Tasapaino johtajan elämän arjessa

Hyvejohtajuus.fi julkaisee artikkeleita hyveiden ja johtajuuden keskinäisistä suhteista nykymaailmassa. Toinen keskeinen julkaisuteema on työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteet. Tässä vieraskynässä yhdistyvät molemmat teemat. Esimerkkihenkilöiden nimet on muutettu.

Kiireen kulttuuri – haaste johtajuudelle

Elämä on lahja. Yksikään ihminen ei ole elämäänsä itselleen ansainnut. Silti aikuisuutta on ottaa vastuu omista elämäntavoistaan ja toimia vastuullisesti muita ihmisiä kohtaan. Johtajalla on erityisen suuri vastuu omista elämäntavoistaan, sillä se, mitä hän on, ratkaisee sen, mitä muut saavat olla. On ensiarvoisen tärkeää, että johtajalla on kykyä oman mielen johtamiseen.

Nykyisessä kiireen kulttuurissa työelämän tehokkuuden vaatimukset ja odotukset helposti ylittävät ihmisen rajallisuuden. Emme ehdi kohdata toisiamme. Tekeminen vie ajan ja energian. Tämä todellisuus kohdistuu erityisesti johtajiin, koska johtajat suhtautuvat useimmiten työhönsä kutsumuksena, vahvuutena tai urana.

Kutsumuksena työhönsä suhtautuva johtaja kokee työnsä mielekkäänä ja ajankäytöllisesti tärkeämpänä kuin muuhun, esimerkiksi vapaa-aikaan kohdistuvan ajankäytön. Ongelmaksi kutsumuksena työhönsä suhtautuvalle johtajalle muodostuu tunne sitä, että mikään ei riitä. Vahvuutena työnsä kokeva johtaja haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin itsekunnioituksen vuoksi.

Urana työhönsä suhtautuva johtaja hakee työllään itselleen arvostusta ja asemaa. Vaarana vahvuutena tai urana työhönsä suhtautuvilla johtajilla on vahvuuteen tai heikkouteen ajautunut omanarvontunto, koska heidän on ansaittavasta itselleen oma itsetunto. Valitettavasti tästä ansaintalogiikasta tulee helposti ansa tervettä itsetuntoa ajatellen, sillä terveen itsetunnon kehittymiseen me vajavaiset ihmiset tarvitsemme välttämättä myös kokemusta armosta ja anteeksiantamuksesta.

Kiireen kulttuurissa katoaa totuus ihmisen rajallisuudesta. Lisäksi länsimainen yltiöindivi-dualistin mielihyväkulttuurimme tarjoaa kestävien arvojen tilalle meille vain pinnallisia hyöty- ja mielihyväarvoja, jolloin yksilön elämän mielekkyys alkaa kadota sosiaalisen, henkisen ja hengellisen pääoman puutteessa.

Työ — siunaus vai kirous?

Ennen työ oli raskasta fyysisesti, nyt se on raskasta psyykkisesti. Onpa työ raskasta fyysisesti tai psyykkisesti, niin silti kaikki rehellinen työ on edelleen arvokasta. On valitettavaa, että kiireisen työlleen sokeutuneen ihmisen on usein vaikeaa havaita ja kokea työnsä myönteisiä merkityksiä.

Suomessa vuonna 1987 voimaan tullut uusi telelaki vapautti teleliikennettä kilpailun alaiseksi. Tästä alkoi kehittymään nopeasti alalle todellinen kilpailutilanne. Puhelinyhtiöiden oli ryhdistäydyttävä aktiiviseen myyntityöhön ja asiakaspalveluun.

Niinpä erään puhelinyhtiön johto pyysi tuttua konsulttia Mikkoa toteuttamaan asiakaspalveluhenkistä kolulutusta 30:lle talon puhelinasentajalle. Mikko pyysi yhtiön varatoimitusjohtajaa Kalevia avaamaan kaksipäiväisen valmennustilaisuuden. Mikko esitti markkinointijohtajalle toivomuksen, että hän avauspuheenvuorossaan toisi mahdollisimman konkreettisella tavalla esiin puhelinasentajien työn merkityksiä yhtiön asiakkaille ja puhelinyhtiölle.

Varatoimitusjohtaja saapui sovittuun tilaisuuteen 13 minuuttia myöhässä. Avaussanoissaan hän valitti kiireellisyyttään ja totesi sitten: ”Ottakaa miehet irti kaikki tästä konsultista, sillä tällainen koulutus maksaa maltaita.” Tämän sanottuaan johtaja poistui nopeasti paikalta.

Mikon miettiessä, miten hän selviäisi lähes katastrofaalisen tuntuisesta tilanteesta, paikalla istuva puhelinasentaja, talon pääluottamusmies Lauri ilmoitti kuuluvalla äänellä: ”Antaa tulla, kyllä me kaksi päivää kestämme sinua kuunnella. Me kun ollaan vain tällaisia piuhanvetäjiä”. Tämän kuultuaan Mikon oli entistä vaikeampi löytää mitään sanottavaa.

