Totuudellinen muisti

Johtajalla on hyvä muisti. Muisti (lat. memoria), jota tarkoitan, on kuitenkin paljon enemmän kuin luontainen kykymme palauttaa mieleen asioita. Vielä vähemmän se tarkoittaa ”muistitekniikoita” olla unohtamatta.

Hyvä muisti tarkoittaa ennen kaikkea ”totuudellista” muistia.

Se tarkoittaa sitä, että muistamme asiat ja tapahtumat sellaisina kuin ne ovat ja olivat, ei sellaisina kuin haluaisimme ajatella niiden olevan. Siinä missä totuudellinen ihminen puhuu totta, hyvä muisti muistaa totta.

Itsestäänselvyys?

Kuulostaako tämä itsestään selvältä asialta? Mietitäänpä.

Nuori poika, joka värittää tarinoita ja vie tämän taipumuksensa pitkälle aikuisuuteen… Aviopari, jolla on aina eriävät muistot riidan yksityiskohdista… Johtaja, jonka sokerilla kuorrutettu muistelmateos tihkuu omahyväisyyttä…

Totuudellinen muisti ei ole itsestäänselvyys!

Viisauden ytimessä

Tuomas Akvinolaisen mukaan totuudellinen muisti on viisauden ensimmäinen perusedellytys. Se on viisauden kulmakivi. On helppoa nähdä miksi.

Viisaus, päätöksentekijöiden hyve, perustuu kykyyn hahmottaa todellisuus. Viisaus lähtee siitä, että kaiken toiminnan ja päätöksien on perustuttava todellisuudelle. Todellisuus on objektiivinen maailma, ne asiat, tapahtumat ja kokemukset, joissa elämme.

Mutta totuus näistä asioista, tapahtumista ja kokemuksesta, tästä maailmasta, on ”sisällytettynä” juuri totuudelliseen muistiin.

”Huonon” muistin sudenkuopat

Tämä on itse asiassa tärkeä huomio, vakavakin. Nimittäin jos totuudellinen muisti on viisauden kulmakivi, epätotuudellinen vääristävä muisti on viisauden kompastuskivi.

Josef Pieper kirjoittaa tällaisesta muistista: ”Vaara on suurimmillaan juuri täällä, hengellis-eettisen prosessin syvimmässä juuressa, tosiasioiden ja tapahtumien totuuden vääristymisen vaara.”

Hän jatkaa:

”Vaara on sitäkin suurempi, koska se on niin huomaamaton. Virheet ja valheet rakentuvat kaikkein pahimmalla tavalla juuri vääristämällä muistia – hienon hienoin lisäyksin, korostuksin, värityksin, poistoin, asetteluin ja painotuksin. Luotaava omatunto ei tällaisia vääristyksiä helpolla paikanna, vaikka tietoisesti yrittäisikin.” (Prudence, luku 2.)

Kuinka voimme kehittää muistiamme?

Ennen kuin annan muutaman käytännön neuvon, on hyvä ymmärtää, ettei pintaremontti riitä, jos vika on perustuksissa.

Jälleen Pieper: ”Muistin totuudellisuuden voi taata vain koko persoonan suoruus… Tässä näkyy hyvin se, kuinka viisaus, josta kaikki muut hyveet riippuvat, itse vastavuoroisesti riippuu kaikkien muiden hyveiden kokonaisuudesta.” (Prudence, luku 2.)

Alexandre Havard osuu asian ytimeen: “Viisauden hyveen ydin muodostuu johtajan luonteen ja hänen todellisuudentajunsa välisestä siteestä. Toisin sanoen se muodostuu olemisen ja ymmärryksen välisestä yhteydestä, mitä olemme ja mitä näemme.” (Virtuous Leadership, 2007, s. 68.)

Aristoteles: ”Hyvä ihminen näet arvostelee kaikkea oikein, ja totuus näyttäytyy hänelle.” (Nikomakhoksen etiikka, III, 4.)

