Joulun aikaan ympäristö huokuu hyveellisyyttä. Ennen pitkää ”hyveellisyytemme” joutuu kuitenkin koetukselle. Kaksiosainen kirjoitussarja pohtii hyveiden haurauden ongelmaa.
Vanhoihin sanontoihin sisältyy usein koottua, punnittua viisautta. Tilanne tekee varkaan. Tekeekö tilanne hyvejohtajan?
Hyveitä pohtiessa ja ihmisen perusluonnetta ajatellessa voidaan tehdä keinotekoinen erottelu. Ajatellaan niin, että joko a) hyveellinen ihminen toimii luonnostaan aina hyveellisesti, tai että b) kuka tahansa voi toimia hyveellisesti tai paheellisesti, sillä kaikki riippuu tilanteista.
”Hyveellinen ihminen toimii luonnostaan aina hyveellisesti”
Sanomme ihmisistä ”hän on rehellinen” tai ”hän on kärsivällinen”, ”hän on hyveellinen”. Oletamme että tuo määre seuraa tilanteesta toiseen.
Robert Adams toteaa kirjassaan A Theory of Virtue: ”Hyveet eivät saa johtaa meitä sivuuttamaan tilanteiden vaikutusta joista itsemme löydämme. Niiden pitäisi auttaa meitä vastaamaan asianmukaisella tavalla tilanteisiin.” (s. 132)
Näin joulunaikaan koko ympäristö huokuu hyveellisyyttä. Ihmiset hymyilevät, haluavat toisilleen parasta, antavat lahjoja, auttavat toisiaan. Onnen tunne on suuri kun katsomme lasten riemua heidän avatessaan lahjoja ja iloitessaan valmistamastamme juhlasta. Itsekkyys on laitettu sivuun ja epäitsekkyyden hedelmät saavat meidät onnellisiksi. Hyveiden toteuttamisen motivaatio on epäitsekäs. Tilanne on suotuisa hyveille ja tekee meistä hyveellisiä.
Mutta entä joulun jälkeen, kun olemme pukeneet hyveellisyyden haarniskan ja löydämmekin itsemme tilanteesta, joka ei tuekaan hyveellistä toimintaamme?
”Kuka tahansa voi toimia hyveellisesti tai paheellisesti, sillä kaikki riippuu tilanteista”
Hyveellinenkin ihminen voi toimia ahtaalle ajettuna paheellisesti. Tilanne tekee varkaan, sanotaan.
Emme saisi riisua hyveellisyyden haarniskaa, unohtaa hyveiden epäitsekästä luonnetta ja perustella toimintaa tilanteilla. Tutulta kuulostaa selitys, ”Kyllähän minä muuten, mutta se tilanne oli…”
Tilanteet eivät saa oikeuttaa hyveiden sivuuttamista.
Tilanteiden moninainen vaikutus
Koti ja työ. Tilanteita pohtiessamme huomaamme, että joissakin tilanteissa on helpompaa olla hyveellinen kuin toisissa. On mukavaa olla perheenisä tai äiti silloin, kun puolisolta saa tukea, lapset ovat terveitä, kaikki luistaa kuin itsestään, on helppo rakastaa, on helppo olla läsnä, on kiva astua kotiin ja olla se hyvä isä, äiti, puoliso. Töissä voi olla päinvaistainen tilanne. On tehtävä vaikeita päätöksiä, tasapainoiltava hyveen ja paheen välillä, tuotettava pettymyksiä. Silloin ei olekaan niin helppoa olla hyveellinen johtaja tai työkaveri.
Tilanteet voivat toki olla päinvastaisiakin. Joskus on helpompi ottaa hyveellisen johtajan rooli selkeässä työympäristössä kuin ristiriitojen, väsymyksen ja voimakkaiden tunteiden tuulten puhaltamassa kodissa.
Roolit. Eri roolit vaativat erilaisia hyveitä. On hyvä pysähtyä miettimään omia erilaisia roolejaan ja sitä, miten hyveet niissä toteutuvat tai jäävät toteutumatta. Kyse on itsetutkiskelusta. Kun tunnistamme tilanteita ja erilaisia rooleja, niistä tulee meille tuttuja. Osaamme ennakoida omaa käyttäytymistämme ja suunnata sitä sen mukaan. Hyveestä tulee tottumus, tapa reagoida tuttuihin tilanteisiin.