Niinpä Mikko meni fläppitaulun luokse ja kirjoitti taululle sanat vain piuhanvetäjä. Sitten Mikko aloitti: ”Kun en ole vetänyt piuhaa päivääkään, minua kiinnostaisi tietää, mitä nämä kirjoittamani kaksi sanaa tarkoittavat?”

Tämän kuultuaan pääluottamusmies Lauri hermostui: ”Voit häipyä välittömästi tuosta ovesta ulos, jos sinulla ei ole muuta sanottavaa.”

Tähän Mikko: ”Itse juuri lupasit, että kestätte minua täällä jopa kaksi päivää, ja nyt olet heti heittämässä ulos.” Kun kukaan asentajista ei ollut halukas kertomaan, mitä sanat ”vain piuhanvetäjä” tarkoittavat, päätti Mikko kertoa asentajille tarinan kaupungin suuren vanhainkodin toiminnasta:

”Tiedän pojat, että tämän kaupungin vanhainkodissa on suuri joukko dementoituneita, Alzheimerin tautiin sairastuneita vanhuksia, joista monet eivät enää kykene juuri minkäänlaiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kun ruoka tuodaan vaikeasti dementoituneelle vanhukselle, hän saattaa reagoida ruuan hajuun. Kuitenkin suorastaan ihmeellistä tällaisen dementoituneen vanhuksen kohdalla on se tilanne, kun hoitaja laittaa vanhuksen korvalle puhelimen. Hetkessä voi vanhuksen ilme muuttua, kun hän kuulee puhelimesta puolisonsa tai lapsensa äänen. Vaikka vanhus ei vastaisi puhelimeen ymmärrettäviä lauseita, hänen kasvonilmeensä kertovat paljon.”

Mikko jatkoi: ”Tiedän, että ihmisten välinen tunnetason viestintä välittyy vahvasti äänenvärien ja sävyjen kautta. En kuitenkaan ole tekniikan ihmelapsi ja siksi pyydän, että voisiko joku teistä kertoa, miten puhelimen avulla voi tarjota tällaisen kokemuksen dementoituneelle vanhukselle?” Mikko näki, kuinka kahden asentajan silmälasien alta alkoivat valua kyyneleet. Toinen asentajista ei voinut olla hiljaa: ”Lopeta, minun äitini on siellä.” Mikko ei kuitenkaan tähän suostunut, vaan jatkoi vastausten odottamista.

Kun mitään vastauksia ei tullut, Mikko jatkoi: ”Voitteko kertoa edes joitakin sellaisia ammatteja, joista voisi oikeasti olla ylpeämpi kuin se, mitä te teette? Olen valmis kirjoittamaan tähän fläpille kaikki ne ammatit.” Mitään kirjoitettavaa ei tullut. Paksulla punaisella tussilla Mikko veti viivan sanan vain yli ja totesi: ”Tämän jälkeen näiden kahden päivän aikana yksikään läsnäolevista ei saa sanoa vain sanaa itsestään eikä työkaveristaan, koska tämä sana on kirosana.”

Miten tärkeää on nähdä oma työnsä riittävän monipuolisesti, syvästi ja laajasti? Vain ymmärtämällä niitä myönteisiä merkityksiä joita omaan työhön liittyy, ihminen voi nauttia tekemästään työstä ja työnsä mielekkyydestä. Kotona omia ja vieraita lapsia hoitava äiti ei ole silloin vain siivooja ja keittäjä, vaan henkilö, jolle on uskottu kallisarvoinen kasvattajan tehtävä.

Mitä arvokkaita merkityksiä sinä löydät omasta työstäsi? Kun rehellisen pohdinnan myötä löydät työsi todellisia merkityksiä, niin saat kokea työsi siunauksena, ei vain itsellesi, vaan monille muillekin ihmisille.

Valitettavasti työstä voi tulla tekijälleen myös kirous.

Tästäkin aikamme ihmisillä on monenlaisia kokemuksia. Eräs tälläinen kokemus on Villellä, joka oli saanut itselleen hyvin mielenkiintoisen työn. Työstä ei puuttunut työn imua, kunnes kerran Villen kotona tapahtui kummia. Heidän hyvä ystäväperheensä oli lähtenyt heiltä vierailulta. Jäätyään vaimonsa kanssa kahden Villeä alkoi vaivata vaimon hiljaisuus. Miksi hän ei sano mitään?

Lopulta Villen oli pakko kysyä:  ”Vaivaako sinua jokin?” Hiljaisuus katkesi Liisan vastatessa: ”Tämä saa olla viimeinen kerta, kun meille tulee vieraita.” Ville: ”Mitä ihmettä, eikö sinulla ollutkaan kivaa ystäviemme seurassa?” Liisan vastaus oli lyhyt: ”Ei todellakaan.” Keskustelun vähin erin jatkuessa Villelle alkoi selvitä syykin, kun Liisa valitti: ”Jos sinä et koko illan aikana pysty puhumaan mistään muusta kuin työstäsi, niin ei sinua kukaan jaksa kuunnella.”