Havard lisää tähän: ”Ylpeä ihminen sitä vastoin arvioi todeksi sen, mitä häntä imartelee; hillitön tai kohtuuton sen, mikä tuo hänelle valtaa, rahaa tai nautintoa; pikkusieluinen taas sen, mikä oikeuttaa hänen pelkuruutensa tai laiskuutensa.” (Virtuous Leadership, 2007, s. 68.)

Lue Aristoteleen lause ja Havardin lisäys uudestaan, korvaa sanat ”arvostelee” ja ”arvioi” sanalla muistaa.

Katsomme, tulkitsemme ja muistelemme asioita luonteemme linssien läpi. Vahvistamalla luonnettamme, toisin sanoen vahvistamalla hyveitämme, kehitämme totuuden valaisemaa muistiamme.

Käytännön neuvoja

Moni neuvo, joka pätee viisauden hyveen harjoittamiseen yleisemmin, pätee myös muistin harjoittamiseen, koska muisti on viisauden ytimessä. Kohdat (1) ja (2) löytyvät hyvejohtajuus-kolumnista ”Viisaus”.

1. Vältä järkeistämistä hinnalla millä hyvänsä.

Järkeistäminen tai järkeily on tietoista tai tiedostamatonta objektiivisen tiedon vääristämistä haluttuun muottiin sopivaksi, psykologinen tapa vääntää totuus sopusointuun omien mieltymystemme tai tahtomme kanssa.

2. Tunnista ja sanoudu irti ennakkoluuloistasi.

Järkeistäminen nousee pelkuruudesta. Ennakkoluulot nousevat tietämättömyydestä.

Ennakkoluulojen voittamiseksi on harjoitettava nöyryyden hyvettä, jota voidaan kutsua ”totuudessa elämisen tottumukseksi” tai ”totuudelle avoimeksi mieleksi”.

Stephen Coveyn sanoin: ”Nöyryys on yksi todellisten johtajien ominaisuuksista. Se näkyy heidän kyvyssään ottaa linssit pois silmiltä ja tutkia niitä objektiivisesti… Jos löytyy säröjä tai taittoa (ennakkoluuloja, tietämättömyyttä, virhepäätelmiä), he säätävät ne kohti suurempaa viisautta.” (Principle-Centered Leadership, 1992, s. 20.)

3. Harjoita objektiivista testaamista.

Η. Rοbertsin hyvejohtajuus-vieraskynästä ”Ripaus harkitsevuutta” löytyy käytännön neuvoja, jotka tukevat myös totuudellisen muistin kehittämistä.

Roberts kirjoittaa tunnepitoisista viesteistä.

”Emotionaalisella viestillä on taipumus värittää tulkintaa tehden siitä valikoivaa ja eri tavoin korostunutta yksilön ja hänen kokemusmaailmansa mukaan… Objektiivista testausta voi harjoittaa palauttamalla kunkin tilanteen, vaikkapa keskustelun, yksityiskohdat mieleen seikkaperäisesti, korostamatta tunneperäistä responssia.”

Paljon riippuu kyvystä ”säädellä tunteita siten, että yksittäinen tunneviesti ei saa määräävää otetta ajatusmaailmassa”. Niin, tai muistissa.

Johtajien tunnustuksia

Mainitsin johtajien siirappielämäkerrat. Suosittelen niiden vastapainolukemiseksi erästä omaelämäkertojen klassikkoa, joka kirjoitettiin hiljattain, noin 1600 vuotta sitten.

Sitä lukiessa tulee ajatelleeksi, että latteus ”ei mitään uutta auringon alla” on totta. Kyse on Augustinuksen teoksesta Tunnustukset.

Kuten sen nimestä voi päätellä, tunnustuksista on siirappi kaukana. Se on tosiaan totuudellisen muistin harjoittamisen mestariteos. Eikä se jätä lukijaansa kylmäksi.

Luettavaa:
Augustinus, Tunnustukset (engl.): linkki.
H. Roberts, ”Ripaus harkitsevuutta” (2009): linkki.