Liikkeenjohto ja soturin tie (bushido) osa 3: Rohkeus

LIIKKEENJOHTO JA SOTURIN TIE (BUSHIDO)

OSA 3. ROHKEUS

Artikkelisarja japanilaisten samuraiden moraalikoodistosta ja sen ilmenemismuodoista nykyaikaisessa liikkeenjohtamisessa jatkuu. Tällä kertaa käsitellään Bushidon toista hyvettä ”rohkeus”.

Termiä samurai käytettiin eliitti- ja soturiluokasta, joka vaikutti Japanissa yli 1000 vuoden ajan 700-luvulta aina vuoteen 1868. Nämä soturit kehittivät ehdottomaan kunniaan ja tiukkaan käyttäytymistä sääntelevään normistoon perustuvan ja sille täysin omistautuneen eettisen koodiston, joka tunnettiin nimellä Bushido eli ”soturin tie”. Bushidon moraalisen koodiston selkärankana olivat seitsemän hyvettä, jotka olivat: oikeamielisyys, rohkeus, myötätunto, kunnioitus, rehellisyys, kunniantunto ja lojaalisuus. Nämä hyveet ja niiden mukaan eläminen oli jokaisen samurain kunnia-asia ja näitä periaatteita tuli noudattaa tinkimättä niin sodan kuin rauhankin aikana.

Samurait ja rohkeus

Samuraille rohkeus oli hyve, joka liittettiin urheuteen ja pelottomuuteen. Tällä ymmärrettiin, että pystyi selviytymään mistä tahansa tilanteesta. Piti olla valmis tekemään sen, minkä tiesi oikeaksi vaikka olisi peloissaan.

Samurain velvollisuudet eivät sallineet mitään tekosyitä. Rohkeus nähtiinkin laajemmin kuin vain yksinkertaisena urheutena. Samurain odotettiin kohtaavan vastoinkäymiset rohkeasti ilman epäröintiä. Esimerkiksi fyysinen kipu kohdattiin ilman minkäänlaista tunteenilmausta.

Kuolema ei aiheuttanut pelkoa samuraissa. Varsinkin taistelukentällä kohdattua kuolemaa pidettiin kunniakkaana. Todellinen taistelija tahtoikin olla aina etulinjassa hyökäämässä vastustajan kimppuun. Rohkeutta myös odotettiin ja edellytettiin vastustajilta ja siksi pidettiinkin erityisen kunniakkaana kuolla todella vahvaa vihollista vastaan käydyssä taistelussa.

Kuolema elämän tarkoituksena

Yamamoto Tsunetomo (1659-1719) oli Chikugon daimion Nabeshima Mitsushingen usakollinen samurai, joka isäntänsä kuoltua vetäytyi erakoksi miettimään bushidon perimmäistä luonnetta. Hän julkaisi 11 kirjaa käsittävän kokoelman nimeltä Hagakure (Lehvistön peitossa), jota yleisesti pidetään yhtenä samurai-kirjallisuuden merkittävimmistä teoksista. Hagakuren alkusäkeet ovat kuuluisat: ”Olen tullut siihen tulokseen, että samurain tie on yhtä kuoleman kanssa. Jos on valittava kahden mahdollisuuden väliltä, elämän ja kuoleman, nin valitse empimättä kuolema. Siinä ei ole mitään erityisen vaikeata – ryhdy yksinkertaisesti ja päättäväisesti toimeen.”

Daidozi Yuzanin (1639 – 1730) teos Budo Shoshinshu (Bushidon alkeiskirja) aloittaa vastaavasti: ”Samurain on aina, ennen muuta muistettava, aamusta iltaan, uuden vuoden ensimmäisestä päivästä… vanhan vuoden viimeiseen päivään saakka, se tosiasia, että hänen on kuoltava. Se on hänen elämänsä päätarkoitus.”

Tsukahara Bokuden (1490 – 1572), oman aikansa kuuluisin miekkamies, ilmaisi asian näin:

”Samurain on opittava vain yksi asia;

vain tämää viimeinen –

kohtaamaan kuolema silmää räpäyttämättä.”

Muita soturikansoja

Tällainen fatalistinen asenne elämään ei ole tavaton muidenkaan soturikansojen keskuudessa vaan esimerkkejä samanlaisesta holistisesta rohkeudesta löytyy mm. pohjois-Amerikan intiaanien keskuudesta. Muutamia esimerkkejä:

”Kuolema ei ole mitään, eikä kipu ole mitään. Mutta pelkuruus on rikos ja häpeä suurin mahdollinen rangaistus” (Dakota).

”Tee vihollisestani rohkea ja voimakas, jotta tappion minua kohdatessa, en joudu häpeään” (Tasankointiaanit).

”Laula kuolinlaulusi ja kuole kuin sankari matkalla kotiin” (Shawnee).

Samurait ja zen

Zen-buddhalaisuudella oli tärkeä rooli samuraiden kasvatuksessa ja nimenomaan rauhallisessa ja kiihkottomassa suhtautumisessa kuolemaan. Oli tärkeää kuolla oikein ja arvokkaasti. Zen-mestareiden tapana on ollut lähteä tästä maailmasta lootus-asennossa, hallitusti, hyvästeltyään ensin ystävänsä ja oppilaansa ja kirjoitettuaan kuolinrunonsa. Suuri mestari Yamaoka Teshu, joka kuoli 53-vuotiaana vatsasyöpään, menetteli juuri näin. Kun hän tunsi aikansa tulleen, hän kylpi ja puki ylleen valkoisen kimononsa. Perinteen mukaisesti hänen oppilaansa pyysivät häneltä kuolinrunon. Välittömästi Teshu lausui seuraavan haikun:

”Kiristän vatsani

Kipua vasten –

Varis raakuu aamussa.”