Nyt Villen oli puolustauduttava, mutta heikoin tuloksin, koska hänen mieleensä ei palautunut ensimmäistäkään omasta aloitteesta virinnyttä juttua, jolloin hän olisi puhunut muusta kuin omasta työstään. Hävetti! Olen asiantuntija, joka osaan viisastella muille, mutta itseltäni on hukassa terve rooli-idea”.

Terve rooli-idea

Terveen rooli-idean toteutuminen on suuri haaste johtajalle. Kun johtaja koko persoonaltaan on uppoutunut työhönsä, niin on ymmärrettävää, että hänen on vaikeaa psyykkisesti irrottautua työstään. Kun johtaja sulkee toimistonsa oven, se ei suinkaan tarkoita, että työ hänen mielestään jäisi toimistoon. Perheelle tämä ikävä todellisuus paljastuu siten, että vaikka johtajan ruumis on kotona, hän omassa mielessään on edelleen töissä.

Kun johtajalta puuttuu kyky oikeanlaiseen psyykkiseen läsnäoloon, häneltä puuttuu kyky terveen rooli-idean toteuttamiseen. On kurjaa, jos johtajan lapsilla ei olekaan kotona isää, vaan johtaja, tai jos johtajan puolisolta puuttuukin aviopuoliso. Johtajan tulee ymmärtää, että hänen työnsä ja perhe-elämänsä asettavat hänelle erilaisia rooliodotuksia.

Johtajan ja hänen perheensä elämän arjen hallinnan kannalta on tärkeää, että johtaja kykenee irrottautumaan johtajan roolista silloin, kun sen aika on. Kotona tarvitaan aviopuolisoa ja vanhempia, ei yritysjohtajia, eikä muitakaan työn ammattilaisia.

Kielteinen roolistressi

Johtajan työn ja perhe-elämän yhteensovittamisessa ei ole kysymys vain ajan jakamisesta, vaan kysymys on johtajan kyvyistä irrottautua työroolista silloin, kun sen aika koittaa. Jos johtaja ei riittävästi kykene tähän, hän alkaa stressaantua erilaisten rooliodotusten paineessa.

Kielteinen roolistressi kehittyy silloin, kun johtajalla itsellään tai muilla ihmisillä työpaikalla tai kotona on epäterveitä vaatimuksia. Näiden rooliodotusten pohjalta muodostuvat helposti johtajan tilannekohtaiset käyttäytymismallit, joita hänen tulisi noudattaa. Käytäntö osoittaa, että näistä rooliodotuksista poikkeaminen voi helposti johtaa rangaistuksiin ja toisaalta niiden noudattaminen palkitaan. Olet hyvä tai huono johtaja, puoliso, isä tai äiti.

Tyypillisiä kielteisen roolistressin aiheuttajia johtajan työssä voivat olla:

• kohtuuttomat ja epäterveet sosiaaliset paineet – pakottava tarve olla kaikessa ja kaikille hyväksyttävä
• tyytymättömyys työhön, perheeseen tai omaan elämään
• ihmissuhteiden tulehtuneisuus
• perfektionismi, täydellisyyden tavoittelu ja kilpailuhenkisyys
• työ ei vastaa johtajan odotuksia
• riittämättömyyden tunne – vaatimukset ylittävät kykyni

Pitkittynyt roolistressitila on ongelmalinen tunnetila, jota on vaikea hallita. Kun kokee työnsä stressaavana, alkaa helposti kokea perheenkin enemmän stressaavana kuin tyydytystä tuottavana ja päinvastoin. Pahinta on silloin, kun johtajan työstä tulee perhe ja perheestä työ.

Terveestä rooli-ideasta huolehtiminen

Terveestä rooli-ideasta huolehtiminen edellyttää ajan ottamista — pysähtymistä, jotta voi katsoa omaa työtään, perhe-elämäänsä, elämäntapojaan ja arvomaailmaansa riittävän syvällisesti ja monipuolisesti. Terveestä rooli-ideasta huolehtimiseen tarvitaan oleellisen näkemistä ja taitoa johtaa omaa mieltään.

Ilmeisesti kohteliaisuudesta toisiamme kohtaan ihmiselämää usein kuvataan siten, että jokainen on ihmeellinen syntyessään ja täydellinen kuollessaan. Siinä välissä voi kyllä olla monenlaista kohinaa. Tämä tulee ilmi etenkin johtavassa asemassa olleiden ihmisten muistokirjoituksista. ”Hän syntyi täydet pisteet saaneena hyvään kotiin. Hän opiskeli ahkerasti ja oli hyvä urheilija. Hän eteni urallaan mahtavasti ja kantoi loistavasti vastuun lukuisista luottamustehtävistään.”

Nämä muistokirjoitukset päättyvät kuitenkin usein seuraavaan lauseeseen: ”Suremaan jäivät vaimo ja kaksi lasta”.

Miksi he jäivät suremaan? Siksikö, että hän oli todellakin niin läsnäoleva vanhempi ja puoliso, vai siksi, että he eivät saaneet häneltä sitä psyykkistä läsnäoloa ja rakkautta, jota kipeästi kaipasivat?

Tasapainoiseen elämään kuuluu kyky elä oikeassa suhteessa Luojaansa, lähimmäisiin, työtovereihin ja itseensä.