Vihassa on voimaa, mutta se pitää hallita. On hyvää vihaa, mutta myös pahaa. Hallitse vihasi ja suuntaa se epäoikeudenmukaisuuksiin.
Kirjoitin aiemmin, että viha on vaikea tunne, mutta sen tunteminen on sallittua. Laajennan nyt hieman tätä näkemystä. Tulen nojaamaan pääosin Josef Pieperin kirjaan Temperance (”Kohtuullisuus”, ”Itsehillintä”)*.
Pieperin mukaan aiemmin laajat merkitykset monille sanoille (esim. sensuality, desire) ovat kutistuneet merkitsemään vain osaa alkuperäisestä tarkoituksesta, näin myös ”viha”-sanan kanssa. On kuitenkin väärin käsitellä näitä sanoja vain niiden negatiivisissa yhteyksissä, koska juuri ne edustavat voimia, joista ihmisluonto saa tarvitsemansa elämän.
”Ihmisluonnon energia ilmenee selkeimmin juuri vihan voimassa. Se on voima, joka suuntautuu vaikeaan saavutukseen, kohti asiaa, joka on helpon yrityksen tavoittamattomissa, aina valmiina tulemaan esiin kun ’vaivalloinen hyvä’ odottaa tekijäänsä. ”
Myöhemmin Pieper lainaa Tuomas Akvinolaisen ajatuksia aiheesta ”onko kaikki viha pahaa”.
”Viha on ’hyvää’, jos se — suuntautuneena järjen mukaisesti — tulee esille ihmisen todellisten tavoitteiden edessä; intohimoinen henkilö, joka toimii hyvin, on kehuttavampi kuin henkilö, joka ’ei ole täysin’ liekeissä hyvän vuoksi […]”
Gregorius I esittää hyvin samantyyppisen ajatuksen.
”Järki vastustaa pahaa tehokkaammin, kun viha palvelee sen rinnalla.”
Pieper huomauttaa kuitenkin, että kaikki rajat rikkova viha sotkee järjen järjestyksen ja on siksi väärin ja paha asia. Sokea raivo, hengen katkeruus ja kostonhimoinen katkeruus ovat kolme hallitsemattoman vihan perusmuotoa.
”Myös pahaa, luonnollisesti, on kaikki viha, joka on yhteydessä epäoikeudenmukaiseen himoon. Tämä ei vaadi enempää käsittelyä.”
Selvä ero tehdään siis hallitsemättaman vihan ja itsensä hallitsevan vihan välillä. Jälkimmäinen muoto on hyvä asia (moraalisesti hyvä siinä mielessä, että hallintä on teko), joka on tarpeen vaikeiden, mutta hyvien asioiden tavoittelussa.
Kun vihan hedelmiä arvioidaan niiden moraalisen hyvyyden osalta, tulee pitää mielessä järki ja sen mukainen järjestys. Viisas tuntee järjestyksen ja kykenee valitsemaan sen mukaisen suunnan vihalleen.
Vihassa on voimaa, suuntaa se oikein.
Josef Pieper: The Four Cardinal Virtues
* Huom. Alkuperäisteoksessa viha esiintyy sanoina wrath ja anger. Selkeyden vuoksi molemmat on käännetty samalla suomenkielen sanalla. (Lue lainauksia Pieperiltä)
Hyviä ajatuksia jälleen Jussi. Hienoa.
Jo aiemmin toin esiin sen, että viha on viesti tai sanoisinko kirjekuori, jonka sisällä varsinainen viesti on. Kirjoituksessasi jäi tämä puoli vähemmälle. Ikään kuin viha olisi jokin itsenäinen subjekti, jota voi enintään vain hillitä.
Minusta kirjekuori pitäisi avata.
Hyvä että toit tämän asian esiin. Ihmettelin mistä sait tuon ”hillitty”-sanan, mutta siellähän se oli selvästi kirjoitettuna. Tarkoitin kuitenkin ”hallittu” tai ”hallitsematon”, en siis ”hillitty”. (Korjasin tämän tekstiin.)
Hyvä pointti, kirjekuori pitää kyllä avata. Tämän jälkeen on selvempää onko viha järjen järjestyksen mukaista.
Juuri niin kuin sanoit, ymmärrys vihan syystä on olennaista ja olisi mahdollisesti ollut hyvä painottaa tätä edelleen. Ehkä nämä kommentit kuitenkin riittävät siihen.
Huomasin että lainasit Josef Pieperiä. Eikö ole todella kovaa kamaa?
Tapasin Zurich-Frankfurt-lennolla vanhemman herrasmiehen, joka oli ollut Pieperin oppilaana Munsterissä vuosikymmeniä sitten. Oli niin hyvät keskustelut ettei huomattu nousua eikä laskua.