Kun varis lensi yli ja kirkaisi, Teshu tunsi verenvuodon vatsassaan. Teshu istui muodolliseen zazen-asentoon, hyvästeli perheensä ja ystävänsä. ”Älä ole huolissasi ruuasta tai vaatteista”, hän sanoi vanhimmalle pojalleen. Sitten hän sulki silmänsä, veti syvään henkeä ja lähti.

Tämä oli se asenne, johon myös kaikki samurait tähtäsivät.’

Rohkeus modernin liikkenjohtajan silmin

Samuraille rohkeus tarkoitti pelottomuutta kaikissa olosuhteissa, tyyntä kuoleman kohtaamista sekä vastustajan aitoa kunnioittamista.

Nykyaikaisen liikkeenjohtajan ei tarvitse uhrata henkeään oman yrityksensä tai johtokunnan takia. Jos ajattelee, mikä voisi olla lähinnä oman henkensä antamista edustamansa organisaation hyväksi, olisi se varmasti oman uransa ja työpaikkansa laittaminen peliin. Tämä voi tapahtua joskus, kun menettelee täysin oman, oikeaksi uskomansanäkemyksen pohjalta vaikka tekee sen puhtaasti yrityksen hyväksi.

Nykyaikaisessa liike-elämässä johtajalla täytyy olla henkistä voimaa ja viisautta mennä vaikeiden aikojen ja asioiden läpi. Tämä saattaa tarkoittaa laman läpi luovimista, valtausyritysten vastustamista ja voittamista, tuotteiden tai palvelujen saaman huonon maineen korjaaminen jne. Liikkeenjohtajan rohkeus tarkoittaa itsensä haastamista joka ainoa päivä oikean asian puolesta, kykyä ja rohkeutta nähdä myös ongelmat potentiaalisina mahdollisuuksina, sekä vastuunottoa ja –kantoa.

Rohkeuden kehittämiseen ja ylläpitämiseen joitakin kulmakiviä:

– johtajalla tulee olla soturin sydän; pitää uskaltaa ja pystyä taistelemaan silloin kun sitä tarvitaan. Joskus voi olla hyväksi, jos johtajalla on voimakkaan taistelijan maine. Silloin myös vastustaja mietti omia mahdollisuuksiaan paljon tarkemmin ja sitä, kannattaako taisteluun lähteä ollenkaan.

– halu ottaa vastuuta; tämä on johtajan ylivoimaisesti tärkein elementti.

– organisaation rohkaiseminen ja kannustaminen vaikeissa tilanteissa. Syyllisten etsinnän kaikki jo osaavat mutta oman organisaation jatkuva kannustus ja motivointi on se mikä erottaa menestyvän johtajan.

– heikkojen jatkuva tukeminen ja kehittäminen. Vertaa Jack Welchin kuuluisaan 20-70-10 –kategorisointiin.

– uusien liiketoimintamahdollisuuksien jatkuva etsiminen; löytyessä välitön toiminta.

– päättäväisyys ja rohkeus kyseenalaistaa pinttyneitä tapoja ja asenteita, ja saman vaatiminen koko organisaatiolta. Monet organisaatiot puhuvat tästä seikasta juhlapuheissaan ja käsikirjoissaan. Aitoa rohkeutta tähän löytyy kuitenkin harvoin ja johtaajan oma pieni ego tuhoaa usein hyvätkin kehitysehdotukset.

– kyky ottaa vastaan uusia asioita ja ideoita avoimella mielellä. Tommy Tabermannin sanoin:

”Kaikkea saa tehdä, kaikkea pitää tehdä.
Kaikkia ovia on auottava,
kaikkia kuita kurkotettava.”

Asioita, jotka tulisi ottaa huomioon johtajan omassa analyysissä:

– omien, aikaisempien kokemusten peilaaminen liikaa uusiin haasteisiin. Kaikki taistelut ja haasteet ovat aina erilaisia eikä sama strategia välttämättä tehoa samaan ongelmaan kahta kertaa.

– liian suuren huomion kiinnittäminen potentiaalisiin uhkiin; tämä halvauttaa johtajan toimintakyvyn.

Lordi Nabeshiman sanoin: ” Suuriarvoisiin asioihin tulee suhtautua rauhallisesti.”

Tärkeisiin asioihin tulee siis valmistautua huolellisesti etukäteen ja kun kyseinen seikka sitten tulee joskus vastaan, voidaan siihen suhtatua rauhallisesti koska valmistautuminen on tehty hyvissä ajoin ja huolellisesti.

– jos organisaatio pelkää myöntää olemassa olevat virheet ja vanhojen tapojen muuttaminen on erityisen vaikeaa. Oman esimerkin voima on tässä tärkeää.

Mielenkiintoista lukemista:

Zoa, Guy A. The Soul Would Have No Rainbow if the eyes had no tears. New York, 1994.

(Pohjois-Amerikan intiaanien sananlaskuja)

Korpiola, Kyösti. Japanin Viisaus. Suomalais-japanilainen Yhdistys, julkaisu nro 9. 1995.

(Japanilaisia sananlaskuja)

Takuan, Soho. The Unfettered Mind. Kodansha International, 1986. Käännös William Scott Wilson.

(Zen mestarin kirjoituksia miekkamestari Yagyu Munenorille)

Lundberg, Tom. Tuntematon Sotilas ja johtamisen taito. Motto Universal Oy, 2005.

(Rokka, Rahikainen, Koskela ja Jung)

Kirjoitussarjan seuraavassa osassa käsitellään bushidon toista hyvettä ”Myötätunto”, sen alkuperäistä bushidon mukaista merkitystä ja sen nykyaikaisia ilmenemismuotoja modernissa liikkeenjohdossa.