Eräässä pitämässäni koulutuksessa kysyin milloin rikokseen langetaan. Totesimme pian yhdessä vanhan totuuden: ”Rikos tapahtuu kun motiivi ja tilaisuus ovat läsnä.” Väitin, että aina näin ei kuitenkaan ole ja kysyin miksi.
Eräs kuulija esitti vastaväitteen ennen vastauksia:
”Rikos tapahtuu aina. Jos rangaistusta ei ole, kyseessä on tilaisuus, johon aina tartutaan.”
Onko näin?
Gygeksen sormus
Platonin teoksessa Valtio on tarina paimenesta nimeltä Gyges, joka löytää näkymättömäksi tekevän sormuksen. Mies toteaa kiinnijäämisen mahdottomaksi ja murhaa kuninkaan noustakseen itse valtaistuimelle.
Tarinan kertoja, kuten seminaariin osallistunut kommentoija, väittää tämän kuvaavan tarkasti ihmisluonnetta. Väite perustuu tietynlaiseen ihmiskuvaan: ihminen ajaa omaa etuaan, säälimättömästi muiden kustannuksella. Mutta onko ihminen näin itsekeskeinen?
Ihminen todella on näin itsekeskeinen
Mutta vain 13 prosentissa tapauksista, vastaa Paul Feldman, mies joka myy rinkeleitä. Feldmanin liiketoiminta perustuu rehellisyydelle, sillä hän toimittaa yrityksiin kasan leipomiaan rinkeleitä sekä tyhjän puulaatikon, johon rinkelit maksetaan.
Paul Feldmanin tarkka kirjanpito osoittaa, että keskimäärin valkokaulustyöntekijät maksavat rinkelinsä noin 87 prosentin todennäköisyydellä. Lukuun vaikuttavat lukuisat tekijät, esim. yrityksen koko, työntekijän asema yrityksessä (ylempi johto varastaa enemmän), sää sekä juhlapyhät. Useimmat siis ovat rehellisiä.
Miten ihmiseen sitten tulisi suhtautua?
”Kuinka itsekäs tahansa ihmisen oletetaan olevan, hänen luonteessaan on ilmeisesti joitain periaatteita, jotka saavat hänet kiinnostumaan toisten onnesta ja tekevät heidän onnensa tarpeelliseksi hänelle, vaikka hän ei saa siitä muuta kuin nautinnon sen todistamisesta.”
— Adam Smith, The Theory of Moral Sentiments
Toki ihmiset ovat erilaisia: yksi on kiinnostuneempi muiden onnesta kuin toinen. Samoin kuin olisi väärin sanoa, että kaikki ovat rehellisiä, on väärin sanoa, että kaikki ovat epärehellisiä.
Varas pelkää, että kaikki pyrkivät varastamaan häneltä. Rehti ja naiivi ottaa turpaan, koska olettaa kaikkien olevan rehellisiä. Rehti ja viisas ihminen sen sijaan hyväksyy sen tosiasian, että epärehellisiä ihmisiä todella on, mutta he ovat merkittävä vähemmistö.
Kun asioit suuren ryhmän kanssa, joku on todennäköisesti epärehellinen. Kun asioit yhden ihmisen kanssa, hän on todennäköisesti rehellinen.
”Kun asioit suuren ryhmän kanssa, joku on todennäköisesti epärehellinen. Kun asioit yhden ihmisen kanssa, hän on todennäköisesti rehellinen.”
Kiitos tästä! Tämä jää kyllä mieleen, hyvin sanottu.
Hieno analyysi, Jussi!
Ihmisen käsitys toisten motiiveista ja luotettavuudesta kertoo paljon henkilöstä itsestään. Meillä on taipumus olettaa, että muut ovat samanlaisia kuin me itse.
Tietenkin meissä kaikissa on heikkouksia – elämän loppuun saakka. Mutta hyveiden harjoittaminen vahvistaa ”hyvää luontoamme”, jolloin huonompi luontomme heikkenee päivä päivältä.
Itsellä toki ollut tilaisuuksia huijata isostikin, mutta jälkikäteen olen hiton tyytyväinen, että tein kuitenkin, mikä oli oikein. Ajattelin niissä tapauksissa, että paljon parempi tehdä oikein kuin saavuttaa jotain vilunkikeinoin. Sellainen saavutus ei minun kirjoissa ole minkään arvoinen.