Hyveiden koneisto. Itsetutkiskelun yhteydessä voi pureutua Robert Adamsin mainitsemaan hyveiden ”koneiston” eri alueisiin. ”Tilanteissa ilmenevät intentiot, asenteet, uskomukset, tavat tarkastella asioita, toiveet, pelot, ajatukset, tapa jolla tunnet ja vastaat tilanteisiin.” (s. 180)
Nuo kaikki ovat osa sitä ”koneistoa” jolla hyveet ilmenevät tai jäävät ilmenemättä.
Adams tuo esille seuraavan esimerkin: uskomuksesi, että olet terve ja vahva. Sitä ei itsessään lasketa hyveeksi, mutta se vaikuttaa siihen, miten kontrolloit ja toteutat hyveitä. Se on osa hyveiden ”koneistoa”.
Ympäristö. Olennainen koneiston osa on myös ympäristömme. Yksin emme kauaa jaksa toimia hyveellisesti. Tarvitsemme ympäristömme tukea. Muita ihmisiä, jotka ovat sitoutuneet samoihin periaatteisiin.
Kyse on yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyydessä jaat hyvettä. Yhteisöllisyydessä ei kuvitella itsestä liikaa, vaan keskitytään yhteiseen toimintaan. Hyveet eivät ole kilpailua – ne ovat korkeintaan kilpailua oman itsemme kanssa.
On hyvä olla kiitollinen sekä siitä, mitä toiset ovat tehneet puolestasi, että tilanteista, joissa on kokenut toimivansa hyveellisesti. Sillä hyveet ovat lahjaa. Mikä olisi hienompi joululahja lapselle kuin kasvatuksen seurauksena tuleva hyve?
Menneisyys, nykyisyys, tulevaisuus
Tilanteet siis vaikuttavat toimintaamme ja hyveisiimme. Mutta eivät vain ne tilanteet, joihin ajaudumme tässä hetkessä, vaan myös menneet tilanteet. Menneet tilanteet ja se miten ne muistamme muokkaavat sitä, mitä olemme tänään (ks. artikkeli ”Totuudellinen muisti”). Myös tulevat tilanteet vaikuttavat. Suunnitelmamme, päämäärämme, se mihin suuntaamme toimintaamme.
Kaiken tämän taustalla vaikuttaa motivaatiomme. Joulun aikaan motivaatiomme on kuin luonnostaan epäitsekäs. Entä muulloin?
Tämä on tärkeä muistaa: Tilanteet vaikuttavat hyveisiimme. Mutta suhde on vuorovaikutteinen. Myös me voimme vaikuttaa tilanteisiin.
Voimme itse olla luomassa tilanteita omalla käyttäytymisellämme, omilla valinnoillamme, asenteillamme muita kohtaan ja koko olemuksellamme. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.
Ja vaikkei huutaisi, älä lannistu.
Käytännön neuvoja
1. Löydä palava, altruistinen motivaatio toteuttaa hyveitä. Määrittele periaatteesi ja ankkuroi näihin hyveesi.
2. Reflektoi itseäsi. Mitä rooleja sinulla on? Miten eri hyveet ilmenevät eri rooleissa, eri tilanteissa? Etsi ja kohtaa heikkoutesi, näe ja vahvista vahvuutesi.
3. Ole selvillä ja huolehdi voimavaroistasi. Muista yhteisön, tukiverkoston tuki. Yksin ei jaksa pitkälle tai kauan. Ole armollinen itsellesi. Perhe, työystävät, seurakunta – sieltä voit löytää tekemisillesi ikuisuus-perspektiivin, tarkistaa kompassin toimivuuden ja levätä kun inhimillisyytesi asettaa rajoja.
4. Luo asenteellasi ja koko olemuksellasi suotuisan ilmapiirin tilanteille, joissa hyveellinen toiminta mahdollistuu. Kaikki voivat siitä paremmin – sinä itse ja kaikki muut ympärilläsi.
Kirjoitusosan seuraavassa osassa käsitellään kriisejä, joissa hyveellinen toiminta joutuu todellisen haasteen eteen. Mitä kriisi on, mitä hyveille kriiseissä tapahtuu ja mistä kriisinhallinta hyveiden näkökulmasta koostuu.
— — — — —
Robert M. Adams: A Theory of Virtue, Excellence in Beeing for the Good.
Tilanteiden hallinnasta myös Philip Zimbardo: The Lucifer Effect: How Good People Turn Evil. Internetissä kootusti: A Ten-Step Program to Build Resistance and Resilience (Borrowed from The Lucifer Effect, Chapter 16).
