mielenkiintoinen havainto oli, että joillain aloilla, kuten genetiikassa, lähes kaikki ihmiset ovat erittäin tyytyväisiä työhönsä ja haluaisivat tehdä sitä koko elämänsä. Toisaalta joillain aloilla motivaatio on heikkoa. Näin on esimerkiksi (yllätys yllätys) journalismin laita: valtaosa toimittajista haluaisi vaihtaa alaa.

Gardnerin tutkimusryhmän mukaan useat toimittajat kokevat, että heidän työnsä ei vastaa niitä odotuksia, joiden vuoksi he alalle pyrkivät. He haluaisivat kirjoittaa syvällisiä ja ajatuksia herättäviä selvityksiä tärkeistä aiheista, mutta heitä painostetaan suoltamaan vähäarvoista materiaalia liukuhihnalta ja kehittämään skandaaleja lukijoiden houkuttelemiseksi.

Nuoriso: etiikka haasteena

Gardnerin tutkimukset maalaavat pessimistisen kuvan nuorten amerikkalaisten asenteista työhönsä. Ongelman voi kiteyttää sanaan ahneus. Lahjakkaat yksilöt välittävät etiikasta vain teoriassa – sen aika tulee myöhemmin eli vasta sitten, kun on päästy huipulle. Nyt pätevät viidakon lait. Nämä arvot Gardner kiteyttää kolmeksi M:ksi: money, markets and me.

Ongelma on tietysti siinä, että sanottu lyhytnäköisyys on vain omiaan tuhoamaan työympäristöä – ja lahjakkaita nuoria itseään. Gardnerin mukaan olisi välttämätöntä saada nuoriso sisäistämään se perustotuus, että eettisyys on välttämätöntä aidolle, pitkän tähtäimen menestykselle ja hyvinvoinnille. Hän korosti uskonnollisen eetoksen ja hyvien roolimallien merkitystä tässä tehtävässä.

Myös työkulttuurilla ja yrityskulttuureilla on merkityksensä. Gardner väittää, että valtaosa ihmisistä on hyvin alttiita vaikutuksella aloittaessaan työelämän. Heidän asenteensa, odotuksensa ja perusarvonsa työtä kohtaan muokkaantuvat syvästi ensimmäisessä työpaikassa.

Eräs yleisön jäsen totesi osuvasti, että toisaalta monet nuoret etsivät niitä kolmea E:tä, mutta yritykset tarjoavat vain M:iä. Vaikka se on yksinkertaistus, siinä taitaa piillä totuuden siemen.

Hyveet ja eettinen kasvu

Paneelikeskustelussa huomiotani herättivät etenkin Esa Saarisen lausunnot. Olin hyvin iloinen huomatessani, miten Saarinen korosti hyveiden merkitystä. Hän korosti, että meidän on osattava ”myydä” hyveet tarinoiden kautta. Esimerkiksi uskollisuus avioliitolle on perustavanlaatuinen asia, jonka pitäisi olla puoleensavetävä asenne ja luonteenpiirre.

Saarisen mukaan keskeinen haaste on siinä, että yhteiskunnan muutos on johtanut kasvavaan vapauteen, mutta tarvitaan viisautta, jotta voidaan valita hyvin. ”Hyvä valinta ei tapahdu automaattisesti.” Vaarana on erityisesti reaktiivisuus, eli jatkuva ulkoisten ärsykkeiden ja vaateiden pommitus.

Usein pelkkää informaatiota tärkeämpää onkin eräänlainen herääminen – erityisesti herääminen eettiseen kasvuun, Saarinen totesi. Esimerkiksi ihmisen rehellisyys riippuu siitä, millä tavalla katsoo koko elämää. Siitä voi olla hyötyä pitkällä tähtäimellä, mutta ulkoisen hyödyn korostaminen on harhaanjohtavaa ja usein vaarallista.

Median ja viihdeteollisuuden vastuu

Gardner ja Saarinen keskustelivat osuvasti myös median ja viihdeteollisuuden roolista. Psykologin mukaan nuoret ovat liian paljon ”connected”, eikä heille jää aikaa pohtia ja ajatella syvällisesti. Sellainen kasvuympäristö luo ihmisiä, joiden emotionaalinen älykkyys ei kehity normaalilla tavalla.

Saarinen lisäsi, että toimittajien ja tiedotusvälineiden olisi löydettävä uudelleen todellinen kutsumuksensa. Toimittajilla on valtava paine tuottaa laajoja määriä viihdyttävää sisältöä. Sellaista on kuitenkin aivan liikaa, eikä sillä ole suurta arvoa ihmiselle. Tarvittaisiin synteesiä ja syvällisyyttä.

Tilaisuuden jälkeen sain tilaisuuden puhua Saarisen kanssa noin kaksi minuuttia. Hän kysyi, olemmeko tavanneet ennen (en usko). Kysyin takaisin, onko hän kuullut hyvejohtajuudesta.

”Joo, totta kai.”

PS. Olin Esa Saarinen –fani kerran aiemminkin, kun 14-vuotiaana pikkuintellektuellina innostuin Sartresta, jonka eksistentialismiin filosofimme oli muun muassa erikoistunut. Saarinen mainosti Sartren ajattelua jopa eräässä nuorten TV-ohjelmassa (jonka nimen olen jo unohtanut). Sittemmin pääsin Sartren yli, ja niin näyttää päässeen Saarinenkin – onneksi.